Tavallista vikkelämmistä aivoissa on etua, mutta erityislahjakkuudella on kuitenkin hintansa. Siksi on tärkeää ymmärtää, mitä se tuo mukanaan ja miten lahjoja voi parhaiten käyttää.
UPPOUTUMINEN on erityisen lahjakkaiden lempitapa viettää aikaa. Siksi heidän huomionsa saattaa harhailla, jos asiat ovat liian yksinkertaisia tai hitaita.
Erityislahjakkuuden voi tunnistaa siitä, että kun kerrotaan vitsiä, hän virnistää ensimmäisenä, muut seuraavat silmänräpäyksen jäljessä.
Tilanne kiteyttää hienosti, mitä erittäin korkea älykkyys on arjessa. Etuna on nopeat hoksottimet, koska on mestari ajattelemaan vinhaa vauhtia ja ymmärtämään asioiden välisiä yhteyksiä.
Huono puoli on, että kun erottuu joukosta, on vaarana syrjäytyä sosiaalisesti.
Pieni vähemmistö ihmisistä on erityislahjakkaita. Arvioidaan, että aikuisväestöstä noin 2 prosentin älykkyysosamäärä on vähintään 130, joka on erittäin korkean älykkyyden raja-arvo.
Tutkimukset ovat näyttäneet, että kun erityislahjakkaan aivoja kuvannetaan, kuva paljastaa tavallista enemmän yhteyksiä aivojen etuosan ja muiden alueiden välillä. Tätä psykologi Dea Franck kutsuu ”tihentyneeksi hämähäkinverkoksi”.
Se varmistaa, että tiedot kulkevat aivoissa nopeammin edestakaisin ja niitä käsitellään monisyisemmin.
Lue myös: 7 vinkkiä: Näin pidät huolta aivoistasi
”Erityislahjakkuus tarkoittaa, että on erityisen lahjakas. Missä niin? No missä vain!” sanoo Franck ja jatkaa:
”On korkea yleisymmärrys, jota voi käyttää kaikkeen kiinan opettelusta pyörällä tasapainoiluun.”
Älä kuitenkaan luule, että erityislahjakas tietäisi täten kaiken. Kuten kaikkien muidenkin, heidän on panostettava asiaan oppiakseen uutta, oppimisnopeus vain on tavallista korkeampi.
”Matka tiedon sisäistämiseen käy nopeammin, mutta se vaatii, että he sitoutuvat aiheeseen tutustumiseen,” Franck sanoo.
Tähän tulee lisäksi voimakkaan analyyttinen lähestymistapa maailmaan ja pitkäaikaismuisti kuin norsulla. On muun muassa esimerkkejä lapsista, jotka muistavat omat vaipanvaihtonsa tai mitä saivat lahjaksi kaksivuotissyntymäpäivänään.
”Erityislahjakkaat ajattelevat monessa kerroksessa yhtä aikaa. Ajatukset eivät kulje vain yhtä kaistaa, vaan hajaantuvat useille eri reiteille kuin kahdeksankaistaisella moottoritiellä,” Franck kuvailee.
Tällaiset aivot ovat kuin luodut kehityskeskeisiin työtehtäviin kuten johtamiseen, ohjelmoimiseen tai opettamiseen, joissa voi vaihdella useiden erilaisten tekemisten välillä.
Ensikuulemalta pieni supertietokone pääkopassa kuulostaa elämää helpottavalta tekijältä. Mutta mitä tapahtuu, kun tehtävästä tulee rutinoitunutta?
”Työ, jossa tulee paljon toistoja, on todella huonosti yhteensopiva erityislahjakkuuden kanssa. Riskinä on tylsistyminen ja mielenkiinnon ja keskittymisen lopahtaminen, kun aivot eivät saa riittävästi älyllistä stimulaatiota,” psykologi selittää.
Aivan tavallinen suunnitelminen tekeminen voi myös tuottaa päänvaivaa. Koska kun on selviytynyt koulunkäynnistä joutumatta laatimaan ainuttakaan suunnitelmaa siitä, miten jokin tehtävä ratkaistaan, miten voisikaan tietää suunnitteluun tarvittavat työvaiheet.
Yhtäkkiä erityislahjakas onkin työssä, jossa hän ei voi ’hoitaa hommaa kotiin’ pelkällä älykkyysosamäärällä. Silloin lukuisat päässä kiitävät ajatukset saattavat muuttua murehtimiseksi.
”Siksi on erityisen tärkeää, että erittäin lahjakkaat ihmiset saavat riittävän monimutkaista työtä ja että he voivat harjoitella tehtävien jäsentämistä. Tämän toteutuessa on kuitenkin hyvät edellytykset päästä korkeaan työhyvinvointiin ja huippusuorituksiin,” Franck vakuuttaa.
Täällä voit tutustua erityislahjakkaaseen Nannaan, joka on käänsi turhautumisensa töissä tyytyväisyydeksi.
Ammatilliset edut ja haitat on yksi puoli siitä, millaista on, kun aivot kaahaavat tuhatta ja sataa. Sosiaalisessa elämässä näkyy myös usein tiettyjä tunnusmerkkejä.
”Joukossa saattaa tuntea itsensä valtavan usein yksinäiseksi, koska ei voi peilata itseään muihin. Sen myötä on usein hyvin yksinäistä,” sanoo Franck.
Sitä voi tapahtua esimerkiksi työpaikkalounaalla, jolloin kollegat kertovat viikonloppusuunnitelmistaan tai suosikkiohjelmistaan, jotka ovat kaukana erityislahjakkaan mausta.
”Se on hänelle liian banaalia ja yksinkertaista. Monet piilottelevat älynlahjojaan sopiakseen joukkoon. Heidän on muutettava itseään,” Franck selittää.
Jos olet erittäin lahjakas ja naispuolinen, saatat tunnistaa tarpeen hillitä hinkusi ottaa osaa keskusteluun iskemällä tietopaketin pöytään.
Kun Franck testaa erityislahjoja vastaanotollaan, hän huomannut tässä selvästi sukupuolittuneen eron.
”Naisilla on selvästi enemmän taipumusta kyseenalaistaa oma älykkyytensä kuin miehillä. He eivät yksinkertaisesti usko testin vastausta ja yrittävät selittää, että miksi he eivät ole erityisen lahjakkaita.”— Dea Franck, psykologi
Jotta lahjakkuuttaan voisi hyödyntää mahdollisimman hyvin, on uskallettava korostaa omia vahvuuksiaan, ja naisia pidättelevät stereotyyppiset sukupuolikäsitykset, hän sanoo.
”Kun naiset haluavat tehdä isompia ja rohkeampia asioita esimerkiksi töissä, heille vastataan: ’Etkö voisi vähän relata?’ Miestä, joka haluaa samaa, ei ohiteta tällä tavalla.”
Lopulta naiset oppivat pienentämään itseään sen sijaan, että ottaisivat tilaa. Tämän myötä he ovat vaarassa kärsiä heikentyneestä työtyytyväisyydestä ja pahimmassa tapauksessa sairastua ahdistukseen tai masennukseen.
Psykologi kannustaa kaikkia erittäin lahjakkaita ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin, seisomaan sen takana, keitä he ovat, ja järjestämään elämänsä älynlahjojensa mukaisesti. Parempi niin, kuin että leikkaisi kantapään irti sopiakseen joukkoon – tai ”repisi koko polvilumpion irti”, kuten Franck asian ilmaisee.
Tämä ei tarkoita, etteivät erityislahjakkaat voisi keskustella tavallisilla älynlahjoilla varustettujen ihmisten kanssa, koska he voivat, se ei vain stimuloi heitä.
”Kannattaa muistaa, että huippuälykkyydestä on yhtä pitkä matka normaaliin älykkyysosamäärään kuin normaalista siihen, mitä lääketieteessä kutsutaan älylliseksi kehitysvammaisuudeksi,” Franck sanoo.
Siksi on lähes maagista, kun kaksi huippulahjakasta ihmistä tapaa toisensa.
”Kun Mensa järjestää kahvilakokoontumisia ja ihmiset, jotka eivät ole koskaan ennen tavanneet toisiaan, istutetaan toisiaan vastapäätä, heistä usein tuntuu kuin he olisivat lapsuuden ystäviä. He saavat heti kiinni toistensa ajatuksista. Se on valtavan vapauttavaa,” Franck sanoo.
Normaalijakauman käyrä kertoo, miten älykkyysosamäärä normaalisti jakautuu ihmisten kesken.
Alin viiva ilmaisee älykkyysosamäärän vaihteluvälin 60:stä 140:een. Se näyttää, että harvoilla on alhainen ÄO, harvoilla korkea ÄO ja useimpien ÄO on niiden väliltä.
Kuvaajasta voi myös nähdä, kuinka suuri ero on henkilöiden välillä, joiden ÄO:t ovat 135 (erittäin korkea) ja 100 (normaali).
Välimatka normaalista ÄO:sta (85-115) erittäin matalaan (alle 70, älyllinen kehitysvammaisuus) on yhtä suuri kuin normaalista erittäin korkeaan.