Ihosyöpä ei ole yhtä agressiivinen tauti kuin melanooma, eikä se lähetä etäpesäkkeitä muualle elimistöön yhtä herkästi. Silti iho kannattaa suojata auringossa UV-säteilyltä, sillä pitkäaikainen altistus lisää ihosyöpäriskiä.
Ihosyöpä tarkoittaa okasolusyöpää ja tyvisolusyöpää eli basalioomaa. Melanooma on näistä erillinen sairaus.
Toisin kuin melanooma, ihosyöpä ei ole erityisen aggressiivinen tauti, eikä se lähetä etäpesäkkeitä niin herkästi kuin melanooma. Ihosyöpä on suunnilleen yhtä yleinen kuin melanooma, mutta melanooma on näistä vaarallisempi.
Ihosyöpä on yleisempi ikääntyneiden keskuudessa. Monet ihosyöpäpotilaat kuolevat kuitenkin vanhuuteen eivätkä syöpään.
Kun ihosyöpä iskee, terveet solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Tyvisolusyöpä kehittyy auringon UV-säteille altistuneille alueille ja näkyy ihossa punertavana kyhmynä, jonka päällä näkyy verisuonia.
Tyvisolusyöpä ei yleensä leviä muualle elimistöön. Okasolusyöpä on ihon sarveissolujen pahanlaatuinen kasvain, joka näyttää alussa ruvelta.
Kasvaessaan se voi tunkeutua syvemmälle kudokseen ja lähettää etäpesäkkeitä.
Keihin ihosyöpä voi iskeä?
Ihosyöpien synnyssä tärkeää on vuosien saatossa tapahtunut altistuminen auringon UV-säteille, joten ihosyöpä on tavallisin ikääntyneillä.
Ihosyöpä yleistyy 55-vuotiaasta eteenpäin, ja tauti on naisilla ja miehillä suunnilleen yhtä yleinen. Ihosyöpien ei tiedetä olevan perinnöllisiä.
Millaisia oireita ihosyöpään liittyy?
Tyvisolusyöpä kehittyy hitaasti ja tulee tavallisimmin kasvoihin, ylävartaloon tai yläraajoihin ja näkyy alussa iholla vaaleanpunaisena kyhmynä, jossa voi erottaa kuultavia verisuonia. Kyhmy voi kasvaessaan haavautua.
Okasolusyöpä kehittyy nopeammin ja näyttää esiasteensa aikana hilseilevältä ja punoittavalta iholaikulta tai ruvelta, jonka alla on haavapinta. Myös okasolusyöpä kehittyy tavallisimmin runsaalle UV-säteilylle altistuneelle alueelle.
Miten ihosyöpää hoidetaan?
Tyvisolusyöpä määritetään kudosnäytteestä. Pienen tyvisolusyövän kohdalla syöpä voidaan leikata kokonaan pois näytteen ottamisen yhteydessä.
Suuremman syövän kohdalla ihoa voidaan korjata leikkauksen jälkeen ihosiirteellä. Myös okasolusyöpä tunnistetaan kudosnäytteestä ja hoidetaan lähes aina leikkauksella.
Jos leikkaus ei ole mahdollinen esimerkiksi potilaan huonon kunnon vuoksi, voidaan käyttää sädehoitoa, joka ei kuitenkaan paranna ihosyöpää mutta vähentää oireita. Okasolusyövän esiasteita voidaan hoitaa myös esimerkiksi jäädytyshoidolla tai valoon perustuvalla PDT-hoidolla.
Ihosyövän suurin aiheuttaja on auringon UV-säteily.
Ihosyöpä kehittyy vuosien tai vuosikymmenien saatossa, joten esimerkiksi lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuneet ihon palamiset auringossa altistavat ihosyövälle myöhemmin elämässä.
UV-säteilyn vaaroista ei ole aina oltu tietoisia, joten nykyisin korkeat ja kasvavat ihosyöpäluvut ovat tulosta menneiden vuosien huolettomasta auringossa oleilusta. Nyt olemme viisaampia, joten vältä siis keskipäivän aurinkoa tai suojaa iho vaatteilla tai aurinkosuojavoiteella, jotta UV-säteet eivät pääse iholle.
AURINGOSTA VARJOON Auringon UV-säteiden välttäminen vähentää sekä ihosyövän että melanooman riskiä.