Painoindeksi eli BMI voi antaa osviittaa siitä, onko painosi terve ja normaali. Laske oma painoindeksisi helposti BMI-laskurillamme, lue BMI:n hyvistä ja huonoista puolista ja katso, miten lukemaa tulkitaan.
Haluatko pudottaa painoa? Laihdu terveellisesti ja turvallisesti KUNTO PLUSsan ruokavalioilla
Painoindeksi eli BMI (Body Mass Index) on vakiintunut mittari sille, onko paino normaali ja terveellinen. KUNTO PLUSsan BMI-laskuri eli painoindeksilaskuri on helppo työkalu oman painoindeksin selvittämiseen – huomioi kuitenkin, että lukema ei kerro koko totuutta.
HUOM! Käytä alle 18-vuotiaiden painoindeksin laskennassa tätä BMI-laskuria: Lasten painoindeksilaskuri (BMI-laskuri)
BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi kuvaa painon ja pituuden välistä suhdetta. Lukema antaa osviittaa siitä, onko painon terveyden kannalta normaali vai onko henkilö ali- tai ylipainoinen.
BMI on esimerkiksi terveydenhuollossa vakiintunut painon luokittelun menetelmä, ja sitä käyttää myös muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO. Suomessa paino luokitellaan Duodecimin Terveyskirjaston mukaan seuraavasti:
PAINOINDEKSIASTEIKKO | BMI-asteikosta näet, onko painosi terveellisissä rajoissa.
| Painoindeksi | Painon luokittelu | Vaikutus sairauksien riskiin |
|---|---|---|
| Alle 18,5 | Alipaino | Riippuu alipainon aiheuttajasta |
| 18,5– 25 | Normaalipaino | Ei vaikutusta |
| 25– 30 | Ylipaino eli lievä lihavuus | Hieman kasvanut riski |
| Yli 30 | Merkittävä/vaikea/sairaalloinen lihavuus | Kasvanut riski |
BMI lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä seuraavalla kaavalla:
Kaava on kuvattu myös tässä:
PAINOINDEKSIN ELI BMI:N LASKUKAAVA – Painoindeksin laskemiseksi on tiedettävä oma pituutensa ja painonsa. Voit myös laskea painoindeksisi kätevällä BMI-laskurillamme.
Aikuisilla paino luokitellaan normaaliksi, kun BMI on 18,5:n ja 25:n välillä. Jos haluat tietää, mikä on sinun normaalipainosi, kokeile BMI-laskuriamme.
BMI-laskuri kertoo sekä painoindeksisi että sen, paljonko sinun tulisi painaa, jotta painoindeksisi olisi normaalipainoinen (tai oletko ali- tai ylipainoinen).
Esimerkki:
Hyvän käsityksen painorajoista saa myös alla olevasta BMI-taulukosta, jossa painoindeksiluokitus on kuvattu eri väreissä painon ja pituuden mukaan.
Vihreällä merkityt luvut vastaavat normaalipainoa, sininen alipainoa, keltainen ylipainoa ja punainen lihavuutta.
PAINOINDEKSITAULUKKO – Etsi taulukosta pituutesi ja painosi ja katso, mille alueelle painoindeksisi osuu. Voit myös laskea painoindeksisi BMI-laskurillamme. Tästä näet taulukon suurempana.
Painoindeksi- eli BMI-laskuri antaa osviittaa siitä, onko paino terveellisissä rajoissa vai joko niin alhainen tai niin korkea, että siitä voi olla haittaa terveydelle.
BMI soveltuu lähtökohtaisesti parhaiten ali- ja ylipainon määrittämiseen suurissa väestöryhmissä, kun taas yksilön kannattaa tulkita lukua aina pienellä varauksella. (Katso painoindeksin puutteet).
Ylipainoon viittaava BMI (yli 25) tarkoittaa yleensä sitä, että elimistössä on runsaasti rasvaa. Lähtökohtaisesti lievä lihavuus (BMI 25–30) ei ole sinänsä haitallista, jos elintavat ovat terveelliset eli jos päivittäin tulee liikuttua vähintään noin puoli tuntia, ruokavalio on jotakuinkin suositusten mukainen, alkoholia tulee käytettyä kohtuudella eikä tupakoida.
Jos BMI on yli 30 (= merkittävä/vaikea/sairaalloinen lihavuus), monien elintapasairauksien riski kasvaa jo selvästi.
Kattava tutkimusnäyttö osoittaa, että lihavuuden ja eri sairauksien välillä on yhteys. Se ei silti tarkoita, että sairastuminen on väistämätöntä, jos BMI viittaa lihavuuteen – tilastollinen todennäköisyys on tällöin kuitenkin suurempi.
Mitä korkeampi BMI on ja mitä kauemmin on ollut ylipainoinen, sitä suuremmaksi riski myös kasvaa.
1,2 miljoonalla aikuisella painoindeksi ylitti ylipainon rajan vuonna 2023. Yleisintä lihavuus on 40–64-vuotiailla, joista kolmasosa on lihavia.— Lähde: Terve Suomi -tutkimus, THL
BMI eli painoindeksi antaa paremman kuvan painon terveellisyydestä kuin pelkkä paino sinänsä. Esimerkiksi 180 cm pitkällä henkilöllä 80 kiloa on aivan sopiva paino, 160-senttiselle jo suhteellisen paljon.
Painoindeksi- eli BMI-laskuri ottaa huomioon painon ja pituuden ja antaa näin tarkemmin osviittaa siitä, onko paino normaaliksi määritellyn rajoissa.
BMI on myös terveydenhuollossa yleisesti käytetty työkalu, ja sitä on näin helppo käyttää terveellisen painon mittarina tilastoissa ja tutkimuksissa. Sen avulla on voitu määrittää esimerkiksi ylipainon ja eri sairauksien tilastollisia yhteyksiä, ja BMI-laskuri antaakin näin osviittaa siitä, milloin painoa voisi olla syytä pudottaa esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitautien riskin pienentämiseksi.
Painoindeksin käyttö ainoana terveen painon määrittäjänä on ongelmallista useastakin syystä:
BMI ON VAKIINTUNUT MITTARI terveydenhuollossa, rajoituksistaan huolimatta. Sen lisäksi kannattaa kuitenkin mitata myös esimerkiksi vyötärönympärys ja tarkastella potilaan terveyttä laajemminkin.
Ei, miesten ja naisten BMI:n välillä ei ole eroa. BMI lasketaan samalla kaavalla ja samaa painoluokittelua sovelletaan sekä miehillä että naisilla.
Tämä saattaa tuntua oudolta, koska miesten ja naisten kehonkoostumus on niin erilainen: naisilla on tyypillisesti enemmän rasvaa ja vähemmän lihasta kuin miehillä. Miehet taas painavat tyypillisesti enemmän kuin naiset, koska heillä on enemmän lihaksia ja vankemmat luut.
Samojen raja-arvojen soveltaminen johtuu siitä, että naisilla pitäisikin olla terveyden tähden kehossa enemmän rasvaa. Esimerkiksi 20 kiloa puhdasta rasvaa naisen kehossa voi olla vaaratonta – ja osa siitä jopa elintärkeää – mutta sama määrä miehellä voi olla jo terveydelle haitaksi.
Lue myös: Mikä on hyvä rasvaprosentti naisilla ja miehillä?
Otetaan esimerkiksi mies ja nainen, joiden molempien BMI on 30. Tähän yhtäläisyydet kuitenkin loppuvat.
Naisella on siis 10 kg enemmän rasvaa kuin miehellä ja hän on 8 cm lyhyempi, ja silti heidän painoindeksinsä on sama ja heidän painonsa luokitellaan yhtä terveeksi (tai epäterveeksi).
Tämä johtuu etenkin siitä, että naisilla rasva jakautuu tyypillisesti kehossa paljon terveemmällä tavalla kuin miehillä: naisilla rasva kerääntyy tyypillisesti reisiin, lantiolle, pakaroihin, selkään ja vatsaan, kun taas miesten rasva kertyy tyypillisesti vatsaan – ja terveydelle haitallisinta on nimenomaan vatsaonteloon kertynyt rasva.
Lue myös: Tämän takia vatsarasva on vaarallista
Naisilla terveelliseksi katsottu rasvaprosentti voikin olla paljon korkeampi kuin miehillä. Koska miehillä taas on kehossa enemmän rasvaa painavampaa lihas- ja luumassaa, sama painoindeksi viittaa molemmilla yhtä terveelliseen painoon.
Jos nainen ja mies painavat saman verran ja ovat saman pituisia, naisella paino todennäköisesti koostuu enemmän rasvasta ja miehellä taas lihasmassasta – ja koska tämä on myös molempien osalta luonnollista ja tarkoituksenmukaista, sama paino on molemmilla yhtä terveellinen.
Kannattaa silti pitää mielessä, että painoindeksi antaa vain viitteellistä tietoa painon terveellisyydestä. Jos miehellä ylimääräinen rasva on jakautunut kehossa tasaisesti ja vartalo muistuttaa enemmän päärynää kuin omenaa, tilanne ei ole läheskään niin haitallinen terveydelle kuin painoindeksi voi ymmärtää. Naisella, jolla alavartalo on solakka mutta paljon vatsan seudulla runsaammin rasvaa, paino on todennäköisesti epäterveellisempi kuin mitä painoindeksistä voisi päätellä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että naisille (tai miehille) pitäisi luoda uusi BMI-laskuri, vaan pikemminkin sitä, että painoindeksiä kannattaa useimmiten täydentää muilla tiedoilla, kuten vyötärönympäryksen mittaamisella.
Tutkimus tosin puhuu senkin puolesta, että painoindeksiluokittelua olisi hyödyllistä eriyttää siten, että siinä otettaisiin huomioon esimerkiksi sukupuoli, ikä, etninen tausta ja liikunnan määrä. Asiasta ei kuitenkaan ole vielä päästy yksimielisyyteen, ja WHO suosittaa toistaiseksi käyttämään samaa kaavaa ja luokitusta miehille ja naisille.
Ei. Ikäihmisillä eli keskimäärin yli 65-vuotiailla terveen painoindeksin raja-arvot ovat 23–29, sillä ikääntyneillä ylipaino ei ole yhtä haitallista kuin nuoremmilla. Ikäihmisille laihduttamista ei edes suositella, ellei ylipaino aiheuta selvästi haittaa terveydelle tai toimintakyvylle.
Sen sijaan ylipainosta voi olla etua etenkin vakavien, vuodelepoa edellyttävien ja ruokahaluttomuutta aiheuttavien sairauksien ja vammojen yhteydessä – tällöin elimistöön varastoituneesta ylimääräisestä energiasta on vain hyötyä. Ikäihmisillä painon putoaminen aiheuttaa myös lihasmassan hupenemista, mikä osaltaan heikentää arjen toimintakykyä.
Tämän vuoksi ikääntyneillä normaalipainoa merkitsevän painoindeksin alaraja onkin korkeampi, eikä ikäihmisten tulisi laihduttaessakaan pyrkiä alle 23:n painoindeksiin.
YLIPAINOSTA VOI OLLA ETUAKIN. Kun iäkäs henkilö joutuu sairaalaan kriittisen sairauden vuoksi, tutkimusten mukaan lievä ylipaino voi parantaa toipumisen ennustetta.
Useat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että iäkkäillä ihmisillä, joilla on korkea painoindeksi, on pienempi kuolleisuus kuin niillä, joiden painoindeksi on alhainen tai normaali.
Tutkimus, johon osallistui lähes 200 000 yli 65-vuotiasta, osoitti, että useimmat ihmiset, joiden BMI oli 23–33, olivat elossa vielä 12 vuoden kuluttua. Jos BMI oli alle 23 (normaalipaino) tai yli 33 (merkittävä lihavuus), kuolleisuus kasvoi.
Runsaasta ylipainosta on toki haittaa myös ikäihmisille, sillä se voi haitata liikkumista ja arkea ja altistaa myös esimerkiksi nivelrikolle ja tyypin 2 diabetekselle. Ikääntyneillä laihduttamisessa kuitenkin maltti on tärkeää, jotta samalla lihasmassa ei pääse hupenemaan, ja siihen tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdistää myös lihas- ja kestävyyskuntoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa.
Lue myös: Onko ylipaino eduksi ikääntyneillä?
Suomessa ylipaino yleistyy jatkuvasti.
Vuonna 2023 julkaistun Terve Suomi -tutkimuksen mukaan 1,2 miljoonalla suomalaisella painoindeksi on yli 30, mikä ylittää lihavuuden rajan. Naisista lihavia on noin 30 prosenttia, miehistä 27 prosenttia. Lihavuus myös yleistyy: työikäisillä eli 20–64-vuotiailla lihavuus oli lisääntynyt vuoden 2017 jälkeen – naisilla 4 prosenttia ja miehillä 3 prosenttia.
Suomi on myös lihavuuden yleisyydessä kärkisijoilla myös eurooppalaisessa vertailussa. Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2022 Suomessa aikuisväestöstä oli lihavia 59,8 prosenttia eli kolmanneksi eniten koko Euroopassa – edellä olivat vain Latvia ja Malta.
| BMI-luokitus | Miehet | Naiset | Yhteensä |
|---|---|---|---|
| Alipainoisia (alle 18,5) | 0,3 % | 1,3 % | 0,8 % |
| Normaalipainoisia (18,5–25) | 34,9 % | 44,2 % | 39,7 % |
| Lievästi lihavia (25–30) | 43,0 % | 32,5 % | 37,6 % |
| Merkittävästi lihavia (yli 30) | 21,8 % | 22,0 % | 21,9 % |
| Ylipainoisia yhteensä (BMI yli 25) | 64,8 % | 54,5 % | 59,5 % |
| Lähde: Eurostat | |||
SUOMALAISTEN BMI Ylipainoisten määrä on kasvanut vuodesta 2014, ja vuonna 2022 jo lähes 60 % väestöstä on lievästi tai merkittävästi ylipainoisia.
Lähde: Eurostat
Belgialaissyntyinen sosiologi ja tilastotieteilijä Lambert Adolphe Jacques Quetelet esitteli jo vuonna 1832 kaavan painon (kg) jakamisesta pituuden neliöllä (m)², jota voitaisiin käyttää tilastotieteellisenä työkaluna väestön terveyden seurannassa.
Ensimmäisen kerran termi varsinaisesti esiintyi tieteellisessä kirjallisuudessa vuonna 1972 Journal of Chronic Diseases -lehdessä, kun fysiologi Ancel Keys jatkoi Quetelet'n työtä ja antoi työkalulle nimen Body Mass Index eli kehonpainoindeksi.
Jo tuolloin tutkijat myönsivät, että painoindeksi on vain viitteellinen väline, joka monissakaan tapauksissa anna kovin kattavaa kuvaa. Se on suhteellisen hyvä työkalu lihavuuden tarkasteluun tilastollisesti mutta vähemmän hyvä sen määrittämisessä, onko yksittäinen henkilö varsinaisesti lihava. Jos väestötasolla ylipainoiseksi luokitellaan kaikki yli 25:n painoindeksin ylittävät, suurta osaa ihmisistä voidaan pitää ylipainoisina. Tähän joukkoon mahtuu kuitenkin paljon sellaisia, joiden vyötärönympärys ja kehon rasvaprosentti eivät viittaa terveyttä uhkaavaan lihavuuteen.
BMI ei myöskään sovellu erityisen hyvin sen määrittämiseen, onko henkilö hoikka tai kevytrakenteinen vai varsinaisesti alipainoinen. Tämän vuoksi 1990-luvulla alipainon raja-arvoa laskettiin (20:stä 18,5:een). Mielenkiintoista on, että tämä on ainoa muodollinen mukautus, joka on tehty sen jälkeen, kun painoindeksi on otettu laajemmin käyttöön.
Raja-arvojen luotettavuutta heikentää myös se, että jotkin ryhmät ovat heikosti edustettuina perustana olevassa tutkimuksessa (joka perustuu enimmäkseen valkoisiin miehiin). Hyvä esimerkki on se, että aasialaisilla on – tilastollisesti tarkasteltuna – suurempi terveysriski kuin länsimaisilla henkilöillä samalla painoindeksillä. Tämä on johtanut siihen, että useat maat käyttävät nykyään erilaisia BMI-raja-arvoja etnisestä alkuperästä riippuen.
