Painoindeksi kuvaa painon ja pituuden välistä suhdetta. Laske oma painoindeksisi ja lue, miten lukemaa tulisi tulkita.
PAINOINDEKSILASKURI Laske oma painoindeksisi ja katso, mitä se tarkoittaa terveytesi kannalta.
Painoindeksi (BMI eli Body Mass Index) on terveydenhuollossa käytetty mitta, joka kertoo painon suhteen pituuteen ja kuvaa näin sitä, onko henkilö normaali-, ali- vai ylipainoinen.
Tällä sivulla voit selvittää helposti oman painoindeksisi painoindeksilaskurillamme. Olemme myös koonneet usein kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia painoindeksistä ja sen merkityksestä terveyden kannalta.
Voit laskea oman painoindeksisi kätevästi KUNTO PLUSsan painoindeksilaskurilla. Tulos antaa osviittaa siitä, onko painosi normaalipainon rajoissa, vai onko painoa sen verran vähän tai paljon, että se voi vaikuttaa hyvinvointiisi.
Tarkasta tuloksesi painoindeksiasteikosta – ja muista, että lukemat voivat olla viitteellisiä (katso painoindeksin rajoitteet).
Katso painoindeksiasteikosta, mihin luokkaan painosi sijoittuu painoindeksisi mukaan.
PAINOINDEKSIASTEIKKO BMI-asteikosta näet, onko painosi terveellisissä rajoissa.
Painoindeksi eli BMI (Body Mass Index) kuvaa painon ja pituuden välistä suhdetta. Painoindeksi eli BMI antaa osviittaa siitä, onko paino terveellisissä rajoissa, vai onko painoa liian vähän tai liian paljon.
Painoindeksin mukaan alipainon, normaalipainon ja ylipainon rajat on määritelty seuraavasti (lähde: Terveyskirjasto):
Painoindeksissä paino (kg) jaetaan pituudella (cm), joka kerrotaan itsellään. Painoindeksin kaava on seuraava:
PAINOINDEKSIN ELI BMI:N LASKUKAAVA Painoindeksin laskemiseksi on tiedettävä oma pituutensa ja painonsa. Voit myös laskea painoindeksisi kätevällä painoindeksilaskurillamme.
Painoindeksitaulukosta näet, mitkä ovat esimerkiksi normaalipainon ja ylipainon raja-arvot pituisellasi henkilöllä. Taulukosta voi myös katsoa, miten painon muutokset vaikuttaisivat painoindeksiin.
Painoindeksitaulukkoon on koottu painoindeksit havainnollisesti painon ja pituuden mukaan.
Vihreälle alueella olevat painolukemat tarkoittavat normaalipainoa.
PAINOINDEKSITAULUKKO Etsi taulukosta pituutesi ja painosi ja katso, mille alueelle painoindeksisi osuu. Voit myös laskea painoindeksisi painoindeksilaskurillamme. Tästä näet taulukon suurempana.
Painoindeksi antaa viitteittä siitä, onko oma paino terveellisissä lukemissa vai kenties niin alhainen tai korkea, että sillä voi olla vaikutusta hyvinvointiin.
Painoindeksi sopii kuitenkin parhaiten ali- ja ylipainon rajojen määrittämiseen väestötasolla – yksittäisen henkilön kohdalla BMI ei välttämättä kerro suinkaan koko totuutta mahdollisista terveysriskeistä. (Katso painoindeksin rajoitteet).
Alhainen painoindeksi (BMI alle 18,5) merkitsee alipainoa eli liiallista laihuutta. Lievä alipaino ei sinänsä ole vielä vaaran merkki tai viittaa yksiselitteisesti terveysongelmiin, mutta lääkäriin kannattaa hakeutua mikäli painoindeksi laskee alle 18,5:n etenkin seuraavissa tapauksissa:
1. Paino putoaa nopeasti. Jos painoindeksi laskee lyhyessä ajassa alle 20:n, kannattaa hakeutua lääkäriin jo siinä vaiheessa, kun painoindeksi lähestyy 19:ää. Nopea pudotus voi johtua fyysisestä sairaudesta, esimerkiksi suolistosairaudesta, tai mahdollisesta syömishäiriöstä.
Jos painoindeksi putoaa 17:ään tai sen alle, hoitoon on hakeuduttava välittömästi.
2. Rasvaprosentti on alhainen. Alhainen painoindeksi merkitsee usein myös alhaista rasvaprosenttia. Naisilla se voi esimerkiksi aiheuttaa häiriöitä hormonitoimintaan ja kuukautiskiertoon.
Ikääntyneillä alhainen painoindeksi voi pahentaa mahdollisia terveysongelmia ja heikentää sairauksista toipumista. Ikääntyneillä ruokahalu voi vähentyä esimerkiksi sairauksien, lääkkeiden ja liikunnan vähyyden vuoksi, jolloin olisi erityisen tärkeää pitää huolta, ettei paino putoa liikaa. Ikääntyneillä normaalipainon raja-arvot ovat selvästi korkeammat kuin nuoremmilla, sillä heillä lievän ylipainon on todettu olevan terveydelle eduksi.
Korkea painoindeksi (BMI yli 25) viittaa yleensä myös korkeaan rasvaprosenttiin. Lievä lihavuus (painoindeksi 25–30) on yleensä harmitonta, jos elämäntavat ovat terveelliset eli liikuntaa saadaan vähintään puoli tuntia päivässä, ruokavalio on ravitsemussuositusten mukainen, alkoholinkäyttö kohtuullista eikä henkilö tupakoi.
Jos painoindeksi on yli 30 (= merkittävä tai vaikea lihavuus), elintapasairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien, riski kasvaa. Jo 5–10 prosentin painonpudotus auttaa tällöin edistämään terveyttä selvästi.
Korkea painoindeksi ei kuitenkaan aina johdu rasvan määrästä, sillä myös runsas lihasmassa voi nostaa painoindeksiä ilman, että siitä on terveydelle mitään haittaa (katso painoindeksin rajoitteet).
LUE MYÖS: Mikä on normaali rasvaprosentti naisilla ja miehillä?
Painoindeksi antaa pelkkää painolukemaa paremmin osviittaa siitä, onko paino terveellisissä lukemissa, sillä se suhteuttaa painon henkilön pituuteen. Esimerkiksi 80 kiloa on normaali paino 180-senttisellä, mutta 160-senttisellä se merkitsee jo merkittävää lihavuutta.
Painoindeksi onkin parempi väline yli- ja alipainon määrittämiseen kuin pelkkä vaa'an antama lukema.
Painoindeksi on hyvä työkalu myös terveydenhuollon tilastointia ja tutkimusta varten. Lääkäreille se on väline terveyden seurantaan etenkin potilailla, joilla painoindeksi on erityisen korkea tai alhainen, sekä painonpudotukseen rohkaisemiseen ja tulosten seurantaan ylipainoisilla potilailla, joilla on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen tai sydän- ja verisuonisairauksiin.
Pelkän painoindeksin käytössä, muita terveyden tekijöitä huomiomatta, on moniakin ongelmia.
Painoindeksi ei erota rasvaa lihaksesta. Painoindeksin suurin ongelma on se, että se ei ota huomioon kehon koostumusta. Painoindeksi ei erota lihasta ja rasvaa – rasva on suurina määrinä elintapasairauksien merkittävä riskitekijä, lihas sen sijaan painaa jopa 20 prosenttia enemmän kuin rasva eikä olen terveydelle lainkaan haitaksi. Näin kahdella samanpituisella henkilöllä paino voi olla sama, vaikka toisella on runsaasti lihasmassaa ja vain vähän rasvaa ja toisella taas runsaasti rasvaa ja vähäisesti lihasmassaa kehossa. Tällöin myös heidän painoindeksinsä on sama, sillä sen laskemisessa huomioidaan vain pituus ja paino – jotka heillä ovat tismalleen samat. Runsas rasva, etenkin vatsaonteloon kertyneenä, on kuitenkin mahdollinen terveysriski.
Painoindeksi ei huomioi rasvan jakautumista kehossa. Terveyden kannalta on paljonkin merkitystä sillä, mihin rasva on asettunut. Vatsaonteloon kertynyt rasva on selvästi terveydelle haitallisempaa kuin reisiin, lantiolle ja takamukseen asettunut rasva. Painoindeksi ei siis mittaa vyötärölihavuutta, vaan sen selvittämiseksi on mitattava vyötärönympärys. (Katso vaihtoehtoja painoindeksin mittaamiselle).
Normaalipainon alue on varsin laaja. Painoindeksin mukaan esimerkiksi 170-senttisen henkilön normaalipaino voi olla 54–72 kiloa – liikkumavaraa on siis 18 kilon verran. Jos normaalipainon rajoissa olevat kilot ovat kuitenkin asettuneet "vääriin paikkoihin", ne voivat kasvattaa elintapasairauksien riskiä. Tutkimuksissa on nimittäin saatu viitteitä siitä, elintapasairauksien riski voi kohota myös painoindeksin mukaisten normaalipainon rajojen sisällä.
Paino voi vaihdella. Pätevän painoindeksituloksen saamiseksi se on laskettava täsmällisillä tiedoilla – esimerkiksi pituutta mitattaessa on oltava ilman kenkiä. Painon täsmällinen mittaaminen voi olla hankalampaa, vaikka käytössä olisikin luotettava vaaka. Naisilla punnituksen tulokseen voi vaikuttaa esimerkiksi kuukautiskierto, se, mihin aikaan päivästä punnitus tehdään sekä mitä sitä ennen on syöty ja juotu. Painon vaihtelu voi tuottaa näin myös eri painoindeksilukemia vaikka henkilö on sinänsä yhtä terve mittausajankohdasta riippumatta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että oman painon terveellisyyttä arvioitaessa ei kannata tuijottaa pelkkää painoindeksilukemaa. Seuraavassa esittelemme hyviä keinoja täydentää tai korvata painoindeksiä.
Painoindeksin täydentäjäksi tai sen vaihtoehtona kannattaa selvittää oma vyötärönympärysmitta.
Vyötärönympärys nimittää paljastaa – toisin kuin painoindeksi – onko vatsaonteloon kertynyt liikaa haitallista rasvaa. Vatsaonteloon kertyvä rasva on terveydelle huomattavasti haitallisempaa kuin esimerkiksi lantion rasva, ja se voi altistaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksille. Naisilla sairauksien riski kasvaa, kun vyötärönympärys on yli 80 cm, ja vyötärölihavuuden rajana pidetään 90 cm:ä.
Vyötärönympärys on yhdessä painoindeksin kanssa hyvä konsti seurata oman painon terveellisyyttä etenkin normaalipainon ylärajoilla tai silloin, kun ylipainoa on vähän.
Vyötärön ja lantion suhteen mittaaminen on yksi tapa selvittää rasvan jakautumista kehossa. Se kuvaa vyötärön leveyden suhdetta lantion leveyteen ja antaa näin osviittaa siitä, onko oma vartalotyyppi "päärynän" mallinen vai terveydelle haitallisempi "omena". jossa rasva on kertynyt enimmäkseen vyötärön seudulle. Mittaa kuitenkin käytetään vähemmän kuin vyötärönympärystä, sillä se ei välttämättä kuvaa kaikilla vartaloilla kovin täsmällisesti keskivartaloon kertyneen rasvan määrää.
Terveellisen vyötärö-lantio-suhteen raja-arvot vaihtelevat naisilla ja miehillä. Alla olevasta linkistä pääset laskemaan oman vyötärö-lantio-suhteesi ja tarkastaa, onko oma lukemasi terveellisissä rajoissa.
Rasvaprosentti kertoo, miten suuri osa kehon painosta on rasvaa. Se on hyvä konsti antamaan osviittaa oman painon terveellisyydestä, sillä suuri rasvan määrä voi olla sairauksille altistava tekijä. Naisilla rasvaprosentin olisi hyvä olla karkeasti arvioiden 21:n ja 36:n välillä, iästä riippuen.
Rasvaprosentti ei kuitenkaan kerro, missä päin kehoa rasva sijaitsee eikä sen vuoksi auta selvittämään, miten suuri haitallisen vatsaontelorasvan osuus on.
Täsmällisten mittaustulosten saaminen voi olla myös hieman haastavaa. Kohtuullisen luotettavia menetelmiä on tarjolla, mutta niissä kaikissa on omat puutteensa.
LUE LISÄÄ: Näin mittaat rasvaprosenttisi, ja näissä lukemissa sen tulisi olla
Kyllä. Painoindeksi lasketaan samalla BMI-kaavalla sekä naisille että miehille, ja sen tuloksia tulkitaan saman taulukon mukaan.
Tämä voi kuulostaa oudolta, sillä naisilla ja miehillä on selkeitä eroja kehon rakenteessa ja koostumuksessa. Samanlaiseen mittausmenetelmää on kuitenkin syynsä, jota voidaan havainnollistaa käytännön esimerkillä.
Vaikka mies ja nainen olisivat saman pituisia ja painoisia, miehellä on tyypillisesti rotevammat luut ja enemmän lihasmassaa kuin naisella, joka puolestaan on rakenteeltaan hennompi ja jonka kehossa on vähemmän lihasmassaa ja enemmän rasvaa kuin miehellä.
Jos he kuitenkin ovat saman pituiset ja painoiset, myös painoindeksi on molemmilla sama ja painoindeksin mukaisesti heidän painonsa on yhtä terveellinen, vaikka naisella onkin kehossa enemmän rasvaa.
Painon yhtäläinen terveellisyys kehonkoostumuksen eroista huolimatta johtuu siitä, että naisilla kuuluukin olla terveyden kannalta korkeampi rasvaprosentti kuin miehillä, joilla terveyden kannalta sopiva rasvan määrä on noin puolet siitä, mitä naisilla. Näin rakenne-erot tasoittuvat.
LUE MYÖS: Mikä on normaali rasvaprosentti miehillä ja naisilla
Lasten painoindeksin laskemiseen voi käyttää samaa BMI-laskuria kuin aikuisilla, mutta BMI-tuloksia ei voi arvioida samoin perustein kuin aikuisilla. Lapsilla normaalipainon raja voi olla hieman matalampi kuin aikuisilla.
Toisin kuin aikuisilla, lapsilla myös sukupuoli ja ikä vaikuttaa terveellisen painon raja-arvoihin.
Jos haluat selvittää oman lapsesi painoindeksin, voit käyttää painoindeksilaskuriamme ja verrata tulosta alla esitettyjen taulukoiden lukuihin.
Taulukot perustuvat maailmanlaajuista lihavuusongelmaa tutkivat World Obesity Federation -järjestön laskelmiin, worldobesity.org. Lasten painoindeksin laskemiseen voi käyttää myös Terveyskirjasto-sivuston laskuria.
Painoindeksilukuja tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että lapset kehittyvät eri tahtiin ja saattavat venähtää pituutta reippaastikin lyhyessä ajassa. Mikäli lapsen epäillään olevan ali- tai ylipainoinen, kannattaa ensimmäisenä hakeutua lääkärin puheille.
Painoindeksilaskuria voi soveltaa teini-ikäisten painoindeksin määrittämiseen, mutta kuten lapsilla, myös teini-ikäisillä yli- ja alipainon rajat eroavat aikuisista. Painoindeksin raja-arvot vaihtelevat myös tyttöjen ja poikien välillä.
Taulukossa on annettu suuntaa-antavat painoindeksirajat 13–18-vuotiaille tytöille ja pojille.
Luvut ovat viitteellisiä – jos epäilet lapsesi olevan ali- tai ylipainoinen, kannattaa hakeutua lääkärin puheille.
Käypä hoito -suositusten mukaan Ikääntyneille (yli 60-vuotiaille) suositeltava painoindeksialue on 24–29. Ylipainon haitat vähenevät ikääntyneillä, ja jos painoindeksi laskee alle 23:n, siitä on terveydelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Ikääntyneille ei suositella laihduttamista, ellei painoindeksi ole yli 35 tai lihavuus aiheuta sairauksia. Tällöinkin laihduttamiseen tarvitaan malttia, jotta samalla ei menetetä suotta lihasmassaa.
Ikääntyneillä vaarana on usein painon liiallinen laskeminen, mikä heikentää helposti sekä toimintakykyä että vastustuskykyä. Jos syöminen jää vähäiseksi, myös tärkeiden ravintoaineiden saanti jää helposti liian niukaksi.
Ikääntyneiden ei siis tarvitse olla huolissaan lievästä ylipainosta, vaan ennemminkin varoa alipainoa.
Viime vuosina on saatu useita tutkimustuloksia, joiden mukaan painoindeksin mukainen lievä ylipaino tai jopa lihavuus ei lisää kuolleisuutta tai välttämättä edes monien lihavuuteen yleensä liitettävien sairauksien riskiä. Näin tuntuisikin olevan perusteltua, että normaalipainon – "terveellisen painon" – raja-arvoja tarkistettaisiin.
Toisaalta on olemassa laajaa tutkimusnäyttöä lihavuudesta esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijänä. Ylipainon vaikutus voi riippua myös yksilöstä: esimerkiksi ikääntyneillä lievä ylipaino edistää terveyttä, nuoremmalla etenkin keskivartaloon kertyneenä se voi lisätä sairauksien riskiä.
Esimerkiksi suomalaisten Käypä hoito -suositusten sekä maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan normaalipainon painoindeksin raja-arvot ovat edelleen 18,5 ja 25.
Lähteitä: Terveyskirjasto, Käypä hoito -suositukset
