Flunssa – mitä sille voi tehdä?
Joskus se menee nopeasti ohi, joskus kaataa voimattomaksi petiin. Perehdyimme taudeista tutuimpaan, ja selvitimme, mistä flunssassa oikein on kyse ja mitä sille voi tehdä.
Joskus se menee nopeasti ohi, joskus kaataa voimattomaksi petiin. Perehdyimme taudeista tutuimpaan, ja selvitimme, mistä flunssassa oikein on kyse ja mitä sille voi tehdä.
Flunssa on monille jokatalvinen vieras, ja se oireilee tyypillisesti nuhana, kurkkukipuna ja kuumeiluna. Milloin ja miten flunssa tarttuu? Entä miten flunssaa voi hoitaa – ja voiko sitä mitenkään ehkäistä? Entä voiko flunssaisena treenata? Perehdyimme virustaudeista tutuimpaan ja selvitimme, mitä flunssalle voi tehdä.
Flunssa eli nuhakuume tarkoittaa ylähengitysteiden akuuttia tulehdusta. Flunssan aiheuttajana on lähes aina virus. Flunssaa aiheuttavia viruksia on satoja erilaisia, minkä vuoksi tauti voi iskeä toistuvasti lyhyenkin ajan sisällä. Eri flunssavirukset leviävät talviaikaan usein aaltoina, ja jonakin talvena flunssia voi olle liikkeellä useita – ja seuraavana vuonna huomattavasti vähemmän.
Lue myos: Millainen sairaus vyöruusu on, ja kuinka sitä hoidetaan?
Flunssa tarttuu tyypillisesti suorassa kontaktissa pisaratartuntana, kun flunssaa sairastava esimerkiksi yskii tai aivastaa lähellä muita. Nenän limakalvot tuottavat aina limaa, jonka tarkoitus on napata nenään kulkeutuvia haitallisia epäpuhtauksia ja estää niitä pääsemästä elimistöön. Flunssan aikana liman tuotanto kiihtyy, ja lima sisältää tällöin runsaasti viruksia, joita yskiminen tai aivastus levittää tehokkaasti ilmateitse.
Yli parin metrin päähän virukset eivät enää yllä kovin hyvin eivätkä riittävän suurissa määrin, jotta ne saisivat aikaan tartunnan. Virukset voivat tarttua myös epäsuorasti käsikontaktien kautta, kun esimerkiksi käteen aivastamisen jälkeen tartutaan ovenkahvaan, josta virukset siirtyvät uusiin käsiin.
Flunssaan sairastunut voi tartuttaa tautia jo ennen flunssaoireiden ilmenemistä. Flunssaa aiheuttavat sadat eri virukset tarttuvat myös vaihtelevasti taudin eri vaiheissa – jotkin jo ennen kuin tartunnan saanut huomaa itse mitään oireita, toiset taas vasta siinä vaiheessa, kun nenä alkaa selvästi vuotaa. Yhteistä eri virusten aiheuttamille taudeille on kuitenkin se, että niiden tarttuvuus on suurimmillaan ensimmäisten parin vuorokauden aikana oireiden ilmenemisestä.
Flunssaa ei oletettavasti voi saada pelkästään kylmässä oleilusta. Tutkimuksissa osallistujat ovat pitäneet jalkoja kylmässä vedessä, jolloin nenän lämpötila on hieman pudonnut. Kun nenä on kylmä, verenkierto limakalvoihin vähenee, jolloin viruksille muodostuu otollisemmat olosuhteet lisääntyä ja päästä elimistöön. Käytännössä on silti epävarmaa, miten paljon kylmyys vaikuttaa – ja sairastumisen lopulta aiheuttaa silti aina virus.
Vedossa oleilu ei ole miellyttävää, mutta ellei satu olemaan flunssapotilaiden ympäröimänä eikä kohti virtaava ilma ole näin sakeanaan viruksia, vedolle altistuminen ei aiheuta flunssaa. Kylmä ilmavirta kun ei itsessään aiheuta flunssaa, vaikka kylmyys voi edistää virusten toimintaa.
Monia on saatettu lapsena varoitella, ettei hiukset märkinä saa lähteä ulos, sillä muuten tulee kipeäksi. Tällä uskomuksella ei ole kuitenkaan varsinaista pohjaa, eikä hiusten kosteus itsessään voi aiheuttaa virusinfektiota – siihen tarvitaan virus. Etenkin kolealla säällä saati pakkasella ulkoilu hiukset märkinä ei kuitenkaan ole varsinaisesti miellyttävää, joten sitä ei toki voi suositellakaan.
Flunssa alkaa yleensä nenän tukkoisuutena ja kurkun ärsytyksenä. Pian myös aivastuttaa ja nenäkin alkaa vuotaa. Jos kyseessä on elimistölle ennestään tuttu virus, oireilu voi jäädä tähän ja olo voi helpottua jo parinkin päivän kuluessa. Jos oireiden takana on uusi virus, oireilu todennäköisesti jatkuu ja muuttuu varsinaiseksi nuhakuumeeksi eli flunssaksi.
Tällöin nuhaisuuden lisäksi oireina ilmenee tavallisesti kuumetta, lihaskipua, päänsärkyä, kurkkukipua ja yskää. Olo on myös voipunut ja väsynyt, kun elimistö taistelee taudinaiheuttajaa vastaan. Flunssa voi huonolla tuurilla aiheuttaa myös jälkitauteja, kuten poskiontelontulehdusta tai keuhkokuumetta.
Flunssan aikana nenästä erittyvän liman eli rään väri ja koostumus vaihtelevat. Taudin alussa, kun virus on vasta havaittu limakalvoilla, limakalvot tuottavat nestettä huuhdellakseen taudinaiheuttajan pois. Lima on tällöin vielä kirkasta ja ohutta.
Infektion edetessä ja immuunijärjestelmän herätessä limakalvolle alkaa virrata niin kutsuttuja tulehdussoluja, jolloin lima muuttuu tummemmaksi ja paksummaksi. Liman eri sävyjen ja koostumusten nyanssien tulkitsemisesta on useitakin teorioita, mutta tutkimus ei ole tuottanut mitään yleispäteviä selityksiä niille.
Ei välttämättä mitenkään – ainakaan aluksi. Kaikissa kolmessa on paljon samankaltaisia oireita, ja esimerkiksi covid-19-taudin ja influenssan oireet voivat olla vain lieviäkin.
Jos olo äityy kuitenkin kovin sairaaksi ja voipuneeksi, kyseessä voi todennäköisesti olla influenssa. Myös yleisimmin flunssaa aiheuttava rinovirus voi aiheuttaa varsin rankkoja oireita, vaikka kyseessä onkin ”vain” flunssa.
Huono uutinen on se, että flunssaan ei ole muuta parannuskeinoa kuin aika. Kun tauti iskee, sitä ei voi selättää omin konstein – tämä on jätettävä immuunipuolustuksen tehtäväksi, eikä sitä taas valitettavasti voi terästää millään ruoalla tai muilla konsteilla.
Hyvä uutinen on se, että flunssa menee kuitenkin suhteellisen nopeasti ohi ja aiheuttaa vain harvoin vakavia, pitkällisempiä jälkitauteja. Flunssaisenakin oloa voi helpottaa esimerkiksi lämpimillä juomilla, nenäsumutteilla, voimakkailla kurkkupastilleilla ja nukkumalla puoli-istuvassa asennossa.
Viruksen häätämiseksi ei valitettavasti ole taikatemppuja tai oikoteitä. Flunssapotilaan kannattaa kuitenkin välttää aivan täyttä lepoa, ellei olo ole todella kurja. Aiemmin on ajateltu, että flunssaisena on parasta pysyä vällyjen alla, mutta flunssan pitkittyessä kannattaa jaloitella ja liikkua siinä määrin, kuin olotila vain sallii. Liikkumattomuus alkaa nopeasti verottaa lihasvoimia, jolloin liikkeelle pääsy on entistä vaikeampaa taudin jälkeen. Perusaktiivisuuden ylläpito – jaksamisen rajoissa – sairauden aikana auttaa nopeuttamaan taudista toipumista.
Lue myos: Eroon sisäänkasvaneesta kynnestä
Kun olo on kipeä, väsynyt ja kuumeinen, kannattaa suosiolla keskittyä toipumiseen. Liika rasitus vain kuormittaa suotta tautia vastaan taistelevaa elimistöä. Jos kuumetta ei ole, ja olo vain hieman nuhainen, kävelylenkki raittiissa ulkoilmassa tekee vain hyvää. Lievästikään oireisena ei kannata kuitenkaan lähteä kuntosalille tai ryhmäjumppaan, jottei mahdollisesti orastava tauti tartu muihin. Flunssan jälkeen harjoittelu kannattaa aloittaa myös rauhallisesti, omaa oloa kuunnellen.
Flunssassa myös yskänrokko eli huuliherpes voi hyvinkin ilmaantua, vaikka flunssa – tai yskä – ei sinänsä itsessään aiheutakaan yskänrokkoa. Kun herpes simplex -virustartunnan on nimittäin kerran saanut, virus jää elimistöön pysyvästi ja toisilla myös oireilee aika ajoin. Nuhakuume on yksi tekijä, joka voi laukaista huuliherpeksen. Tällöin immuunijärjestelmän voimat kuluvat flunssaviruksen taltuttamiseen, jolloin huuliherpes pääsee vastustuskyvyn hetkellisesti heikennyttyä puhkeamaan.
Terveet elämäntavat – terveellinen ruokavalio, liikunta, tupakoinnin ja liiallisen alkoholin käytön välttäminen – ovat parhaita tapoja pitää flunssat loitolla. Lisäksi koronapandemian aikana opitut keinot tartuntojen välttämiseksi toimivat myös tavallisten flunssien torjunnassa:
Ensinnäkin flunssaa aiheuttavia viruksia on satoja erilaisia, joten käytännössä olisi lähes mahdoton kehittää kutakin tai kaikkia kerralla torjuva rokote. Lisäksi flunssaa ei pidetä vaarallisena sairautena, eivätkä kaikki näin pidä tarpeellisena käyttää resursseja ja voimavaroja sitä torjuvan rokotteen tutkimus- ja kehitystyöhön. Influenssiin sen sijaan on olemassa rokotteita.
Asiantuntija: infektiolääketieteen ylilääkäri T. Benfield
Artikkeli on julkaistu KUNTO PLUS -lehden numerossa 1/2022