Kurkku on kipeä, nenä ja nielu täynnä limaa, ja ainoa ajatus päässä on, että taudista pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Antibiootit voivat kuitenkin kasvattaa bakteerien vastustuskykyä ja tuhota suolistobakteereja. Mitä siis pitäisi tehdä – lääkitä vai ei?
ANTIBIOOTIT Penisilliini on yksi monista antibiooteista. Se on luonnollinen aine, joka eristettiin alunperin homesienestä, mutta jotkin antibiootit ovat synteettisia.
Skotlantilainen mikrobiologi Alexander Fleming hämmästyi, kun hän vuonna 1928 palasi loman jälkeen laboratorioonsa. Pöydällä oli petrimalja täynnä stafylokokkibakteerikasvustoa – lukuun ottamatta paria lantin kokoista laikkua. Keskellä bakteeritonta laikkua kasvoi homesientä. Fleming oivalsi, että sieni saattoi erittää ainetta, joka tuhosi bakteereja, ja oivallus osoittautui oikeaksi. Fleming nimesi aineen penisilliiniksi.
Se pystyi parantamaan bakteeritulehduksia ja vakavia sairauksia, kuten keuhkokuumetta, aivokalvontulehdusta ja tippuria. Myöhemmin on löydetty lisää antibakteerisia aineita, ja antibioottien arvioidaan säästäneen 200 miljoonan ihmisen hengen.
Nykyään on vaikea edes kuvitella, että vielä sata vuotta sitten oli mahdollista kuolla aivan tavallisiin tulehduksiin, jotka nyt hoidetaan vaivattomasti penisilliinillä, tetrasykliinillä, sulfonamidilla ja muilla antibiooteilla. Antibioottien ansiosta voidaan myös tehdä suuria leikkauksia, joissa on huomattava infektioriski.
Menestyksellä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä antibioottien käyttö on kasvanut valtavasti – ihmisten lisäksi niillä hoidetaan myös maatalouden tuotantoeläimiä. Tämä on ongelma, koska jatkuva bakteeritulehdusten hoito antibiooteilla saa bakteerit kasvattamaan vastustuskykyä näitä lääkkeitä vastaan.
Runsas antibioottien käyttö sekä terveydenhuollossa että maataloudessa johtaa vastustuskykyisten bakteerien syntyyn, ja niitä vastaan on yhä vaikeampi taistella antibiooteilla.
Antibioottiresistenssin arvioitu esiintyminen
Vaaleansinisissä maissa resistenttejä bakteerikantoja ilmenee vähiten, tummansinisissä eniten.
ANTIBIOOTTIRESISTENSSI MAAILMANKARTALLA Hyvä hygieniataso ja keskimääräistä vähäisempi antibioottien käyttö suojaavat Suomea resistenteiltä bakteerikannoilta.
FI_ Kilde: DTU Fødevareinstituttet
Onneksi antibiootteja on monenlaisia, ja bakteerit kehittävät aluksi vastustuskykyä vain niille antibiooteille, joille ovat altistuneet yhä uudelleen. Jos lääkäri huomaa, ettei antibiootti enää tehoakaan, hän voi ainakin melko usein valita toisentyyppisen antibiootin, jota voidaan käyttää tulehduksen aiheuttajaa vastaan.
Yhdelle antibiootille vastustuskykyinen bakteeri voi kuitenkin ajan myötä tulla vastustuskykyiseksi myös toiselle antibiootille, ja sillä tavoin syntyy vaarallisia, monelle lääkkeelle resistenttejä bakteereja, joita on äärettömän vaikea taltuttaa.
Toinen hyvä syy antibioottien käytön rajoittamiseen on se, että ne vaikuttavat myös elimistössä oleviin hyödyllisiin bakteereihin. Se ei haittaa vain ruuansulatusta, vaan heikentää myös immuunipuolustusta, jota säätelevät suolistobakteerien erittämät välittäjäaineet.
Kun kurkku on karhea ja kipeä jo kolmatta päivää, voi tulla houkutus pyytää lääkäriltä antibioottireseptiä. Ensin kannattaa kuitenkin huolellisesti harkita, onko antibiootti todella tarpeen.
Monet yksinkertaiset tulehdussairaudet, kuten kurkku- ja poskiontelotulehdukset, menevät usein nopeasti ohitse omia aikojaan, kun kehon oma immuunipuolustus havaitsee bakteerit ja saa tilaisuuden laittaa ne kuriin. Kauaskantoisesti ajatellen ja jopa koko maailman kannalta on parasta antaa elimistön hoitaa sairaus itse. Silloin ei ole mukana lisäämässä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrää, ja pitää samalla huolta omista suolistobakteereistaan.
Potilaan itsensä lisäksi myös lääkäreiden on syytä olla maltillisia. On tärkeää tehdä oikea ja tarkka diagnoosi ennen antibioottien määräämistä. Useimmat kurkku- ja keuhkotulehdukset sekä influenssa ja flunssat eivät johdu bakteereista vaan viruksista, joihin antibiootit eivät tehoa.
Brittitutkimus vuodelta 2014 osoitti, että hiukan yli puolet yskän tai flunssan vuoksi lääkäriin menneistä sai lääkäriltään antibioottireseptin.
Jopa 80–90 prosentilla näistä potilaista taudin aiheuttajana oli bakteerin sijaan virus, joten he eivät hyötyneet antibiooteista millään tavoin. Näissä tapauksissa antibioottikuuri vain edisti suoliston, suun ja ihon luonnollisten bakteerien mahdollisuutta kehittyä antibiooteille vastustuskykyisiksi.
Toisessa tutkimuksessa vuodelta 2016 selvisi, että Yhdysvalloissakin 30 prosenttia kaikista antibioottiresepteistä on tehottomia ja tarpeettomia eikä niitä olisi pitänyt edes kirjoittaa. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa käytetään onneksi merkittävästi vähemmän antibiootteja kuin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, mutta meilläkin käyttö on laajempaa kuin olisi tarpeen.
16 112 705 ANNOSTA ANTIBIOOTTEJA Näin paljon EU:n, Norjan ja Islannin väestö syö antibiootteja yhdessä ainoassa päivässä.
Antibioottiresepti täytyy tietenkin saada silloin, kun se on oikeasti tarpeen, mutta silloinkin on tärkeää, että lääkäri arvioi annostuksen oikein. Jos annos on liian suuri tai kuuri liian pitkä, myös se johtaa antibioottien liikakäyttöön, ja resistenttien bakteerikantojen määrä on taas vaarassa kasvaa.
Toisaalta myös liian lyhyt kuuri tai liian pieni annostus on pahasta, sillä silloin sairaus ei parane, ja koko lääkitys on heitetty hukkaan. Suhteellisen uusi suositus kuuluukin, että antibioottikuurin voi lopettaa, kun oireet ovat kadonneet, vaikka lääkkeitä vielä olisikin jäljellä, ellei erikseen ole käsketty syödä kuuria loppuun.
Ison-Britannian terveysviranomainen NHS, brittilääkärit ja muun muassa Oxfordin yliopiston mikrobiologit päätyivät tähän suositukseen vuonna 2017 tuoreiden kokemusten ja lähivuosien tutkimusten perusteella.
Aikaisemmin sekä lääkärit että potilaat uskoivat, että lääkekuuri tulee nauttia loppuun asti. Uutta käytäntöä suositelleen mikrfobiologi Martin Llewelynin mukaan vanhalle näkemykselle ei ole tieteellistä perustetta.
Useat lääkärit ovat yhtyneet näkemykseen ja toteavat, että vaikka lyhyemmän kuurin jälkeen vielä olisi joitakin bakteereja jäljellä, elimistön oma immuunijärjestelmä saa ne useimmiten tässä vaiheessa jo hoidetuksi loppuun itsenäisesti. Tämä ei kuitenkaan koske autoimmuunisairauksia tai kroonisia sairauksia, joissa on viisainta varmuuden vuoksi nauttia antibioottikuuri loppuun asti. Kuurin keskeyttämisestä on muutenkin syytä neuvotella lääkkeet määränneen lääkärin kanssa.
Antibiootit tehoavat vain bakteereihin, eivät virustauteihin, kuten influenssaan tai flunssaan. Jotkin sairaudet voivat olla joko bakteerin tai viruksen aiheuttamia, kuten välikorvantulehdus. Silloin aiheuttajan diagnosointi on tärkeää ennen antibioottikuurin aloittamista.
Monet bakteeritulehdukset menevät ohi omia aikojaan, eikä antibiooteista ole juuri hyötyä. Päinvastoin – mitä enemmän niitä käytetään, sitä suurempi on vastustuskykyisten bakteerien syntymisen riski.
Useimmat antibiootit ja alkoholi eivät vaikuta toisiinsa, joten lasillinen viiniä ei ole haitaksi. Lue kuitenkin pakkausseloste, sillä joillakin antibiooteilla on antabus-vaikutuksia yhdessä alkoholin kanssa nautittuna.
Vuosien ajan painotettiin, että antibioottikuuri tulee aina nauttia kokonaan. Tuoreimmat tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen, että kuurin voi usein lopettaa, kun sairauden oireet ovat täysin poistuneet – yleensä 5 päivän kuluttua.
Kaikki antibiootit eivät tehoa samalla tavoin kaikkiin bakteereihin, ja siksi on tärkeää saada juuri oikeanlaista lääkettä kuhunkin bakteeritulehdukseen. Esimerkiksi virtsatietulehdukseen määrätään usein sulfonamidia ja kurkkutulehdukseen penisilliiniä.
Antibioottikuuri tuhoaa myös hyödyllisiä bakteereja, joita on esimerkiksi iholla ja suolistossa. Hyvät bakteerit suojaavat elimistöä haitallisilta bakteereilta ja säätelevät suolen toimintaa. Tästä syystä antibiootit aiheuttavat usein ripulia.
Antibioottien monet vaikutustavat:
Kaikilla bakteereilla on suojaava solunseinämä, joka heikentyy solun jakautuessa. Antibiootit, kuten penisilliini, ehkäisevät seinämän vahvistumista uudelleen, joten jakautuneet bakteerit jäävät suojattomiksi
Proteiineja on monenlaisia, ja bakteerit tuottavat itse tarvitsemansa proteiinit. Tetrasykliini ja muut vastaavat antibiootit ehkäisevät proteiinien muodostumista, jolloin bakteerit kuolevat.
Bakteerien perimä, DNA ja RNA, ohjaa bakteerien kasvua ja toimintaa. Tietyt antibiootit (esimerkiksi rifampisiini) vaikuttavat bakteerien perimään siten, että ne eivät pysty elämään ja lisääntymään.
Kaikki elävät organismit pilkkovat ravintoaineita ja muodostavat niistä tarvitsemiaan molekyylejä. Osa antibiooteista (esimerkiksi sulfonamidi) vaikuttaa näihin muutoksiin, jolloin bakteerit eivät saa tarvitsemiaan ravinteita ja menettävät elinmahdollisuutensa.
Bakteereilla on peräti neljä eri keinoa torjua antibioottien vaikutusta.
Ne hajottavat antibiootin.
Ne estävät sitä tunkeutumasta sisäänsä.
Ne sylkevät sen ulos, jos se on onnistunut pääsemään sisään bakteeriin.
Ne muuntavat omaa aineenvaihduntaansa välttääkseen antibiootin vaikutukset.