Yksinäisyys on hyvin yleistä. Siitä puhutaan kuitenkin harvoin ääneen, koska moni häpeää sitä. Tutustu naiseen, joka on kärsinyt siitä – ja ymmärrä, miksi voimme olla yksinäisiä, vaikka meillä on ihmissuhteita.
YKSINÄISYYS voi olla tunne siitä, että on näkymätön muiden seurassa. Jatkuva yksinäisyys voi olla hyvin haitallista mielelle ja keholle.
Keskustelu käy vilkkaana pöydän ympärillä syntymäpäiväjuhlissa, joihin Yvonne Brandt on kutsuttu. Hän tarkkailee sivusta muiden keskustelua, ja hänen takaraivossaan soi ärsyttävä ääni.
”Se sanoo: ’Aukaise suusi, Yvonne! Miten tämä voi olla sinulle niin vaikeaa?’. Mutta ennen kuin ehdin muotoilla ajatukseni, keskustelu on jo siirtynyt eteenpäin. Silloin tulee tunne, ettei ketään kiinnosta, mitä minulla on sanottavana”, Yvonne kertoo rehellisesti.
Erityisesti tällaisissa tilanteissa hän tuntee itsensä yksinäiseksi.
Yksinäisyys on suuri ja kasvava ongelma yhteiskunnassa. Suomen Punaisen Ristin teettämässä tutkimuksessa usein tai jatkuvasti eli kerran viikossa tai useammin yksinäisyyttä ilmoitti kokevansa 10 prosenttia vastaajista.
25 prosenttia vastaajista ilmoitti kokevansa yksinäisyyttä ajoittain eli joitakin kertoja kuukaudessa tai useammin, ja 61 prosenttia ainakin joskus.
Itsensä yksinäiseksi tuntevat käyvät useammin lääkärissä, joutuvat useammin sairaalahoitoon, ja sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, dementia, ahdistuneisuus ja masennus, ovat heillä yleisempiä.
Siksi olisi kiireesti ymmärrettävä, mitä yksinäisyys on sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla, jotta voimme ryhtyä toimiin sitä vastaan.
10 % vastaajista ilmoitti kokevansa yksinäisyyttä usein tai jatkuvasti.— Lähde: Yksinäisyysbarometri 2023
Yksinäisyystutkija Christine E. Swane toivoo meidän ymmärtävän yksinäisyydestä etenkin yhden asian, eli että se on laajempaa kuin luulemme. Ei ainoastaan se, kuinka syvä tunne voi olla, vaan myös tilanteet, joissa sitä voi esiintyä.
”Meidän on ymmärrettävä ero fyysisen yksinäisyyden, joka on objektiivinen tila, ja yksinäisyyden tunteen, joka on oma kokemuksemme yksinäisyydestä, välillä. Nämä ovat kaksi eri asiaa, joita ei pidä rinnastaa”, hän sanoo.
Tarkoittaako tämä, että voi olla yksinäinen, vaikka olisi ihmisten joukossa?
”Vastaus on kyllä, eikä sitä ole aina ymmärretty. Voit myös olla yksin olematta yksinäinen”, Christine E. Swane sanoo.
Tutkijan mukaan liian yksinkertaistetun yksinäisyysnäkemyksen ongelma on se, että sinua voidaan pitää yksinäisenä, vaikka et olisikaan, esimerkiksi jos olet iäkkäämpi tai asut yksin. Samalla muut, jotka todella ovat yksinäisiä, voidaan jättää huomiotta, jos he kuuluvat ”väärään ikäryhmään” tai jos he eivät tunne olevansa kotona muiden seurassa.
Palataan takaisin Yvonnen syntymäpäiväjuhliin, joissa hän on fyysisesti läsnä mutta tuntee silti jäävänsä yhteisön ulkopuolelle. Jo pelkkä ajatus siitä, ettei sinua nähdä ja ymmärretä sellaisena kuin olet, voi helposti johtaa yksinäisyyteen.
Jotkut ihmiset kokevat tämän osallistuessaan sosiaaliseen tapahtumaan, toisille tunne voi tulla, kun he ovat oman kumppaninsa tai perheensä kanssa.
”Jos et pysty tuntemaan yhteenkuuluvuutta muihin, saatat ajatella, että ’jos lähden nyt, kukaan ei huomaa’”, Christine E. Swane sanoo ja jatkaa:
”Silloin on usein helpompi jäädä kotiin ja säästää itsensä ylimääräiseltä tuskalta. Silloin et joudu kohtaamaan sitä, että et tunne itseäsi nähdyksi, kuulluksi tai välitetyksi.”
Kun alat perua osallistumisiasi esimerkiksi lukupiirisi vuotuiseen illanviettoon tai tätisi syntymäpäiville, se voi olla noidankehä, joka laskee itsetuntoasi.
”Vakavinta on, jos itsetuntosi laskee niin alas, että menetät uskosi siihen, että sinulla on arvoa muille ja että voit olla hyödyksi”, Christine E. Swane sanoo.
Lue myös: Miten saat lisää itsevarmuutta
Juuri tällaiseen kierteeseen Yvonne päätyi vuosia sitten, kun monet ikävät tapahtumat kylvivät häneen yksinäisyyden siemenen. Hän koki työpaikalla kiusaamista, jäi sairaslomalle ja sai lopulta potkut. Tämä laukaisi masennuksen ja ahdistuksen. Kaiken kukkuraksi hänen kaksi tytärtään muuttivat pois kotoa ja hän jäi asumaan yksin.
”Tunsin itseni täysin tyhjäksi sisältä ja koin valtavaa surua. Ajattelin, ettei kukaan halua olla kanssani”, Yvonne sanoo.
Terapian avulla hän alkoi opetella työkaluja selvitä tilanteesta, ja kun hän tunsi olevansa täysin uupunut, hän turvautui tietokoneeseen saadakseen jonkinlaisen yhteyden muihin.
”Facebook pelasti elämäni, koska se toi seuraa olohuoneeseeni. Siihen aikaan minun oli äärettömän vaikeaa lähteä ulos, jos sain kutsun jonnekin”, Yvonne sanoo.
Olet varmasti joskus kokenut, että sinut valtaa uupumus jo pelkässä ajatuksesta osallistua sosiaaliseen tapahtumaan. Mitä teet silloin? Ilmoitat, ettet pääse.
”Sillä hetkellä se suojaa sinua, mutta pitkällä aikavälillä se vain auttaa ylläpitämään yksinäisyyttäsi”, Christine E. Swane sanoo.
Useimmille ihmisille ulos meneminen ja muiden ihmisten tapaaminen lievittää yksinäisyyden tunnetta ja tekee siitä helpommin käsiteltävän.
Kun on itse yksinäinen, saa helposti liian ruusuisen kuvan muiden ihmisten elämästä, joten sekin on otettava huomioon.
Lue myös: Sosiaalinen media voi vaikuttaa itsetuntoon – myös aikuisilla
”Peilaamme itseämme muiden ihmisten elämään ja ajattelemme, että he elävät oikeampaa ja onnellisempaa elämää kuin me. Se muistuttaa vähän sitä kun äitiydestä haaveilevat naiset näkevät lastenvaunuja kaikkialla", Christine E. Swane sanoo.
Hän uskoi aiemmin, että talvi on pahin vuodenaika yksinäisille ihmisille, koska silloin ei pääse paljon ulos. Yksinäisyydestä kärsivien ihmisten haastattelut kuitenkin horjuttivat tätä käsitystä.
”He saattoivat esimerkiksi kertoa, että kun he menevät kesällä kauppaan ostamaan litran maitoa, he voivat haistaa muiden grillaavan yhdessä ja kuulla heidän pitävän hauskaa”, hän sanoo.
Kiinnostavaa on se, miten ikään liitetyt odotukset vaikuttavat meihin – ja se voi aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta. Esimerkkinä tästä on stereotypia, jonka mukaan 40-vuotiaana pitäisi olla vakituinen kumppani, koti, lapsia ja vakituinen työpaikka.
”Jos et vastaa tätä kuvaa, joudut selittelemään ja puolustelemaan elämääsi. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että omaksuu muiden negatiivisen käsityksen ja alkaa kysellä: ’Onko minussa jotain vikaa?’. Eli vaikka sinulla olisi kaikki hyvin, voit alkaa tuntea itsesi yksinäiseksi ja vääränlaiseksi”, Christine E. Swane sanoo.
Onneksi Yvonne selviytyi tilanteesta. Hän löysi tien ulos yksinäisyydestä vapaaehtoistyöstä useissa järjestöissä jäätyään eläkkeelle:
”Huomasin, että voisin olla hyödyksi, vaikka en ollutkaan työmarkkinoilla. Voisin antaa jotakin muille. Nykyään minulla on hyvä sosiaalinen elämä ja mielenterveyteni on kunnossa”, hän toteaa.