Painoindeksi antaa arvion siitä, onko painosi normaali ja terveellinen. Tarkista oma lukusi, tutustu miesten ja naisten painoindekseihin ja katso, kuinka paljon ylipainoisia on Suomessa ja muualla maailmassa.
PAINOINDEKSI |Ennen kuin panikoit vaa’an lukeman vuoksi, muista ottaa huomioon myös pituutesi. Juuri siihen painoindeksi perustuu. Pitkät ihmiset voivat luonnollisesti painaa enemmän kuin lyhyet ja olla silti olla terveitä ja normaalipainoisia.
BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi kuvaa painon ja pituuden välistä suhdetta ja antaa osviittaa siitä, onko paino terveyden kannalta normaali.
Painoindeksi lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä:
Aikuisilla normaalina painoindeksinä pidetään lukuja 18,5–25. Painoindeksi ei kuitenkaan yksistään kerro, onko paino terveellinen.
Mutta mitkä ovat painoindeksin hyödyt ja puutteet? Ja pätevätkö samat BMI-arvot naisiin ja miehiin? Ja voiko ikääntyneiden painoindeksi olla korkeampi kuin nuoremmilla?
Lue siitä lisää täältä.
BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi kuvaa painon ja pituuden välistä suhdetta. Lukema antaa osviittaa siitä, onko paino terveyden kannalta normaali vai onko henkilö ali- tai ylipainoinen.
Painoindeksi on muun muassa WHO:n (World Health Organization) alipainon, normaalipainon ja ylipainon määrittämiseen käyttämä suure. WHO:n luokittelu on seuraava:
BMI-ASTEIKKO |Painoindeksi antaa arvion siitä, onko painosi normaali vai niin alhainen tai korkea, että se voi vaikuttaa terveyteesi.
| BMI | Painoluokka | Sairauden riski |
|---|---|---|
| Alle 18,5 | Alipaino | Riippuu alipainon syystä |
| 18,5 - 25 | Normaali ja terve paino | Ei suurentunutta riskiä |
| 25 - 30 | Ylipaino | Hieman suurentunut riski |
| Yli 30 | Lihavuus | Suurentunut riski |
Painoindeksi lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä:
Esimerkkejä
Laske painoindeksisi helposti BMI-laskurillamme
HUOM: Oletko alle 18-vuotias? Käytä tätä laskuria
Normaali aikuisten painoindeksi on 18,5–25. Jos haluat tietää, kuinka paljon sinun pitäisi painaa ja jos haluat mahtua normaalin painoindeksin rajoihin, voit laskea sen BMI-laskurillamme.
Laskuri kertoo sekä painoindeksisi että kuinka paljon sinun tulisi painaa, jotta painoindeksisi olisi normaali (tai viittaisi alipainoon, ylipainoon tai lihavuuteen).
Hyvän käsityksen painorajoista saa myös alla olevasta BMI-taulukosta, jossa painoindeksiluokitus on kuvattu eri väreissä painon ja pituuden mukaan.
Vihreällä merkityt luvut vastaavat normaalipainoa, sininen alipainoa, keltainen ylipainoa ja punainen lihavuutta (luokat I–III).
BMI-TAULUKKO PITUUDEN JA PAINON MUKAAN | Etsi pituutesi ja katso, mikä on suunnilleen terveellinen painosi (=vihreä alue). Voit laskea BMI-laskurillamme painorajasi tarkemmin. Täältä näet taulukon suurempana.
Painoindeksi eli BMI antaa osviittaa siitä, onko paino terveellisissä rajoissa vai niin alhainen tai niin korkea, että siitä voi olla haittaa terveydelle.
Painoindeksi soveltuu lähtökohtaisesti parhaiten ali- ja ylipainon määrittämiseen suurissa väestöryhmissä, kun taas yksilön kannattaa tulkita lukua aina pienellä varauksella. (Katso painoindeksin puutteet).
Ylipainoon viittaava painoindeksi (yli 25) tarkoittaa yleensä sitä, että rasvaprosentti on liian suuri. Lähtökohtaisesti lievä lihavuus (BMI 25–30) ei ole sinänsä haitallista, jos elintavat ovat terveelliset eli jos päivittäin tulee liikuttua vähintään noin puoli tuntia, ruokavalio on jotakuinkin suositusten mukainen, alkoholia tulee käytettyä kohtuudella eikä tupakoi.
Jos painoindeksi on yli 30 (= merkittävä/vaikea/sairaalloinen lihavuus), monien elintapasairauksien riski kasvaa jo selvästi.
Kattava tutkimusnäyttö osoittaa, että lihavuuden ja eri sairauksien välillä on yhteys. Se ei silti tarkoita, että sairastuminen on väistämätöntä, jos on ylipainoinen – tilastollinen todennäköisyys on tällöin kuitenkin suurempi.
Mitä korkeampi painoindeksi on ja mitä kauemmin on ollut ylipainoinen, sitä suuremmaksi riski myös kasvaa.
1,2 miljoonalla aikuisella suomalaisella painoindeksi ylitti ylipainon rajan vuonna 2023. Yleisintä lihavuus on 40–64-vuotiailla, joista kolmasosa on lihavia.— Lähde: Terve Suomi -tutkimus, THL
BMI eli painoindeksi antaa paremman kuvan painon terveellisyydestä kuin pelkkä paino. Esimerkiksi 180 cm pitkällä henkilöllä 80 kiloa on aivan sopiva paino, 160 cm pitkälle se on jo suhteellisen paljon.
Koska BMI-laskuri ottaa laskelmassa huomioon myös pituuden, se antaa pelkkää vaakaa paremman kuvan siitä, onko paino normaaleissa lukemissa.
Painoindeksi on myös terveydenhuollossa yleisesti käytetty työkalu, ja sitä on näin ollen helppo käyttää terveellisen painon mittarina tilastoissa ja tutkimuksissa. Lääkäri voi sen avulla tunnistaa potilaita, joilla voi olla terveysriskejä alhaisen tai korkean painoindeksin vuoksi, ja havaita esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitautien riskiryhmiin kuuluvia potilaita ja auttaa näitä laihdutuksen alkuun.
Painoindeksin käyttö ainoana terveen painon määrittäjänä on ongelmallista useastakin syystä:
PAINOINDEKSIN RAJOITUKSET | Nämä kaksi miestä ovat yhtä pitkiä ja samanpainoisia, joten myös heidän painoindeksinsä on sama – tässä tapauksessa 26, mikä luokittelee heidät lievästi ylipainoisiksi. Toinen heistä on kuitenkin hyvin lihaksikas ja hänen rasvaprosenttinsa on sopiva, kun taas toisella on vähemmän lihaksia ja enemmän rasvaa, mikä on haitallisempaa terveydelle.
Painoindeksin suurin ongelma on se, että se ei huomioi kehon koostumusta – se ei erota mikä osuus painosta on rasvaa, joka liiallisissa määrin lisää elintapasairauksien riskiä, ja mikä lihasmassaa, joka painaa lähes 20 prosenttia enemmän kuin rasva ja joka EI ole terveydelle haitallista.
Niinpä esimerkiksi kaksi samanpituista henkilöä, joista toisella on paljon lihasmassaa ja vähemmän rasvaa ja toisella paljon rasvaa ja vähän lihasmassaa, voivat helposti painaa täsmälleen saman verran. Ja koska he ovat samanpituisia, heidän painoindeksinsä on sama ja heillä on näin ollen pelkän painoindeksin mukaan yhtä terveellinen paino.
Todellisuudessa lihaksikas henkilö on kuitenkin todennäköisesti terveempi kuin se, jolla paino koostuu enemmän rasvasta.
Rasvan jakautumisella kehossa on terveyden kannalta merkitystä. Jos rasvaa on pääasiassa vatsan seudulla, se on terveydelle haitallisempaa kuin jos rasva on kertynyt pääasiassa reisiin, lantiolle ja pakaroihin.
Painoindeksi ei kuitenkaan kerro mitään siitä, onko rasva asettunut terveyden kannalta suotaviin paikkoihin. Tämän selvittämiseksi onkin syytä mitata vyötärönympärys tai vyötärön- ja lantionympäryksen suhde.
Katso myös: Vaihtoehtoisia mittareita
Normaalipainoa merkitsevän painoindeksin raja on alimmillaan 18,5 ja ylimmillään 25. Esimerkiksi 170 cm pitkällä henkilöllä tähän väliin mahtuu 18 kiloa, eli 170-senttinen henkilö katsotaan normaalipainoiseksi niin 54-kiloisena kuin 72-kiloisenakin. Jos paino on normaalipainon ylärajoilla ja ylimääräinen rasva on ”väärässä paikassa” eli pääasiassa vatsan alueella, tämä voi normaalinkin painoindeksin rajoissa merkitä kasvanutta elintapasairauksien riskiä.
Tätä korostavat myös tutkimukset, jotka osoittavat, että riski sairastua erilaisiin sairauksiin, jotka tyypillisesti liittyvät liikalihavuuteen, ei rajoitu vain henkilöihin, joilla on korkea painoindeksi. Niihin voivat sairastua myös ihmiset, joilla on normaali painoindeksi, vaikka riski onkin selvästi pienempi.
Oikean tuloksen saaminen edellyttää, että BMI-laskuriin syötetään oikeat luvut. Pituus on sinänsä helpompi mitata oikein, kunhan muistaa ottaa kengät pois. Paino on sen sijaan hankalampi, vaikka käytössä olisikin hyvä ja luotettava vaaka.
Paino voi nimittäin vaihdella esimerkiksi kuukautiskierron mukaan ja hikoilusta, ummetuksesta, vuorokaudenajasta ja syömisistä ja juomisista riippuen. Ja kun paino vaihtelee, myös painoindeksi vaihtelee mittausajankohdasta riippuen ilman, että terveydessä tapahtuisi mitään muutoksia.
Kaiken kaikkiaan ei kannatakaan keskittyä pelkkään painoindeksiin painon terveellisyyttä arvioitaessa. Katso vaihtoehtoja ja täydentäviä mittareita BMI-laskurille täällä.
BMI ON VAKIINTUNUT MITTARI terveydenhuollossa rajoituksistaan huolimatta. Sen lisäksi olisi kuitenkin hyvä myös esimerkiksi mitata vyötärönympärys ja tarkastella potilaan terveyttä laajemminkin.
Ei, miesten ja naisten painoindeksin välillä ei ole eroa. Painoindeksi lasketaan samalla kaavalla ja samaa painoluokittelua sovelletaan sekä miehillä että naisilla.
Sekä naisten että miesten painoindeksi lasketaan siis samalla tavalla ja heillä käytetään samaa BMI-asteikkoa alipainon, normaalipainon ja ylipainon määrittämiseen.
Tämä saattaa tuntua oudolta, koska miesten ja naisten kehonkoostumus on niin erilainen: naisilla on tyypillisesti enemmän rasvaa ja vähemmän lihasta kuin miehillä. Miehet taas painavat tyypillisesti enemmän kuin naiset, koska heillä on enemmän lihaksia ja vankemmat luut.
Samojen raja-arvojen soveltaminen johtuu siitä, että naisilla pitäisikin olla terveyden tähden kehossa enemmän rasvaa. Esimerkiksi 20 kiloa puhdasta rasvaa naisen kehossa voi olla vaaratonta – ja osa siitä jopa elintärkeää – mutta sama määrä miehellä voi olla jo terveydelle haitaksi.
Lue myös: Mikä on hyvä rasvaprosentti naisilla ja miehillä?
Otetaan esimerkiksi mies ja nainen, joiden molempien painoindeksi on 25,6. Tähän yhtäläisyydet kuitenkin loppuvat:
Naisella on siis 3,5 kg enemmän rasvaa kuin miehellä, vaikka hän on lyhyempi ja painaa 14 kg miestä vähemmän. Silti heidän painoindeksinsä on sama ja heidän painonsa luokitellaan yhtä terveeksi (tai epäterveeksi).
Tämä johtuu etenkin siitä, että naisilla rasva jakautuu tyypillisesti kehossa paljon terveemmällä tavalla kuin miehillä. Naisilla rasva kerääntyy tyypillisesti reisiin, lantiolle, pakaroihin, selkään ja vatsaan, kun taas miesten rasva kertyy tyypillisesti vatsaan. Ja terveydelle haitallisinta on nimenomaan vatsaonteloon kertynyt rasva.
Lue myös: Tämän takia vatsarasva on vaarallista
Naisilla terveelliseksi katsottu rasvaprosentti voikin olla paljon korkeampi kuin miehillä. Koska miehillä taas on kehossa enemmän rasvaa painavampaa lihas- ja luumassaa, terveellinen painoindeksi on molemmilla sama.
Jos nainen ja mies painavat saman verran ja ovat saman pituisia, naisella paino todennäköisesti koostuu enemmän rasvasta ja miehellä taas lihasmassasta – ja koska tämä on myös molempien osalta luonnollista ja tarkoituksenmukaista, sama paino on molemmilla yhtä terveellinen.
On silti hyvä muistaa, että painoindeksi on vain viitteellinen terveysindikaattori. Jos miehellä ylimääräinen rasva on jakautunut kehossa tasaisesti ja vartalo muistuttaa enemmän päärynää kuin omenaa, tilanne ei ole läheskään niin haitallinen terveydelle kuin painoindeksi ehkä antaa ymmärtää.
Ja toisinpäin: Naisella, jolla alavartalo on solakka mutta vatsan seudulla runsaasti rasvaa, paino on todennäköisesti epäterveellisempi kuin mitä painoindeksistä voisi päätellä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että naisille (tai miehille) pitäisi luoda omat painoindeksitaulukot, vaan pikemminkin sitä, että painoindeksiä kannattaa useimmiten täydentää muilla tiedoilla, kuten vyötärönympäryksen mittaamisella.
Tutkimus tosin puhuu osin senkin puolesta, että painoindeksiluokittelua olisi hyödyllistä eriyttää siten, että siinä otettaisiin huomioon esimerkiksi sukupuoli, ikä, etninen tausta ja liikunnan määrä. Tuloksista ei kuitenkaan ole vielä päästy yksimielisyyteen, ja WHO suosittaa toistaiseksi käyttämään samaa kaavaa ja luokitusta miehille ja naisille.
Ei, Ikääntyneelle suositellaan terveyden kannalta hieman korkeampaa painoa kuin nuoremmille. Ikäihmisillä eli keskimäärin yli 65-vuotiailla terveen painoindeksin raja-arvot ovat 23–29, sillä ikääntyneillä ylipaino ei ole yhtä haitallista kuin nuoremmilla mutta iäkkäämpänä vaarana voi liiallinen laihtuminen ja lihasmassan ja voiman katoaminen. Ikäihmisille laihduttamista ei edes suositella, ellei ylipaino aiheuta selvästi haittaa terveydelle tai toimintakyvylle.
Sen sijaan ylipainosta voi olla etua etenkin vakavien, vuodelepoa edellyttävien ja ruokahaluttomuutta aiheuttavien sairauksien ja vammojen yhteydessä – tällöin elimistöön varastoituneesta ylimääräisestä energiasta on vain hyötyä. Ikäihmisillä painon putoaminen aiheuttaa myös lihasmassan hupenemista, mikä osaltaan heikentää arjen toimintakykyä.
Tämän vuoksi ikääntyneillä normaalipainoa merkitsevän painoindeksin alaraja onkin korkeampi, eikä ikäihmisten tulisi laihduttaessakaan pyrkiä alle 23:n painoindeksiin.
YLIPAINOSTA VOI OLLA ETUAKIN. Kun iäkäs henkilö joutuu sairaalaan vakavan sairauden vuoksi, tutkimusten mukaan lievä ylipaino voi parantaa toipumisen ennustetta.
Useat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että iäkkäillä ihmisillä, joilla on korkea painoindeksi, on pienempi kuolleisuus kuin niillä, joiden painoindeksi on alhainen tai normaali.
Lähes 200 000 yli 65-vuotiasta kattanut tutkimus esimerkiksi osoitti, että kuolleisuus oli vähäisempää 12 vuoden aikana niillä, joiden painoindeksi oli 23–33. Jos painoindeksi oli alle 23 (normaalipaino) tai yli 33 (merkittävä lihavuus), kuolleisuus kasvoi.
Runsaasta ylipainosta on toki haittaa myös ikäihmisille, sillä se voi haitata liikkumista ja arkea ja altistaa myös esimerkiksi nivelrikolle ja tyypin 2 diabetekselle. Ikääntyneillä laihduttamisessa kuitenkin maltti on tärkeää, jotta samalla lihasmassa ei pääse hupenemaan, ja siihen tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdistää myös lihas- ja kestävyyskuntoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa.
Suomessa ylipaino yleistyy jatkuvasti.
Vuonna 2023 julkaistun Terve Suomi -tutkimuksen mukaan 1,2 miljoonalla aikuisella suomalaisella painoindeksi on yli 30, mikä ylittää lihavuuden rajan.
Naisista lihavia on noin 30 prosenttia, miehistä 27 prosenttia.
Lihavuus myös yleistyy: työikäisillä eli 20–64-vuotiailla lihavuus oli lisääntynyt vuoden 2017 jälkeen – naisilla 4 prosenttia ja miehillä 3 prosenttia.
Samalla normaalipainoisten määrä on tilaston mukaan vähentynyt.
| BMI-luokitus | Miehet | Naiset | Yhteensä |
|---|---|---|---|
| Alipainoisia (alle 18,5) | 0,3 % | 1,3 % | 0,8 % |
| Normaalipainoisia (18,5–25) | 34,9 % | 44,2 % | 39,7 % |
| Lievästi lihavia (25–30) | 43,0 % | 32,5 % | 37,6 % |
| Merkittävästi lihavia (yli 30) | 21,8 % | 22,0 % | 21,9 % |
| Ylipainoisia yhteensä (BMI yli 25) | 64,8 % | 54,5 % | 59,5 % |
| Lähde: Eurostat | |||
SUOMALAISTEN BMI Ylipainoisten määrä on kasvanut vuodesta 2014, ja vuonna 2022 jo lähes 60 % väestöstä on lievästi tai merkittävästi ylipainoisia.
Lähde: Eurostat
Painoindeksi yli 30 eli lihavuus on yleistä ympäri maailmaa. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan aikuisten ylipainoisuus on kaksinkertaistunut sitten vuoden 1990, ja nuorten ylipainoisuus on nelinkertaistunut.
WHO arvioi, että vuonna 2022 joka kahdeksannen henkilön painoindeksi oli yli 30 (lihavuus, merkittävä ylipaino) ja että 43 % maailman ihmisistä oli ylipainoisia (BMI yli 25).
YLIPAINO MAAILMAN ERI MAISSA – WHO:n kartta näyttää ylipainoisten aikuisten osuuden eri maissa maailmanlaajuisesti. Mitä tummempi sininen väri, sitä enemmän ylipainoisia. Monissa Euroopan maissa väri on tummaa, mutta monet Tyynenmeren ja Etelä- ja Pohjois-Amerikan maat sekä monet arabimaat menevät ohi. Aasiassa ja Afrikassa ylipainoisia on vähemmän. Voit tutustua karttaan tarkemmin täällä.
| Maa | Aikuisia, joiden BMI ≧ 25 | Sijoitus |
|---|---|---|
| Amerikan Samoa | 91,4 % | 1 |
| Tonga | 90,4 % | 2 |
| Chile | 78,8 % | 10 |
| Kuwait | 77,8 % | 11 |
| Qatar | 76,6 % | 12 |
| Meksiko | 73,4 % | 17 |
| Egypti | 73,4 % | 18 |
| USA | 72,4 % | 22 |
| Saudi-Arabia | 71,8 % | 23 |
| Argentiina | 68,4 % | 34 |
| Turkki | 67,6 % | 38 |
| Romania | 65,1 % | 49 |
| Irlanti | 64,7 % | 51 |
| Kroatia | 64,2 % | 53 |
| Australia | 64,0 % | 54 |
| Brasilia | 63,0 % | 58 |
| Puola | 62,7 % | 59 |
| Unkari | 62,2 % | 64 |
| Kreikka | 61,4 % | 69 |
| Britannia | 61,4 % | 70 |
| Slovakia | 60,6 % | 74 |
| Kolumbia | 59,7 % | 77 |
| Tšekki | 59,5 % | 78 |
| Latvia | 59,3 % | 79 |
| Kanada | 59,2 % | 80 |
| Grönlanti | 59,0 % | 82 |
| Venäjä | 58,8 % | 84 |
| Liettua | 58,7 % | 85 |
| Norja | 57,5 % | 91 |
| Tunisia | 57,4 % | 92 |
| Islanti | 57,4 % | 93 |
| Viro | 57,2 % | 94 |
| Suomi | 55,3 % | 104 |
| Etelä-Afrikka | 55,1 % | 105 |
| Marokko | 55,0 % | 106 |
| Slovenia | 54,9 % | 108 |
| Portugali | 54,7 % | 110 |
| Serbia | 54,3 % | 112 |
| Saksa | 53,8 % | 114 |
| Bulgaria | 52,0 % | 118 |
| Belgia | 51,1 % | 123 |
| Ruotsi | 50,6 % | 124 |
| Espanja | 49,9 % | 126 |
| Italia | 49,2 % | 127 |
| Afganistan | 48,6 % | 128 |
| Alankomaat | 45,9 % | 134 |
| Thaimaa | 45,7 % | 135 |
| Itävalta | 45,0 % | 136 |
| Tanska | 44,9 % | 137 |
| Sveitsi | 40,6 % | 144 |
| Indonesia | 38,1 % | 149 |
| Kiina | 37,5 % | 151 |
| Etelä-Korea | 35,9 % | 156 |
| Filippiinit | 35,0 % | 157 |
| Somalia | 34,9 % | 158 |
| Ranska | 34,3 % | 161 |
| Kenia | 33,7 % | 163 |
| Tansania | 32,2 % | 165 |
| Intia | 29,5 % | 176 |
| Japani | 24,0 % | 185 |
| Uganda | 23,8 % | 186 |
| Vietnam | 18,2 % | 193 |
| Itä-Timor | 14,4 % | 198 |
| Etiopia | 10,9 % | 199 |
| LÄHDE: WHO, Overweight among adults, BMI ≧ 25, 2022 | ||
Belgialaissyntyinen sosiologi ja tilastotieteilijä Lambert Adolphe Jacques Quetelet esitteli jo vuonna 1832 kaavan, jossa paino (kg) jaetaan pituuden neliöllä (m)² ja jota voitaisiin käyttää tilastotieteellisenä työkaluna väestön terveyden seurannassa.
Ensimmäisen kerran termi esiintyi varsinaisesti tieteellisessä kirjallisuudessa vuonna 1972 Journal of Chronic Diseases -lehdessä, kun fysiologi Ancel Keys jatkoi Quetelet’n työtä ja antoi työkalulle nimen Body Mass Index eli kehonpainoindeksi.
Jo tuolloin tutkijat myönsivät, että painoindeksi on vain viitteellinen väline, joka ei aina anna kovin kattavaa kuvaa. Se on suhteellisen hyvä työkalu lihavuuden tarkasteluun tilastollisesti mutta vähemmän hyvä sen määrittämisessä, onko yksittäinen henkilö varsinaisesti lihava. Jos väestötasolla ylipainoisiksi luokitellaan kaikki yli 25:n painoindeksin ylittävät, suurta osaa ihmisistä voidaan pitää ylipainoisina. Tähän joukkoon mahtuu kuitenkin paljon sellaisia, joiden vyötärönympärys ja kehon rasvaprosentti eivät viittaa terveyttä uhkaavaan lihavuuteen
Painoindeksi ei myöskään sovellu erityisen hyvin sen määrittämiseen, onko henkilö hoikka tai kevytrakenteinen vai varsinaisesti alipainoinen. Tämän vuoksi 1990-luvulla alipainon raja-arvoa laskettiin (20:stä 18,5:een). Mielenkiintoista on, että tämä on ainoa muodollinen mukautus, joka on tehty sen jälkeen, kun painoindeksi on otettu laajemmin käyttöön.
Raja-arvojen luotettavuutta heikentää myös se, että jotkin ryhmät ovat heikosti edustettuina taustalla olevassa tutkimuksessa (joka perustuu enimmäkseen valkoisiin miehiin). Hyvä esimerkki on se, että aasialaisilla on – tilastollisesti tarkasteltuna – suurempi terveysriski kuin länsimaisilla henkilöillä samalla painoindeksillä. Tämä on johtanut siihen, että useat maat käyttävät nykyään erilaisia BMI-raja-arvoja etnisen taustan mukaan.
