Näin ADHD-lääkkeet toimivat

ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut Suomessa viime vuosina kaikissa ikäluokissa, ja Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin mukaan eniten ne ovat yleistyneet tytöillä ja nuorilla naisilla, joilla diagnoosien määrä kasvoi vuosina 2019–2022 kolminkertaiseksi.

Käypä hoito -suosituksen mukaan vuonna 2022 Suomessa ADHD:n esiintyvyys oli 21–30-vuotiailla miehillä 3,9 prosenttia ja naisilla 2,6 prosenttia, ja 31–55-vuotiailla miehillä 1,3 prosenttia ja naisilla 1,2 prosenttia. Tätä vanhemmilla miehillä ja naisilla esiintyvyys oli enää 0,1 prosenttia.

Kelan mukaan ei ole kuitenkaan yksiselitteisesti selvää, johtuuko diagnoosien yleistyminen varsinaisesti oireilun lisääntymisestä vai kenties siitä, että ADHD tunnistetaan aiempaa paremmin – ja siihen osataan myös hakea apua entistä paremmin.

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on oireyhtymä, joka ilmenee etenkin Impulsiivisuutena, tarkkaamattomuutena ja yliaktiivisuutena.

Lue myös: ADHD – näitä oireita naisten kannattaa pitää silmällä

ADHD:ta voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta miten lääkkeet tarkalleen vaikuttavat oireisiin? Kysyimme asiaa psykiatri Charlotte Jokumsenilta.

Dopamiinivaje

Jokumsen pohjustaa ensin selittämällä, mistä ADHD:ssa on kyse elimistössä.

Kaikki ihmiset tuottavat välittäjäaineita dopamiinia ja noradrenaliinia, jotka kuljettavat viestejä hermosolujen välillä ja auttavat säätelemään muun muassa keskittymistä, käyttäytymistä ja mielialoja.

Lue myös: Tämän takia liikunta tekee hyvää aivoille

”ADHD-potilaat tuottavat liian vähän dopamiinia ja noradrenaliinia, mikä vaikuttaa erityisesti otsalohkoihin. Otsalohkot ohjaavat muun muassa kykyä suunnitella, käsitellä tietoa, hallita impulsseja, aloittaa tehtäviä ja jatkaa niiden tekemistä, kunnes ne ovat valmiita”, Charlotte Jokumsen sanoo.

ADHD:ssä nämä kaksi välittäjäainetta eivät toimi tavalliseen tapaan.

Joko dopamiinin ja noradrenaliinin tuotanto on liian vähäistä tai jokin menee pieleen, kun nämä kaksi välittäjäainetta yrittävät toimia niiden hermosolujen kanssa, joiden pitäisi vastaanottaa ne ja käynnistää jokin reaktio – esimerkiksi keskittyä kuuntelemaan kokouksessa.

Lääkkeet estävät ‘takapakkeja’

ADHD-lääkkeitä on kahta tyyppiä: keskushermostoa stimuloivat lääkkeet ja ei-stimuloivat lääkkeet. Ensimmäiset ovat yleisimmin käytettyjä, koska ne ovat osoittautuneet nopeimmin ja tehokkaimmin vaikuttaviksi.

Nämä psykostimulantit vaikuttavat keskushermostossa ja otsalohkoissa, synapseissa, joissa signaalit välittyvät lähettävästä aivosolusta vastaanottavaan soluun, joka sitten käynnistää vasteen.

ADHD-aivojen ongelmana on, että dopamiinin ja noradrenaliinin määrä on liian alhainen synapsissa, jossa aivosolut vaihtavat impulsseja, eikä signaali ole välity normaalisti.

Tällöin esimerkiksi keskittyminen ja tehtävien loppuun saattaminen, etenkin ulkoisten häiriöiden keskellä, vaikeutuu.

Lue myös: Näin pidät aivot nuorina

Lääkkeet toimivat estämällä välittäjäaineiden kulun takaisin lähettäjäsoluun, jotta mahdollisimman moni viesti päätyy oikeaan osoitteeseensa vastaanottajavaan hermosoluun. Synapsissa on muuten aina luonnollisesti osa välittäjäainetta, joka palautuu takaisin lähettävään soluun.

Ilmiö on kuvattu yllä olevassa kuvassa, jossa dopamiini ja noradrenaliini vaihdetaan synapsissa (kahden aivosolun välisessä yhteyspisteessä). Lääke estää välittäjäaineen takaisinoton lähettävään soluun – se yksinkertaisesti asettuu lähettävään soluun ja estää tämän.

Tällöin viesti saavuttaa vastaanottavan solun, mikä voi siten vaikkapa pitää yllä keskittymiskykyä tärkeän kokouksen aikana.

Jotkin lääkkeet vaikuttavat myös lisäämällä välittäjäaineiden määrää ja parantamalla siten hermosolujen välistä viestintää.

Näin nopeasti lääke vaikuttaa

Jos keskushermostoa stimuloivat lääkkeet eivät tehoa tai muuten sovellu potilaalle, voidaan kokeilla ei-keskushermostoa stimuloivia valmisteita.

”Ei-stimuloivat lääkkeet vaikuttavat vain noradrenaliiniin, ja niiden täyden vaikutuksen saavuttaminen kestää pidempään, yleensä viikoista kuukausiin”, Charlotte Jokumsen sanoo.

Stimulantit vaikuttavat sen sijaan jo 0,5–3 tunnin kuluessa, ja ne vaikuttavat sekä dopamiiniin että noradrenaliiniin.

Molemmilla hoitomuodoilla on kuitenkin todistettu vaikutus ADHD:n keskeisiin oireisiin.

Huomioi sivuvaikutukset

Sivuvaikutukset ja niiden haitallisuus voivat vaihdella yksilöllisesti paljonkin. Siksi ADHD:n lääkehoito pohditaan aina yksilöllisesti, ja lääkkeitä voi määrätä vain psykiatri. Hoitoa on aina seurattava tiiviissä yhteistyössä psykiatrin kanssa, jotta annosta voidaan nostaa tai laskea, vaihtaa lääkettä tai lopettaa lääkehoito tarvittaessa kokonaan. Kun tilanne on vakaa, hoitoa voidaan jatkaa oman lääkärin valvonnassa.

”ADHD-lääkkeet ovat tehokkaimpia ja niillä on vähiten sivuvaikutuksia kaikista psykiatriassa käytetyistä lääkkeistä, mutta sopivan valmisteen ja oikean annoksen löytäminen vaatii kärsivällisyyttä”, sanoo Charlotte Jokumsen.

Kokosimme alle yleisimmät sivuvaikutukset, joita ADHD:n lääkehoidosta voi aiheutua. Osa niistä häviää muutaman viikon kuluessa. Jos näin ei tapahdu tai haitat ovat merkittäviä, on otettava yhteyttä hoitavaan lääkäriin.

Kokonaisvaltaista hoito

Kaikki ADHD-potilaat eivät tarvitse lääkkeitä tai hyöty niistä. Lääkitys ei myöskään saa olla ainoa hoitomuoto. Psykoedukaatio (ADHD:n ymmärtämisen ja hallinnan opettaminen), terapia, ADHD-valmennus ja apu arjen organisoinnissa ovat muita tärkeitä osa-alueita hoidossa.

Jotkut päättävät ottaa lääkkeitä vuoden tai kauemmin ja sitten yrittää pitää taukoa ja katsoa, voivatko he pärjätä ilman lääkkeitä. Uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että ADHD-lääkitys voi auttaa aivoja hyödyntämään dopamiinia paremmin ja että jotkut eivät ajan myötä enää tarvitse lääkitystä. Toiset eivät voi kuvitellakaan pärjäävänsä ilman ADHD-lääkitystä, joka voi muuttaa elämän.

ASIANTUNTIJA: ADHD:hen erikoistunut psykiatri Charlotte Jokumsen