Esimerkiksi jatkuvat univaikeudet, sydämentykytys ja ärtyneisyys voivat kieliä stressistä, ja stressi voi puolestaan lisätä esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ja masennuksen riskiä. Lue lisää stressistä täältä.
OLETKO STRESSAANTUNUT? Tuntuuko arki ylivoimaiselta ja koko elämä uuvuttavalta? Tee stressitesti täältä.
Huomaatko käyväsi hieman liian kovilla kierroksilla – kenties iltaisin mieli ja keho eivät vain rauhoitu, kun pitäisi nukahtaa, ja olo on jatkuvasti väsynyt?
Et ole suinkaan yksin. Stressiä voi kehittyä melkeinpä kenelle tahansa, ja usein vieläpä salakavalasti, kun arjesta yrittää selvitä ja sinnitellä ilman hengähdystaukoja ja samalla sivuuttaa kehon ja mielen antamat hälytysmerkit.
Onneksi paljonkin on tehtävissä, että tilanteen saa palautettua oikeille raiteille.
Lue alta, mistä stressissä on kyse sekä miten sitä voi lievittää ja ehkäistä.
Stressi on luonnollinen ilmiö, joka kuuluu ihmiselämään. Kaikki kokevat joskus stressiä, eikä siinä sinänsä ole mitään pelättävää tai hälyttävää.
Pohjimmiltaan kyseessä on luontainen pakenemis-, taistelemis- tai lamaantumismekanimi, joka käynnistyy, kun ihminen kokee olonsa uhatuksi. Elimistö reagoi stressiin fyysisesti lisäämällä energiaa ja terästämällä keskittymis- ja suorituskykyä. Tällainen akuutti stressireaktio, joka auttaa nykyihmistä suoriutumaan työn ja arjen hetkellisistä haasteista, on auttanut myös ajan saatossa ihmiskuntaa selviämään hengissä.
Siinä missä lyhytaikainen stressi on tarkoituksenmukaista ja auttaa selviytymään vaativassa tilanteessa, pitkittinyt stressi on sen sijaan itsessään uhka terveydelle ja hyvinvoinnille.
Juuri tällainen pitkäkestoinen stressi nakertaa jaksamista ja tehtävistä suoriutumista ja voi aiheuttaa kauaskantoisiakin ongelmia.
Ihmiset kokevat ja tulkitsevat ympäröivää maailmaa ja ympärillään tapahtuvia asioita eri tavoin. Se, millaiset asiat ja millainen kuormitus aiheuttaa kullekin kulloinkin stressiä, vaihtelee näin yksilöllisesti. Toiset saavat sydämentykytystä myöhästyessään tapaamisesta, toiset suhtautuvat aikatauluihin löysin rantein.
Stressissä onkin kyse siitä, että yksilö kokee, ettei hän pysty vastamaan asetettuihin vaatimuksiin ja odotuksiin, olivatpa ne itse asetettuja tai ympäristöstä kohdistettuja. Kun vaatimukset ja haasteet ylittävät omat voimavarat, tilanne johtaa stressireaktioon.
Stressiä voivat aiheuttaa monenlaiset ärsykkeet, usein esimerkiksi työssä koettu kuormitus sekä yksityiselämän haasteet, esimerkiksi parisuhdeongelmat. Stressi voi olla monen, vähitellen kertyneen kuormitustekijän summa, mutta myös yllättävät elämänmuutokset voivat stressata.
Tietyt elämäntilanteet ja olosuhteet voivat altistaa stressille erityisesti – esimerkiksi jos vaikkapa perheessä lapsilla on vaikea vaihe ja samaan aikaan työelämässä paineet kasvavat. Yksittäisten haasteiden ja kuormitustekijöiden määrä, kuormittavuus ja ajoitus vaikuttavat suuresti siihen, missä määrin ne aiheuttavat yksilölle stressiä.
Toisin kuin monet saattavat luulla, ei ole olemassa mitään tiettyä persoonallisuuden tyyppiä, joka olisi muita alttiimpi stressille. Kuka tahansa voi ylikuormittua, eikä stressistä pidäkään soimata itseään tai kokea sitä minkäälaisena häpeänä.
Moni saattaa valittaa olevansa stressaantunut, kun elämässä pitää kiirettä.
Stressi ja kiire ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kiireessä keskeistä on se, että asioiden tulee tapahtua vauhdilla. ”Pelkästään” kiireisellä on kuitenkin edelleen tilanne hallinnassa sekä intoa suorittaa vaaditut tehtävät, kykyä pistää kiirettä aiheuttavat asiat mielessä myös syrjään tarvittaessa ja ottaa rennosti.
Stressille on sen sijaan leimallista jatkuva jännittyneisyys, energian vähyys ja innottomuus suorittaa vaadittuja asioita. Kiire voi toki johtaa stressiin, jos kiireisyydestä tulee pysyvä olotila eikä rentoutumiselle jää tilaa. Kukaan ei jaksa loputonta kiirettä, joten tauoille ja palautumiselle on tärkeä raivata aikaa.
Lue myös: Miksi toiset ovat alttiimpia stressille?
Tosin kuin monet kenties luulevat, ei ole mitään tiettyä personaallisuustyyppiä, joka olisi erityisen altis stressille – stressiä voi kokea kuka tahansa.
Elimistössä ovat käynnissä periaatteessa samat mekanismit, olipa kyseessä sitten lyhyt- tai pitkäkestoinen stressi – tällöin esimerkiksi syke kiihtyy ja stressihormonien adrenaliinin ja kortisolin eritys lisääntyy.
Siinä missä lyhytkestoinen stressi auttaa selviytymään poikkeuksellisen vaativassa tilanteessa, pitkään jatkuva stressireaktio on sen sijaan haitaksi hyvinvoinnille.
Alla on kuvattu sekä akuutin stressireaktion että pitkäkestoisen tai kroonistuneen stressin aiheuttamia oireita ja tuntemuksia.
STRESSI ON IKIAIKAINEN REAKTIO ja se voi toimia ihmiselle niin eduksi kuin haitaksikin.
Lyhytkestoinen stressi nostaa sykettä ja verenpainetta. Se saa myös veren hieman paksuuntumaan, jotta se hyytyisi helpommin ihon rikkoontuessa (tämä reaktio juontuu ajoilta, jolloin sapelihammastiikeri oli stressitekijänä todennäköisempi kuin tiimipalaveri).
Samalla verensokeri nousee ja veren virtaus lihaksiin kiihtyy, ja adrenaalinin ja kortisolin määrä elimistössä kasvaa.
Elimistön reaktiot valmistelevat näin ihmisen reagoimaan nopeammin ja antavat eräänlaiset tilapäiset supervoimat suoriutumaan poikkeuksellisen vaativasta tilanteesta – olitpa sitten auton ratissa, työpöydän ääressä tai vaikkapa ylioppilaskokeessa.
Lähtökohtaisesti lyhytkestoinen stressi ei siis ole terveydelle vaarallista. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, jos altistuu lyhyen ajan sisällä useille kuormittaville kokemuksille, ettei akuutti stressi pääse kehittymään pitkäkestoiseksi stressiksi.
Keholle ja mielelle onkin välttämättömän tärkeää saada palautua kunnolla haastavien ja kuormittavien tilanteiden jälkeen.
Pitkäkestoinen stressi voi aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten sydämentykytystä, rintakipua ja masentuneisuutta.
Se tyypillisesti aiheuttaa myös univaikeuksia, muisti- ja keskittymisongelmia, ärtymystä, jännittyneisyyttä ja vaikeuksia tehdä päätöksiä.
Pitkäkestoinen stressi voi myös laskea verensokeria ja nostaa verenpainetta sekä heikentää vastustuskykyä. Tämä kuormittaa sydäntä ja verenkiertoelimistöä ja altistaa monille sairauksille.
Pitkittyessään stressi ei siis ainoastaan heikennnä elämänlaatua vaan voi olla myös suorastaan vaarallista. Se kasvattaa esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuuden, sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä pahentaa kroonisia sairauksia, kuten diabetesta.
Pitkäkestoisesta stressistä puhutaan, kun tila on jatkunut viikkoja tai kuukausia, mutta mitään varsinaista aikamäärettä sille ei voida asettaa.
Krooninen stressi voi olla vaarallista niin henkisesti kuin fyysisestikin, sillä jatkuva hälytystila rasittaa elimistöä monin tavoin.
Lue myös: Vatsahaava: Oireet, joita kannattaa pitää silmällä
Lue myös: Opas: Jätä vitkuttelu, niin saat hommat hoidettua
Jos stressireaktio saadaan katkaistua, elimistö ja aivot toipuvat kyllä. Aivoilla on kyky ”korjata” itseään – ne ovat niin sanotusti plastisia – varsinkin jos toipumiseen saa oikeanlaista tukea ja riittävästi aikaa. Varhainen puuttuminen on kuitenkin tärkeää, jotta vältytään pysyviltä vaurioilta.
Tärkeintä on ottaa stressireaktio vakavasti – se on kehon tapa kertoa, että jonkin on muututtava.
Pitkäaikainen stressi voi todellakin vaikuttaa myös silmiin ja aiheuttaa silmän verkkokalvon keskeisen nesteirtauman, joka vaikuttaa näkökykyyn. Korkean stressihormoni kortisolin määrän arvellaan voivan vaikuttaa vaivan kehittymiseen.
Irtaumassa nestettä vuotaa verkkokalvon alla olevasta kudoksesta ja kertyy verkkokalvon alle, jolloin nestekertymä voi saada verkkokalvon irtoamaan. Tila oireilee tyypillisesti erilaisina näköhäiriöinä. Useimmilla vaiva paranee itsestään ilman hoitoa kolmen kuukauden kuluessa.
Tarvittaessa irtaumaan on saatavana myös hoitoa. Harvinaisissa tapauksissa se voi aiheuttaa pysyvää näön menetystä.
Useimmiten vaivaa ilmenee vain toisessa silmässä. Useimmat kokevat näön heikentymistä tai muutoksia värinäössä. Vaiva voi ilmetä esimerkiksi kirjaimien hyppimisenä tai viivojen vääristymisenä, ja esineet saattavat näkyä todellista lähempänä tai kauempana. On myös hyvin tavallista, että näkökentän keskelle ilmestyy hämärä harmaanruskea täplä.
STRESSI VOI VAIKUTTAA NÄKÖÖN ja aiheuttaa silmän verkkokalvon keskeistä irtaumaa.
Stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin, pitoisuutta voidaan mitata verestä, syljestä ja virtsasta.
Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida sinänsä päätellä, onko ihminen miten stressaantunut tai onko kyseessä lyhyt- tai pitkäaikainen stressi.
Hormonitasot vaihtelevat päivän mittaan, ja on myös muita sairauksia, jotka voivat nostaa esimerkiksi kortisolitasoa elimistössä.
Stressiin on syytä suhtautua vakavasti – se on elimistön tapa kertoa, että jokin on vialla. Jatkuessaan tila saattaa vain pahentua, jolloin se on lopulta entistä vaikeampi myös hoitaa.
Jos stressi aiheuttaa vakavia oireita, kuten unihäiriöitä, jatkuvaa väsymystä, itkuisuutta, keskittymisvaikeuksia tai fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja sydämentykytystä, sairausloma – joko osa-aikainen tai kokopäiväinen – voi olla ainoa oikea ratkaisu.
Tilanteesta riippuen voi olla hyödyllistä jatkaa työssä, esimerkiksi lyhennetyllä tai joustavalla työajalla tai mukautetuissa työtehtävissä, sillä paluu kokoaikatyöhön voi olla helpompaa, jos työstä ei ole irtautunut kokonaan.
On toisaalta myös tärkeää muistaa, että vakava stressi ei aina liity työhön. Esimerkiksi työttömyys voi olla niin ikään vakava stressitekijä.
Jos stressi pitkittyy, kannattaa asiasta keskustella lääkärin kanssa ja pohtia keinoja stressin lievittämiseen ja hallintaan.
Kesto voi vaihdella paljon henkilöstä toiseen. Joillekin muutama viikko riittää palautumiseen, kun taas toiset tarvitsevat useita kuukausia – tämä riippuu stressin vakavuudesta ja siitä, kuinka pahaksi tilanne on ehtinyt kehittyä.
Tärkeintä ei ole kuitenkaan aika, vaan se, että saa tarvittavan rauhan ja tuen toipumiseen.
SAIRAUSLOMA voi olla tarpeen, jos stressi on kehittynyt vakavaksi.
Kun stressin vuoksi on määrätty sairauslomaa, tarkoituksena on, että se käytetään palautumiseen ja toipumiseen, eikä toipilas periaatteessa saisi tehdä mitään, mikä haittaisi toipumista tai pahentaisi tilaa. Toisaalta on vain hyvä tehdä asioita, jotka edistävät parantumista.
Joillekin stressistä toipuville voi olla hyödyllistä irrottautua arkiympäristöstä, ja se voi jopa nopeuttaa paluuta töihin.
Esimerkiksi vakavasta, pitkittyneestä stressistä toipuvalle kaikenlainen luonnossa liikkuminen voi tehdä hyvää, ja tätä varten voi olla tarpeen poistua omia kotikulmia kauemmas.
Tarvittaessa kannattaa kysyä neuvoja esimerkiksi lääkäriltä tai omasta ammattiliitosta.
Tutkimukset viittaavat siihen, että kroonista stressiä kokeneet voivat olla myös jatkossa alttiimpia stressille.
Tanskalaisen sairaalan työterveysyksikössä toteutetussa tutkimuksessa puolet aiemmin stressistä kärsineistä osallistujista kertoi edelleen kokevansa haasteita neljä vuotta sairauslomansa päättymisen jälkeen, ja he kokivat esimerkiksi väsymystä ja voimattomuutta sosiaalisissa tilanteissa.
Toinen, Tanskan työympäristön tutkimuskeskuksen tutkimus osoitti, että työntekijät, jotka olivat kokeneet stressiä kahden viimeisen viikon aikana, olivat enemmän poissa töistä ja työttöminä seuraavien neljän vuoden aikana.
On siis viitteitä siitä, että stressi voi vaikuttaa pitkäaikaisesti sekä kehoon että mieleen.
Jos elimistö ei ole palautunut täysin, stressioireet saattavat palata herkemmin kuormittavassa tilantessa. Stressin oireisiin olisikin tärkeää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja kiinnittää erityistä huomiota stressin hallintaan ja ehkäisyyn.
Vakavasta stressitilanteesta on aina tärkeä keskustella ammattilaisen kanssa, mutta itsekin voi tehdä paljon mielen ja kehon rauhoittamiseksi.
Alle on koottu muutamia yksinkertaisia ja tehokkaita vinkkejä, jotka voivat sekä ehkäistä stressiä että auttaa rauhoittumaan akuutin stressireaktion aikana.
HIDASTA TAHTIA ja anna keholle ja mielelle tauko – esimerkiksi mindfulness, meditointi ja luonnossa liikkuminen on hyviä konsteja.
Hyväksy se tosiasia, että sinun on nyt hidastettava tahtia, ja anna itsellesi lupa tehdä vähemmän. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta unohda ”to do-listat” ja keskity vain olennaisimpaan.
Jos nimittäin jatkat vanhaan malliin, olet vaarassa uupua lopulta niin, että voimavarasi ehtyvät kokonaan.
Uni on kehon tärkein palautumismekanismi. Valitettavasti uni voi olla myös yksi vaikeimmista asioista, kun stressireaktio on täydessä vauhdissa, ja mieltä voi olla vaikea saada rauhoittumaan nukkumaan mennessä.
Pyri käymään unille samaan aikaan joka ilta ja vältä ruutuaikaa ennen nukkumaanmenoa. Myös meditointi ja rentouttavan musiikin kuuntelu voivat auttaa.
Jos stressi on johtanut masennusoireisiin, saatat myös nukkua yhtäkkiä enemmän kuin tavallisesti.
Lue myös: Kehoskannaus – kuunneltava, opastettu meditaatioharjoitus
Helpot hengitysharjoitukset voivat rauhoittaa hermostoa.
Ne voivat helpottaa myös unille rauhoittumista – kokeile nukahtamisen apuna etenkin 4-7-8-hengitysharjoitusta.
Jo 20 minuuttia luonnossa auttaa laskemaan stressihormonitasoja. Katsele kaikessa rauhassa puita, kuuntele veden ääntä tai istu seuraamaan lintujen lentoa.
Arjen keskelle on tärkeää luoda tilaa hengähdystauoille.
Jo lyhyet, 5–10 minuutin tauot ilman ärsykkeitä, kuten ruutuja, keskustelua tai tehtävien suorittamista, ovat stressaantuneille aivoille tärkeää lepoa.
Kevyt liikunta, kuten kävely, jooga ja rauhallinen pyöräily auttavat lievittämään stressiä, ja liikunnan vaikutuksesta on myös tutkittua tietoa.