Pitäisikö joka yö saada nukutuksi kahdeksan tuntia vai pärjääkö vähemmälläkin? Entä voiko unta saada liikaa – ja mitä tapahtuu, jos unta saa jatkuvasti liian vähän? Katso vastaukset täältä ja selvitä myös oma unen tarpeesi.
PALJONKO UNTA ON TARPEEKSI? Oletko huolissasi riittävästä unen saannista? Katso, montako tuntia yössä pitäisi vähintään nukkua.
Väkivahva immuunipuolustus, terävämpi keskittymiskyky, leppoisampi mieliala, runsaammin luovuutta ja enemmän elinvuosia – hyvät unet ovat tunnetusti koko hyvinvoinnin peruskivi. Mutta miten paljon unta olisi terveellisintä saada?
Unentarve vaihtelee yksilöllisesti ja vähenee myös iän myötä. Siinä missä vastasyntynyt tarvitsee jopa 17 tuntia unta vuorokaudessa, 70-vuotiaalle riittää todennäköisesti jo seitsemänkin tuntia.
Alla olevassa taulukossa on kuvattu keskimääräinen unentarve iän mukaan. Tässä artikkelissa kerromme myös, miksi uni on niin tärkeää ja millaisia seurauksia liian vähäisistä unista koituu niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Asiantuntija-apunamme on ollut Kööpenhaminen yliopiston neurotieteellisen instituutin lehtori Birgitte Rahbek Kornum, joka on tutkinut aivojen toimintaa ja unen biologiaa jo vuodesta 2002 asti.
Unentarve vaihtelee yksilöllisesti – keskimäärin aikuinen tarvitsee unta 7–9 tuntia yössä. Unentarve yleensä myös vähenee iän myötä, sillä lapsen ja teini-ikäisen vielä kehittyvät aivot ja elimistö tarvitsevat unta enemmän kuin aikuisen.
– suositus iän mukaan
Nämä suositukset ovat keskimääräisiä ja soveltuvat useimmille. Poikkeuksiakin toki on, ja jotkut tarvitsevat suosituksia enemmän unta, toiset taas voivat pärjätä hyvin vähemmälläkin unella.
Alla olevassa taulukossa unen tarvetta on kuvattu vielä yksityiskohtaisemmin.
| IKÄ | Liian vähän | Osalle riittävä määrä | Suositeltava määrä | Osalle sopiva määrä | Liian paljon | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 0–3 kk | Alle 11 | 11–14 | 14–17 tuntia | 17–19 | Yli 19 | |
| 4–11 kk | Alle 10 | 10–12 | 12–15 tuntia | 15–18 | Yli 18 | |
| 1–2 v | Alle 9 | 9–11 | 11–14 tuntia | 14–16 | Yli 16 | |
| 3–5 v | Alle 8 | 8–10 | 10–13 tuntia | 13–14 | Yli 14 | |
| 6–13 v | Alle 8 | 8–9 | 9–11 tuntia | 11–12 | Yli 13 | |
| 14–17 v | Alle 7 | 7–8 | 8–10 tuntia | 10–11 | Yli 11 | |
| 18–25 v | Alle 6 | 6–7 | 7–9 tuntia | 9–11 | Yli 11 | |
| 26–65 v | Alle 6 | 6–7 | 7–9 tuntia | 9–10 | Yli 10 | |
| Yli 65 v | Alle 5 | 5–7 | 7–8 tuntia | 8–9 | Yli 9 | |
| Lähde: National Sleep Foundation’s sleep time duration recommendations, Consensus Statement of the American Academy of Sleep Medicine on the Recommended Amount of Sleep for Healthy Children sekä kirja “Sover du?”, kirjoittaja Birgitte Rahbek Kornum | ||||||
Taulukon lähteenä on käytetty yhdysvaltalaisasiantutijoiden laatimia, kattavaan tutkimustietoon perustuvia suosituksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että unen määrä on selvästi yhteydessä terveyteen ja että sekä liian vähäinen että liiallinen unen saanti on yhteydessä terveysongelmiin.
Suositukset ovat myös keskeisiltä osiltaan yhdenmukaiset suomalaisten Käypä hoito -suosituksissa annettujen iänmukaisten suositusten kanssa.
Kyllä. Terveydelle ei ole hyödyksi nukkua enempää kuin mitä varsinaisesti tarvitsee, eivätkä esimerkiksi kymmenen tunnin unet kerrytä vastaavasti enempää terveyshyötyä, pikemminkin päinvastoin.
Laaja, yli miljoonan yhdysvaltalaisosallistujan tutkimus osoitti, että ennenaikaisen kuoleman riski on suurempi sekä eniten että vähiten nukkuvilla verrattuna niihin, jotka nukkuivat suositellut seitsemän tuntia yössä.
Asiantuntijan mukaan liika unensaanti ei kuitenkaan todennäköisesti itsessään aiheuta terveysongelmia, vaan ne, jotka valmiiksi kärsivät jostain terveysvaivoista, myös nukkuvat enemmän.
Liian vähäinen unensaanti on kuitenkin asia erikseen. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että liian vähäinen uni on sinällään terveydelle ja aivojen toiminnalle haitallista ja voi myös osaltaan altistaa monille sairauksille.
”Terveimpiä ovat ne, jotka nukkuvat tarpeeksi, eivät ne, jotka nukkuvat eniten. Terveimpiä ovat pääsääntöisesti 7–8 tuntia nukkuvat.”— Tohtori ja unitutkija Birgitte Rahbek Kornum
Useimmille aikuisille yli yhdeksän tuntia unta on jo liikaa, ja ikäihmisillekin kahdeksan tuntia on varsin riittävästi. Unen tarve on kuitenkin jokaisella yksilöllinen, ja jotkut aikuiset todella tarvitsevat jopa 9–11 tuntia unta yössä. (Katso taulukko)
Ehkä - mutta todennäköisesti kuusi tuntia on liian vähän minkä ikäiselle tahansa. Alle 18-vuotiaille kuusi tuntia on joka tapauksessa aivan liian vähän, eikä se riitä useimmille 65-vuotiaillekaan.
Useimmat ikäihmiset tarvitsevat 7–8 tuntia unta yössä terveyden ja arjen sujumisen kannalta, mutta jotkut pärjäävät 5–6 tunnin unilla, samoin kuin jotkut nuoret aikuiset selviävät mainiosti kuuden tunnin unilla. Valtaosa kuitenkin tarvitsee vähintään seitsemän tuntia unta yössä.
Taulukosta näkee, miten laajasti unen todellinen tarve vaihtelee. Katso alta, miten oman unentarpeen voi selvittää.
Lyhyesti vastattuna unen määrä on riittävä, jos päivällä tai alkuillasta ei nukahda tai koe itseään hyvin väsyneeksi.
Unentarpeeseen voi vaikuttaa myös se, mitä päivän aikana tekee. Tarvetta voivat lisätä niin raskaat pihatyöt, kova tai pitkäkestoinen treeni kuin henkisesti haastavat tehtävätkin. Myös sairaana unta tarvitaan yleensä tavallista enemmän.
Jos siis olo on päivästä toiseen virkeä ja levännyt ja ajatus juoksee, nukkuu myös todennäköisesti riittävästi – vaikka unet jäisivätkin esimerkiksi kuuteen tuntiin yössä.
Jos sen sijaan jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisi kahdeksan tunnin yöunia, unentarve on joko tätäkin suurempi tai uni jää jostain syystä pinnalliseksi. Jos et ole varma, paljonko sinun oikeasti tarvitsi nukkua, kokeile alla olevaa testiä.
LUE MYÖS: Saatko riittävästi syvää unta?
Asiantuntijan mukaan tähän on vaikea antaa yhtä selkeää vastausta. Tutkimukset osoittavat, että iän myötä ihmiset nukkuvat vähemmän, mutta eivät kuitenkaan anna tälle mitään yksiselitteistä selitystä.
Väheneekö unen tarve todella iän myötä, vai tuleeko nukkumisesta vain vaikeampaa?
”Joidenkin mukaan uni kuvastaa sitä, mitä päivän aikana on tehnyt ja oppinut. Ikäihmiset eivät ehkä joudu ehkä päivittäin haastamaan itseään kuin nuorempana, jolloin aivotkaan eivät tarvitse yhtä paljon unta. Tästä ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä, ja asiaa on myös varsin vaikea tutkia”, Birgitte Rahbek Kornum kertoo.
”Todennäköisin syy on se, että unen laatu heikkenee iän myötä. Tämän vuoksi on myös erityisen tärkeää pyrkiä saamaan riittävästi keskeytyksetöntä unta”, Kornum selittää. Hänen mukaansa tutkimukset myös osoittavat, että ikäihmisilläkin riittävä uni vaikuttaa myönteisesti terveyteen.
”Ne, jotka nukkuvat 7-8 tuntia ja joilla on vakaa unirytmi, ovat terveimpiä – ja tämä koskee myös vanhuksia.”— Tohtori ja unitutkija Birgitte Rahbek Kornum
Jos iän karttuessa alkaa nukkua kehnommin, se ei välttämättä tarkoita, että elimistölle riittäisi vähempi uni, vaan nukkumisesta on vain tullut syystä tai toisesta vaikeampaa. Tällöin on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että hyville unille on parhaat edellytykset, sillä unella on merkitystä terveydelle edelleen myöhemmälläkin iällä.
Lue myös: Syö terveellisesti läpi elämän: Ravitsemusvinkit kaksikymppisestä seitsemäkymppiseen
Kun päästämme irti tietoisuudesta ja nukahdamme, elimistö ei suinkaan vaivu passiiviseen horrokseen. Sen sijaan monet fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille elintärkeät prosessit pääsevät vasta toden teolla käyntiin.
Seuraavassa on listattu hyvän unen tärkeimpiä hyötyjä.
Uni ei ole vain yksi yhtäjaksoinen tila, jossa aivot ovat ikään kuin pois päältä ja keho rentoutunut, vaan siihen sisältyy useita eri vaiheita, jotka kaikki ovat tärkeitä unen laadun ja terveyden kannalta.
Arkikielessä puhutaan kolmen tyyppisestä unesta: kevyestä ja syvästä unesta, jotka kuvaavat sitä, miten syvästi ihminen nukkuu (ja miten vaikea unesta on herätä), sekä REM-unesta eli vilkeunesta, jonka aikana unia nähdään eniten.
Uniutkimuksissa unen vaihe määritetään aivosähkökäyrän, silmän liikkeiden ja lihasten aktiivisuuden perusteella. Aivosähkökäyrä eli EEG mittaa aivojen hermosolujen välisten sähkövirtojen vaihtelua, joka näkyy tutkimuksessa eri taajuuksisina ja muotoisina aaltoina. Uni jaetaan karkeasti REM-uneen ja perusuneen eli Non-REM-uneen, joka edelleen jaetaan kolmeen vaiheeseen:
Eri univaiheet muodostavat yhdessä niin sanotun unisyklin, jossa tyypillisesti siirrytään torkkumisesta kevyeen uneen ja edelleen syvään uneen, takaisin kevyeen uneen ja lopuksi REM-uneen, jonka jälkeen saatetaan herätä hetkeksi – ennen kuin siirrytään jälleen uuteen unisykliin.
Yksi unisykli kestää noin 90 minuuttia ja toistuu useita kertoja yössä. Unen rakenne vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti ja samallakin ihmisellä yöstä toiseen: eri univaiheiden määrä ja pituus vaihtelevat eivätkä ne aina seuraa toisiaan samassa järjestyksessä.
Kevyestä unesta voi esimerkiksi herätä ilman, että siirtyy ensin REM-uneen, samoin REM-unesta voi herätä ja palata siihen takaisin käymättä läpi muita univaiheita.
Syvä uni on kuitenkin tutkimusten mukaan tyypillisesti yleisempää unen 3–4 ensimmäisen tunnin aikana, kun taas REM-uni on yleisempää unen viimeisten tuntien aikana.
Ikääntyessä unen rakenne muuttuu ja uni muuttuu vähitellen pinnallisemmaksi. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän yön aikana saadaan syvää unta ja REM-unta. Samalla myös yöllinen heräily yleistyy.
Alla on kuvattu esimerkki nuoren aikuisen ja vanhemman aikuisen unen rakenteesta.
LUE MYÖS: Mistä yöhikoilu johtuu?
NUOREN JA IKÄIHMISEN UNEN RAKENNE: Ikäihmisellä syvän unen määrä tyypillisesti vähenee ja yöllinen heräily lisääntyy.
Lähde: Handbook of the Psychology of Aging, Chapter 7 – Sleep, neurocognition, and aging
Tässä esimerkissä vanhempi henkilö herää jopa 10 kertaa yön aikana, kun taas nuorempi henkilö herää vain kerran ja silloinkin vain lyhyesti.
Vanhempi henkilö saa myös paljon vähemmän syvää unta ja myös vähemmän REM-unta.
Kaikki tämä on tyypillistä sille, mitä unellemme tapahtuu ikääntyessämme.
Unen eri vaiheet erottuvat aivosähkökäyrässä eritaajuuksisina aaltoina, ja aivoilla onkin eri univaiheiden aikana eri tehtäviä. Katso, mitä unen eri vaiheissa tapahtuu ja miten pitkään kukin vaihe tyypillisesti kestää.
Siirtymävaihe valveen ja unen välillä, jolloin lihakset alkavat rentoutua ja nukahtaja saattaa kokea tahattomia nykimisiä. Aivosähkökäyrässä piirtyvät aallot muuttuvast alfasta (= rento, mutta hereillä) thetaan (= syvästi rentoutunut). Tästä tilasta on vielä hyvin helppo herätä.
Aaltomuoto: Alfa ja theta
Osuus unesta: 4–10 %
Torketta syvempi uni, josta nukkuja on silti vielä melko helppo herättää. Tässä vaiheessa aivosähkökäyrässä erottuu niin kutsuttuja unisukkuloita, joiden tarkoitus on oletettavasti pitää unta yllä, jos jokin epäolennainen ulkopuolinen asia häiritsee. Kevyt uni muodostaa suurimman osan kaikesta unesta.
Aaltomuoto: Ensisijaisesti theta, myös sigma ("sukkulat") ja hieman delta.
Osuus unesta: 45–60 % (osuus kasvaa iän myötä)
Aivojen tehtävät: Yhteyksien ylläpitäminen. Oppiminen ja muisti: aivot käsittelevät päivän aikana opittua ja koettua ja siirtävät tärkeimmät asiat lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin.
Syvintä unta, josta nukkujaa on hyvin vaikea herättää ja josta herätessä olo on varsin tokkurainen.
Aaltomuoto: Delta
Osuus unesta: 5–25 % (osuus vähenee iän myötä)
Aivojen tehtävät: Muistin ylläpitäminen. Aivoihin kertynyt jäte huuhdellaan pois ja hyödytön tieto pyyhitään pois, jotta uudelle oppimiselle saadaan tilaa.
Lyhenne REM juontuu sanoista Rapid Eye Movement (eli nopea silmän liike), koska tyypillisesti liikutamme silmiämme paljon unta nähdessämme tässä vaiheessa. Tässä univaiheessa lihakset ovat täysin passiivisia mutta aivoissa nähdään vilkasta toimintaa. Nukkuja on melko helppo herättää REM-unesta.
Aaltomuoto: Theta + hieman alfa ja beta. Muistuttaa hereillä olevan aivosähkökäyrää.
Osuus unesta: 15–25 %
Aivojen tehtävät: Päivän aikana koettujen tunteiden ja taitojen käsittely ja psyykkinen palautuminen.
”Ne ovat yhtä tärkeitä”, Birgitte Rahbek Kornum toteaa ja lisää: ”Elimistö tarvitsee kaikenlaista unta toimiakseen.”
Voisi kuitenkin olettaa, että syvä uni on tärkeintä, sillä sen saanti painottuu juuri alkuyöhön, ja sitä yleensä saa riittävästi, vaikka ei nukkuisikaan aivan tarpeeksi. Päällisin puolin näyttää siltä, että elimistö pyrkii ensisijaisesti saamaan riittävästi syvää unta, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
”Aivot toimivat parhaiten, kun niiltä ei puutu minkäänlaista unta. Paras uni on sellainsta, jossa saadaan riittävästi täysiä unisyklejä ja nukutaan kaikenlaista unta.”— Tohtori ja unitutkija Birgitte Rahbek Kornum
Kornum korostaa, että pitkällä aikavälillä ihminen ei pärjää ilman kaikkia univaiheita.
On siis todennäköistä, että ihmisillä, jotka nukkuvat kroonisesti liian vähän ja menettävät siten erityisesti REM-unta, unen rakenne alkaa muuttua niin, että REM-uni valtaa vähitellen tilaa muilta univaiheilta. Tämä tekee eri univaiheiden välisestä jakaumasta ”normaalimman”, hän selittää.
Lue myös: Melatoniini on suosittu valmiste – mitä hyötyä siitä on?
Vähäisen unen vaikutukset eivät ole erityisen miellyttäviä. Tutkijoiden keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että liian vähällä unella on kielteisiä vaikutuksia terveyteen, mielialaan ja henkiseen suorituskykyyn, sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Väsymys on univajeen ilmeisin oire, mutta lista on pitkä.
”Suorituskyky heikkenee, terveys kehnontuu etkä ole yhtä mukavaa seuraa.”— Tohtori ja unitutkija Birgitte Rahbek Kornum
Yhden tai pari päivää selviää kyllä huonommillakin unilla. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että univajeen kielteiset vaikutukset näkyvät jo yhden tai kahden yön jälkeen, ja tämä vaikutus korostuu sitä enemmän, mitä useampana peräkkäisenä yönä univajetta esiintyy.
VÄHEMMÄN UNTA = ENEMMÄN VIRHEITÄ. Tutkimuksessa osallistujat nukkuivat 3–9 tuntia työssä. Liian vähän nukkuneet tekivät viikon mittaan yhä enemmän virheitä heille annetuissa tehtävissä.
Tutkimuksessa 66 koehenkilöä määrättiin viettämään sängyssä 3, 5, 7 tai 9 tuntia joka yö viikon ajan. Päiväsaikaan heidän oli ratkaistava tehtäviä, eivätkä useimmat heistä eivät suoriutuneet niistä kovin hyvin. Kaikissa ryhmissä, lukuun ottamatta niitä, jotka nukkuivat 9 tuntia, tehtiin viikon edetessä yhä enemmän virheitä ja tehtävien ratkaisu sujui yhä hitaammin.
Kolmen tunnin ryhmä teki selvästi eniten virheitä ja ratkoi tehtäviä yhä huonommin.
Viiden ja seitsemän tunnin ryhmät pärjäsivät jonkin verran paremmin, mutta tekivät silti enemmän virheitä kuin yhdeksän tunnin ryhmä. He näyttivät kuitenkin vakiinnuttavan suorituksensa viikon lopussa, tosin heikommalle tasolle kuin testin alussa.
Tutkimukset osoittavatkin selvästi, että aivot toimivat hitaammin ja huonommin, kun ne eivät saa tarpeeksi unta. Pitkään jatkuva univaje voi aiheuttaa myös erilaisia terveyshaittoja.
Lue myös: Meditaatio voi auttaa unettomuuteen – kokeile täällä
Yöunistaan ei tarvitse olla huolissaan vaikka heräilee monta kertaa yön aikana, kunhan pystyy aina nukahtamaan uudelleen.
”On yleinen harhaluulo, että yöllä ei saisi herätä. Päinvastoin, on täysin luonnollista, että heräämme kevyen unen vaiheessa, ja sitä tapahtuu monta kertaa joka yö suurimmalle osalle aikuisista”, unitutkija Birgitte Rahbek Kornum korostaa.
Hänen mielestään ei kannattaisikaan rinnastaa hyvää unta keskeytymättömään uneen, sillä monet murehtivat turhaan, vaikka he nukkuisivat aivan normaalisti (ja keskeytyksettä). Joillakin murehtiminen itsessään voi alkaa haitata nukkumista.
Jos siis heräät yöllä, yritä rauhoitella itseäsi siitä, että se on normaalia. Ja jos heräät tyypillisesti monta kertaa ja/tai pidemmäksi aikaa, varmista, että varaat ylimääräistä aikaa yöunille niin, että ehdit viettää sängyssä 9 tuntia, vaikka unentarpeesi olisikin vain 8 tuntia.
Lue myös: Jatkuva heräily öisin – mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä
Jos ei öisin saa nukuttua aivan suositeltuja 7–9 tunnin unia mutta ottaa toisaalta mielellään torkut päiväsaikaan, ei uniensa suhteen tarvitse olla huolissaan.
Tutkijoiden mukaan tärkeintä on saada riittävä määrä unta päivän aikana, eikä ole niin suurta väliä, nukkuuko unensa yhteen soittoon vai osissa. Itse asiassa tutkimus osoittaa, että päiväunet voivat jopa parantaa muistia.
On kuitenkin tärkeää, etteivät päiväunet vaikeuta nukahtamista illalla. Jos tämä ei ole ongelma, voi mainiosti ottaa pitkät päiväunet ja laskea ne mukaan omaan unen saantiin.
PÄIVÄUNET LASKETAAN. Jos unentarve on 8 tuntia, voi mainiosti ottaa päivällä puolen tunnin päiväunet ja nukkua yöllä loput 7,5 tuntia, kunhan päiväunet eivät vaikeuta nukahtamista illalla.
Unitutkijan mukaan tämä käy kyllä periaatteesa päinsä – vähiin jääneitä unia voi paikata ja pitää näin aivoistaankin huolta nukkumalla viikonloppuna pidempään, jos arkiviikon aikana on ollut univaikeuksia.
Tätä ei suositella kuitenkaan kestäväksi ratkaisuksi univajeen kuromiseksi.
”Univajeen paikkaaminen nukkumalla viikonloppuna enemmän on parempi kuin ei mitään. Se on kuitenkin sinänsä huono strategia, koska useimpina viikonpäivinä olet tällöin hieman huonompi versio itsestäsi.”— Tohtori ja unitutkija Birgitte Rahbek Kornum
Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa teini-ikäiset nuoret nukkuivat viitenä yö joko 10, 7,5 tai 5 tuntia yössä ja tämän jälkeen vielä kahtena yönä 10 tuntia. Tutkimuksen aikana seurattiin heidän keskittymiskykyään.
Ainoastaan niillä, jotka nukkuivat 10 tuntia joka yö, keskittymiskyky pysyi samalla tasolla viikon aikana. Niillä, jotka nukkuivat 7,5 tuntia, keskittymiskyky heikkeni jonkin verran viikon aikana, mutta palautui normaalille tasolleen kahden 10 tunnin palautumisyön jälkeen. Mutta ne, jotka nukkuivat aivan liian vähän (= 5 tuntia), suoriutuivat huomattavasti kehnommin, eivätkä he saavuttaneet normaalia tasoaan myöskään kahden täyden unen yön jälkeen.
Teet siis aivoillesi palveluksen nukkumalla viikonloppuna muutaman ylimääräisen tunnin, jos arkiviikolla unet jäävät liian vähiin. Parasta on kuitenkin nukkua riittävästi joka ikinen yö.
Valitettavasti vuosien univajetta ei voi mitenkään kerralla kuroa umpeen – vaikka ajatus muutaman kuukauden horroksesta kuulostaisikin houkuttelevalta.
Pitkään jatkuneen univajeen negatiiviset terveysvaikutukset ovat kuitenkin ainakin jossain määrin kumottavissa, ja todennäköisesti myös varsin nopeastikin, kun nukkuminen saadaan jälleen terveellisille raiteille.
”Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa nukkua tarpeeksi.”— Tohtori ja unitutkija Birgitte Rahbek Kornum
Tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että aivotoiminta paranee jo kolmen päivän riittävän unen jälkeen. Tutkimuksessa on myös todettu, että ne, jotka ovat onnistuneet muuttamaan nukkumistottumuksiaan, raportoivat tunteneensa kuuden kuukauden kuluttua olonsa paremmaksi, olevansa onnellisempia, kokevansa elämänlaatunsa parantuneen ja painonsakin pudonneen.
Riittävällä unen saannilla voi olla vaikutusta myös esidiabeteksen kaltaiseen sairauteen. Birgitte Rahbek Kornum kertoo tutkimuksesta, jossa keski-ikäisten esidiabetesta sairastavien ryhmästä puolia pyydettiin pyrkimään nukkumaan enemmän. He onnistuivat nukkumaan keskimäärin puoli tuntia enemmän joka yö. Tuon puolen tunnin ansiosta heidän terveytensä parani mitattavasti jo kuuden kuukauden kuluttua verrattuna niihin, jotka nukkuivat entiseen tapaansa.
””Kannattaa siis nukkua vähän enemmän – eikä koskaan ole liian myöhäistä,” Kornum toteaa.
Lue myös: Univaje voi näkyä painossa
Aluksi kannattaa miettiä, millaiset edellytykset oma arki ja ympäristö luo hyville unille. Alle on koottu vinkkejä parempiin uniin – voisiko päiväsaikaan tehdä jotain toisin, jotta uni tulisi helpommin?
Kehnoille unille ei kuitenkaan toki löydä selkeää ulkoista syytä, vaan taustalla voi olla niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin ongelmmia.
Murehtiminen, stressi ja masennus aiheuttavat tyypillisesti myös unettomuutta, samoin erilaiset kivut, vaihdevuodet sekä sairaudet ja vaivat kuten nivelongelmat, syöpä, uniapnea, keuhosairaudet ja diabetes voivat vaikeuttaa nukkumista.
Jos nukut niin vähän, että se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi, eikä syynä ole ”vain” liian myöhäinen kahvittelu tai tv-sarjan ääreen jumahtaminen, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa ja selvittää uniongelmien taustalla piilevää syytä.