Manukahunaja sisältää runsaasti antibakteerista MGO-yhdistettä. Lue täältä lisää vaikutuksista ja sivuvaikutuksista – ja siitä, miten valita hunaja oikein.
MANUKAHUNAJA – Hunaja sopii teehen, puuroon tai vaikka paahtoleivälle. Nam!
Manukahunaja on nestemäistä kultaa, joka tekee muutakin kuin makeuttaa teen. Manukahunaja sisältää luontaisesti tulehdusta ehkäisevää ja lievittävää ainetta. Lue lisää sen mahdollisista vaikutuksista ja sivuvaikutuksista täältä.
Ainutlaatuisista lääkinnällisistä ominaisuuksistaan ylistettyä manukahunajaa käytetään sairaaloissa ja klinikoilla haavojen hoitoon, sillä se tehoaa useisiin bakteerityyppeihin ja voi torjua infektioita. Siksi manukahunaja on myös erittäin suosittu tuote niin sanotuissa vaihtoehtoisissa hoidoissa.
Manukahunajan suosion takana on aine nimeltä metyyliglyoksaali (lyhenne MGO), joka antaa hunajalle antibakteerisia ominaisuuksia.
MGO:ta muodostuu luonnollisesti hunajan kypsyessä, ja manukahunajassa sitä on erityisen paljon. Muut hunajat sisältävät yleensä enintään 5,4 mg MGO:ta kilossa, kun kilossa manukahunajaa voi olla jopa 835 mg MGO:ta.
Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että manukahunaja voi paitsi nopeuttaa haavojen ja palovammojen paranemista myös vähentää kipua ja tulehdusta.
Tämän vuoksi manukahunajaa käytetään haavanhoitoon tarkoitetuissa sidoksissa ja voiteissa.
Esimerkiksi plastiikkakirurgit käyttävät mielellään manukahunajaa juuri siksi, että tutkimukset ovat osoittaneet sen voivan lyhentää merkittävästi haavan paranemisaikaa ja jopa vähentää infektioriskiä.
Jos manukahunaja kiinnostaa hoitavien ominaisuuksiensa sijaan lähinnä elintarvikekäytössä, kuten makeuttajana, on syytä pieneen varovaisuuteen. Korkea metyyliglyoksaalipitoisuus on saanut elintarvikeviranomaiset tarkastelemaan manukahunajaa tarkemmin.
Metyyliglyoksaalin epäillään nimittäin voivan aiheuttaa syöpää runsaasti nautittuna.
Metyyliglyoksaalia esiintyy elimistössä luonnostaan, ja se on hyväksytty aromiaineeksi, mutta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan sitä ei tulisi nauttia yli 0,1 milligrammaa päivässä. (Teelusikallinen manukahunajaa voi sisältää jopa 6 mg metyyliglyoksaalia.)
Yksi teelusikallinen manukahunajaa sisältää jopa 6 mg metyyliglyoksaalia eli paljon enemmän kuin EFSA:n asettama 0,1 mg MGO:n päivittäisen saannin raja. Esimerkiksi Tanskan elintarvikevirasto katsoo kuitenkin, että yhden teelusikallisen syöminen päivässä on vähäinen riski verrattuna kehon oman luonnollisen MGO:n tuotannon aiheuttamaan riskiin ja ettei asiasta ole vielä riittävästi dokumentoitua tietoa. Tutkimuksessa MGO on yhdistetty sekä mahdollisesti syöpää aiheuttaviin että mahdollisesti syöpää torjuviin vaikutuksiin. Asiasta tarvitaan siis selvästi lisää tutkimusta.
Manukahunajan nimeen vannovien mukaan hunajaa voi aluksi syödä päivittäin vaikkapa 1–2 teelusikallista (5–10 grammaa) ja katsoa sitten, kokeeko saavansa siitä hyötyä. Sen jälkeen määrää voi vähitellen lisätä 2–3 ruokalusikalliseen (30–45 grammaan) päivässä.
Joka tapauksessa on myös tärkeää muistaa, että kaikki hunajat sisältävät runsaasti sokeria ja energiaa. Älä siis innostu liikaa uudesta tuttavuudesta vaan nauti luonnon nestemäistä kultaa kohtuudella, jos haluat välttää verensokerin tai painon nousun.
Lue myös: Teeopas – Mitä teelaatuja on – ja mikä on terveellisin?
Runsaasti MGO:ta sisältävä manukahunaja on matkannut melko pitkän matkan ennen päätymistään keittiöösi.
Manukahunaja valmistetaan Leptospermum scoparium -kasvin eli ruusymyrtin kukkien nektarista. Ruusumyrttiä kasvaa luonnonvaraisena vain Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.
MANUKAHUNAJAN KOTIMAAT ovat Uusi-Seelanti ja Australia, joista ikivihreä ruusumyrtti (Leptospermum scoparium) on peräisin ja joissa se kasvaa luonnonvaraisena. Manukahunajaa valmistavat mehiläiset imevät mettä ruusumyrtin valkoisista, vaaleanpunaisista tai punaisista kukista.
Lue myös: Hot honey on uusi trendiherkku – ja siihen tarvitaan vain 3 ainesosaa
ASIANTUNTIJA: plastiikkakirurgian erikoislääkäri D. Matzen