Luulisi, että korkea älykkyys tekee kaikesta helppoa. 34-vuotias Nanna on tuntenut alemmuutta ja paineita erityislahjakkuutensa vuoksi.
SYRJINTÄ. ”Jos lapsesi on todella hyvä esimerkiksi urheilussa, siitä ylpeillään. Erityislahjakkuuden kanssa ei aina ole niin. Sen korostamista voidaan pitää pröystäilynä”, Nanna Ravn sanoo.
Nanna on esikoisvanhempien tapaamisessa lapsensa tulevassa päiväkodissa. Kunta on lähettänyt kotiin esitteen, jossa kerrotaan kaikki, mitä vanhempien pitää tietää.
”Sitten yksi vanhemmista kysyy, mitä pitää tehdä, jos lapsi sairastuu – ja kaikki se kerrotaan siinä kotiin tulleessa läpyskässä. Ajattelen, että apua, en kestä! Kärsivällisyyteni loppuu”, Nanna Ravn kertoo.
Niin varmaan loppuisi monelta muultakin. Mutta koska Nannan älykkyysosamäärä on 134, hänen aivonsa reagoivat tuollaiseen tilanteeseen erityisen voimakkaasti.
Ne eivät myöskään kestä pitkiä palavereja tai jaarittelevia ihmisiä, ja siksi hänen mielensä alkaa harhailla.
Pitkästyminen ja levottomuus ovat tuttuja tunteita 34-vuotiaalle Nannalle, kuten useimmille erityislahjakkaille ihmisille.
He jättävät monesti opinnot kesken, vaihtavat usein työpaikkaa ja hyppivät ihmissuhteesta toiseen, koska he eivät sopeudu enemmistölle sopivaan rytmiin ja yksinkertaisuuteen.
Nanna on koulutukseltaan maantieteilijä ja ympäristösuunnittelija, ja vielä muutama vuosi sitten hän oli kunnan palveluksessa.
Hänen esimiehensä vaati hyvin nopeaa työtahtia. Kaikki tehtävät oli tehtävä tässä ja nyt.
”Joka päivä kotiin tullessani olin aivan uupunut. Aloin epäillä omia kykyjäni. Olenko tarpeeksi hyvä? Näin olen ajatellut monissa työpaikoissani.”— Nanna Ravn, erityislahjakas
Tuolloin Nannalla ei ollut aavistustakaan siitä, että hänellä oli luontainen kyky oppia.
Kun erittäin lahjakas henkilö saa tehtävän, hänen aivonsa alkavat välittömästi hakea ratkaisua, analysoida ja luokitella. Se voi usein tuntua melko ylivoimaiselta – varsinkin jos pitää ratkaista monta tehtävää lyhyessä ajassa.
”Ajatukseni saattoivat ottaa vallan ja johtaa paniikkiajatuksiin, jollen pitänyt varaani”, Nanna sanoo.
Nanna sai uuden työpaikan, ja perhe muutti. Kun hänen tyttärensä aloitti päiväkodin, tämä tylsistyi ja muuttui niin levottomaksi, että vanhemmat hakivat apua.
Selvisi, että tyttö on erityislahjakas, ja kun myös Nanna teki testin, hän sai saman luokituksen.
”En uskonut olevani erityislahjakas ennen kuin tein testin. Olen aina ollut kova ajattelemaan. Aivoni ahertavat koko ajan. Silloin kaikki loksahti kohdalleen”, hän sanoo.
Se selittää myös, miksi Nanna ompeli omat vaatteensa 9-vuotiaana ja oli taitava sellonsoittaja 11-vuotiaana. Yhtäkkiä se, että hän aina vaatii itseltään paljon, tuntuu hyvin järkevältä, koska hän pystyy enempään kuin useimmat.
Korkeaan lahjakkuuteen liittyy nimittäin poikkeuksellinen kyky syventyä, tunnistaa monimutkaisia malleja ja hyvä pitkäkestoinen muisti.
Kävi ilmi, että Nanna kuuluu siihen kahteen prosenttiin väestöstä, jolla on erittäin korkea älykkyysosamäärä. Kun tämä selvisi, hän on alkanut miettiä, miten hän voisi hyötyä siitä sen sijaan, että vähättelisi ominaisuuttaan.
Nykyään Nanna on unelmatyössään maatalousluonnon monipuolistamista edistävässä hankkeessa. Hänen uusi pomonsa tukee häntä töiden jäsentämisessä, ja hän on päässyt yli ahdistuksesta ja alemmuudentunteesta.
”Minulla on toiminut se, että olen miettinyt, mitä haasteita minulla on ja mitä tarvitsen. Kun aivoni pyörivät jo valmiiksi hurjaa vauhtia, työympäristön on oltava rauhallinen, ja sitä se nyt on”, Nanna sanoo.
Hän kannustaa kaikkia itseään erityislahjakkaiksi epäileviä menemään testeihin.
”Minua se on ehdottomasti auttanut ymmärtämään itseäni paremmin, tajuamaan, että ’tällainen minä olen’.”
ERITYISLAHJAKKUUS on hieno lahja, kunhan sitä oppii hyödyntämään terveellisellä tavalla, Nanna ymmärsi.
”Pelko siitä, etten ole tarpeeksi hyvä, on hälvennyt, koska tiedän olevani tarpeeksi hyvä.”— Nanna Ravn, erityislahjakas
Lue lisää erityislahjakkuudesta ja sen tunnistamisesta täältä.