Se on ollut tapetilla jo pitkään, ja sitä kutsutaan muun muassa ”onnellisuushormoniksi” ja ”hyvän mielen hormoniksi”. Mutta voiko serotoniini-välittäjäaine todella lisätä onnellisuutta? Tarkastelemme sitä tässä artikkelissa.
SEROTONIINI – on välittäjäaine, joka osallistuu moniin toimintoihin, muun muassa ruokahalun, unen ja muistin säätelyyn.
Jo vuosikymmeniä serotoniini on yhdistetty erottamattomasti henkiseen hyvinvointiin.
Serotoniinia on kutsuttu ilon kemialliseksi avaimeksi ja ”onnellisuushormoniksi”, ja serotoniinin puutetta on pidetty masennuksen pääasiallisena syynä.
Viime aikoina tutkijat ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että nämä käsitykset ovat yksinkertaistettuja. On selvinnyt, että serotoniinin vaikutuksista tiedetään paljon vähemmän kuin on luultu.
Serotoniini on nimittäin monimutkainen välittäjäaine, jolla on monia tehtäviä – ja josta on sitäkin enemmän väärinkäsityksiä.
Tässä artikkelissa käymme läpi sitä, mitä tutkijat nykyään tietävät serotoniinista ja sen roolista elimistössämme.
Serotoniini, kemialliselta nimeltään 5-hydroksitryptamiini (5-HT), on aivojen välittäjäaine, joka on yhdistetty etenkin keskushermoston toimintaan ja hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunteeseen.
Serotoniini on kuitenkin mukana monissa erilaisissa kehon prosesseissa.
Noin 90 % serotoniinin tuotannosta tapahtuu itse asiassa maha-suolikanavassa. Siellä serotoniini säätelee suoliston liikkeitä, nestetasapainoa sekä suoliston ja hermoston välistä viestintää.
Vain noin 10 % serotoniinin tuotannosta tapahtuu aivoissa, missä se vaikuttaa unta, impulssien hallintaa, tunne-elämän vakautta, sukupuoliviettiä ja stressireaktiota sääteleviin prosesseihin.
Mutta toisin kuin aiemmin oletettiin, serotoniini ei ohjaa näitä prosesseja suoraan. Tästä voit lukea lisää alempaa tästä artikkelista.
Lue myös: Mikä on sopiva määrä unta?
SEROTONIINILLA on elimistössä monia tehtäviä. Se sekä säätelee suoliston toimintaa ja nestetasapainoa että vaikuttaa aivoissa uneen, tunteisiin ja stressiin.
Aivoissa serotoniinilla on ensisijaisesti säätelevä tehtävä. Se sekä vaimentaa että stimuloi tiettyjä aivojen prosesseja, esimerkiksi mielialaa, impulssien hallintaa, muistia, unirytmiä ja sosiaalista käyttäytymistä.
Serotoniini ei sinänsä itse luo tunteita eikä reaktioita.
Serotoniinin erittymistä ei voi noin vain säätää pienemmälle ja suuremmalle kuin lämpöpatteria.
Serotoniinin tuotanto on osa mutkikkaita biologisia prosesseja, jotka ovat herkkiä sisäisille ja ulkoisille vaikutuksille ja sopeuttavat tuotantoa niiden mukaan.
On useita ”laukaisijoita”, jotka voivat saada aivot ja suoliston erittämään serotoniinia. Tärkeimpiä ovat seuraavat:
Ei ole olemassa diagnoosia nimeltä ”serotoniinipuutos”.
Serotoniinijärjestelmää pidetään osana monimutkaista biologista järjestelmää, jossa muut aineet kompensoivat tilannetta, jos serotoniinin erittyminen jostain syystä vähenee.
Puutosta ei siis yleensä huomaa.
Serotoniinitason laskuun ei ole yhtä ainoaa syytä.
Tutkimusten mukaan muutokset serotoniinin tuotannossa johtuvat tyypillisesti biologisten tekijöiden, ympäristön ja elämäntapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.
Tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa serotoniinitason laskua, ovat muun muassa:
Vuosia on oletettu, että aivojen suuri serotoniinipitoisuus lisää onnellisuutta ja että alhaiset pitoisuudet aiheuttavat esimerkiksi unihäiriöitä, ruokahalun muutoksia, lisääntynyttä impulsiivisuutta, ahdistusta ja tunne-elämän epävakautta.
Siksi tutkijat ovat päätyneet teoriaan, jonka mukaan masennuksen ensisijainen syy on aivojen alhainen serotoniinipitoisuus. Tämä teoria on nykyään kyseenalaistettu.
Uudempi tutkimus ei nimittäin ole löytänyt selkeää yhteyttä serotoniinipitoisuuden ja mielentilan välillä eikä muuta vahvaa näyttöä siitä, että masennuksen ensisijainen syy olisi alhainen serotoniinitaso.
Sen sijaan uskotaan, että masennus johtuu muutoksista aivojen plastisuudessa ja elimistön stressinsäätelyjärjestelmässä, tulehdusprosesseista sekä psykologisista ja sosiaalisista tekijöistä. Serotoniinilla on myös osansa, mutta tutkijat eivät enää pidä sen vaihteluita masennuksen pääasiallisena syynä.
Serotoniinin vaikutuksista on kuitenkin vielä paljon epäselvyyttä.
Esimerkiksi on tosiasia, että masennuksen hoitoon käytetyt SSRI-lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (joita myös ”onnellisuuspillereiksi” kutsutaan), lisäävät serotoniinin määrää aivoissa ja auttavat noin 40–60:ta prosenttia masennukseen hoitoa saavista. Tämän perusteella voisi päätellä, että serotoniinilla on varsin suuri merkitys mielialalle ja masennuksen kehittymiselle.
Vasta-argumentti on, että jos masennus johtuu aivojen serotoniinin puutoksesta, serotoniinia lisäävien lääkkeiden pitäisi auttaa huomattavasti useampia kuin 40–60:ta prosenttia potilaista.
Lisäksi SSRI-lääkkeet nostavat serotoniinitasoa aivoissa muutaman tunnin kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Masennusoireet kuitenkin tyypillisesti lieventyvät vasta useita viikkoja hoidon aloittamisen jälkeen.
Tämä viive on keskeinen argumentti sitä vastaan, että masennus johtuisi ensisijaisesti alhaisesta serotoniinitasosta.
Serotoniinin tason nousu liian korkeaksi ei ole kovin tavallista.
Niin voi kuitenkin tapahtua, jolloin seurauksena on niin sanottu serotoniinioireyhtymä, joka voi olla hengenvaarallinen tila.
Serotoniinioireyhtymä on tila, joka johtuu serotoniinipitoisuuden määrän noususta liian, jopa hengenvaarallisen korkeaksi.
Syynä on yleensä lääkkeiden, esimerkiksi masennuslääkkeiden, migreenilääkkeiden, opioidien tai esimerkiksi vaihtoehtolääkkeenä masennukseen käytetyn mäkikuisman, yhteiskäyttö.
Serotoniinioireyhtymän oireet kehittyvät nopeasti, ja tila vaatii kiireellistä lääketieteellistä apua
Serotoniinitasoa voidaan tukea mutta ei nostaa ruokavalion avulla.
Terveellinen ruokavalio on tärkeää serotoniinin tuotannolle. Se tarkoittaa ruokavaliota, joka pitää verensokerin tasaisena, edistää suoliston toimintaa ja tarjoaa riittävästi ravintoaineita.
Serotoniini muodostuu tryptofaanista, jonka hyviä lähteitä ovat esimerkiksi kananmuna, kana, kala, palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
Serotoniinin tuotanto on kuitenkin säänneltyä ja toimii mutkikkaassa vuorovaikutuksessa kehon muiden prosessien kanssa.
Siksi aivojen serotoniinitasoa ei ole mahdollista nostaa välittömästi syömällä tiettyjä ruokia.
Serotoniini ja dopamiini sekoitetaan usein toisiinsa. Niitä yhdistää se, että ne ovat tärkeitä välittäjäaineita, mutta niiden toiminnot ovat varsin erilaiset.
Serotoniini: Osallistuu prosesseihin, jotka liittyvät mielialaan, rauhallisuuteen ja mielen tasapainoon.
Dopamiini: Osallistuu prosesseihin, jotka liittyvät motivaatioon, aivojen palkitsemisjärjestelmään ja tavoitteelliseen toimintaan.