Talvi on nuhien ja köhien sesonkiaikaa, ja liikkeellä on myös viruksia ja bakteereita, jotka voivat aiheuttaa keuhkokuumetta. Mutta mistä tietää, milloin kyseessä on keuhkokuume ja milloin tavallinen flunssa?
KEUHKOKUUME Kun olo on heikko ja voipunut, kannattaa suosiolla jäädä kotiin potemaan ja antaa elimistölle aikaa toipua.
Voiko yskästä kuulla, että aiheuttajana on keuhkokuume? Entä voiko keuhkokuumeen sairastaa ilman kuumetta? Ja milloin pitäisi mennä lääkäriin? Keuhkokuumeen oireet voivat muistuttaa esimerkiksi influenssaa, joten kokosimme tietopaketin, jonka avulla voit tunnistaa milloin kyseessä on keuhkokuume.
Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdus, jonka aiheuttajana on etenkin aikuisilla useimmiten ensisijaisesti bakteeri.
Kun keuhkokudos tulehtuu, keuhkorakkuloihin kertyy nestettä ja limaa, jolloin hapen kuljetuksesta tulee työläämpää. Tämä aiheuttaa hengenahdistusta ja yskimistä, joiden avulla keuhkot pyrkivät poistamaan limaa.
Keuhkokuumetta voivat aiheuttaa monet eri bakteerit ja virukset, ja oireiden vakavuus voi vaihdella taudin aiheuttajan mukana. Keuhkokuumeet voidaan jakaa tyypillisiin ja epätyypillisiin eli atyyppisiin keuhkokuumeisiin aiheuttajan mukaan.
Yskä ja yskökset.
Korkea kuume.
Aiheuttajana aikuisilla yleensä bakteeri, joista yleisin on pneumokokki.
Oireet yleensä lievempiä.
Aiheuttajina esimerkiksi mykoplasma, legioonalaistauti tai keuhkoklamydia.
Lue myos: Millainen sairaus vyöruusu on, ja kuinka sitä hoidetaan?
Keuhkokuumeen oireiden voimakkuus voi vaihdella taudin aiheuttajasta riippuen. Tyypillisimmät oireet ovat yskä, kuume, kylkikipu ja hengenahdistus sekä voimakas väsymys ja sairauden tunne. Myös muita oireita voi ilmetä.
Keuhkokudoksen tulehdusta voivat aiheuttaa bakteerit ja virukset. Useimmissa tapauksissa aiheuttajana on nielussa majaileva pneumokokkibakteeri. Immuunipuolustuksen ollessa tavallista heikompi bakteerit pääsevät helpommin tunkeutumaan keuhkoihin ja aiheuttamaan tulehdusta, minkä vuoksi keuhkokuume iskee helpommin etenkin pieniin lapsiin, ikääntyneisiin ja ihmisiin, joilla yleiskunto on heikentynyt.
Keuhkokuume voi kehittyä myös muiden sairauksien yhteydessä, esimerkiksi keuhkojen ulkopuolisen tulehduksen päästessä verenkierron mukana keuhkoihin. Keuhkokuumetta voi esiintyä myös influenssan jälkitautina.
Jos keuhkokuumeen aiheuttajana on virus, tauti voi tarttua yskän tai aivastusten siivittämänä muihin ihmisiin. Virustaudin myötä kasvaa myös alttius bakteerien aiheuttamille tulehduksille.
Kyllä ja ei. Jos keuhkokuumeen aiheuttajana on virus, tauti voi tarttua samaan tapaan kuin flunssat ja influenssat eli pisaratartuntana esimerkiksi aivastuksesta. Jos aiheuttajana on sen sijaan bakteeri, kuten useimmissa keuhkokuumeissa, tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Kaikilla keuhkokuumetta aiheuttavien bakteerien kantajilla bakteeri ei myöskään aiheuta itse sairautta. Usein sairastuminen johtuukin limakalvoilla majailevasta bakteerista, joka pääsee etenemään keuhkoihin esimerkiksi vastustuskyvyn heikennyttyä.
Syksyn ja talven saapuessa ja ilmojen kylmetessä ihmiset yleensä viettävät enemmän aikaa sisätiloissa muiden kanssa, jolloin tauditkin pääsevät leviämään helpommin ja esimerkiksi influenssaa esiintyy enemmän. Kylmyys ja toisaalta runsas kuivassa sisäilmassa oleilu voivat myös heikentää immuunipuolustusta, jolloin virukset ja bakteerit pääsevät iskemään tehokkaammin.
Mykoplasma viittaa yleensä mycoplasma pneumonia -bakteereihin sekä niiden aiheuttamiin infektioihin ja keuhkokuumeisiin. Mykoplasmat leviävät pisaratartuntana, ja niitä voidaan kantaa viikkojakin ilman oireita.
Mykoplasman aiheuttamat keuhkokuumeet eivät yleensä ole oireiltaan yhtä voimakkaita ja vakavia kuin "tavalliset" keuhkokuumeet, vaan ne voivat oireilla perusflunssan tavoin sekä voimakkaana paleluna, kovana päänsärkynä ja uupumuksena. Mykoplasan aiheuttamaa keuhkokuumetta kutsutaankin englanniksi "walking pneumoniaksi", koska se ei aluksi vie petiin. Mykoplasman aiheuttama tauti voi kuitenkin olla perusflunssaa sitkeämpi tauti, joka tekee olon puolikuntoiseksi tavallista pidempään.
Kokeneillakin lääkäreillä voi olla vaikeaa tai mahdotonta selvittää, mitkä mikrobit ovat taudin takana, eikä sitä voi myöskään itse tuntea. Jos ennen keuhkokuumeen oireita on esiintynyt nuhaa ja kurkkukipua, aiheuttajana on todennäköisesti virus.
Keuhkokuumetta epäiltäessä tulee hakeutua lääkärin vastaanotolle, jossa kuunnellaan keuhkoja ja mitataan veren tulehdusarvot. Diagnoosin varmistamiseksi otetaan keuhkoista röntgenkuva.
Etenkin iäkkäillä potilailla keuhkokuumetta voi esiintyä ilman kuumettakin, jolloin kova väsymys ja sairas olo voivat olla ainoita oireita. Kuumeeton keuhkokuume ei ole kovin yleinen, mutta lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuumetta lukuunottamatta ilmenee voimakkaita keuhkokuumeen oireita.
Keuhkokuumetta ei voi itse diagnosoida yskän – tai muidenkaan oireiden – perusteella.
Jos korkeaan kuumeeseen (yli 38 astetta) liittyy esimerkiksi hengenahdistusta, painon tunnetta rinnassa tai rintakipua, voimakasta väsymystä ja sairauden tunnetta, kannattaa mahdollinen keuhkokuumediagnoosi selvittää lääkärillä. Jos oireina on lähinnä yskää ja ysköksiä, kyseessä voi olla keuhkoputkentulehdus, joka on keuhkokuumetta lievempi infektio eikä välttämättä edellytä antibioottihoitoa. Jos yskä jatkuu useita viikkoja, lääkärissä kannattaa käydä varmistamassa, ettei aiheuttajana ole jokin muu sairaus.
Jos antibiootteja määrätään, mutta korkea kuume ei hellitä useaan päivään, kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä, sillä joihinkin bakteereihin eivät pure kaikki antibiootit, ja lääkitystä voi olla tarpeen muuttaa.
Kun oireiden perusteella on syytä epäillä keuhkokuumetta, lääkäri kuuntelee keuhkoja stetoskoopilla, ja verestä mitataan tulehduksesta kertova CRP-arvo. Diagnoosi varmistetaan keuhkojen röntgenkuvalla.
Viruksen aiheuttamaa keuhkokuumetta voi olla vaikea torjua, mutta immuunipuolustusta voi yleisesti tukea terveellisellä ja monipuolisella ruokavaliolla, liikunnalla, tupakoimattomuudella ja riittävällä unella.
Virusperäistä keuhkokuumetta voi myös koettaa pitää loitolla huolellisella käsihygienialla, jotta nenässä tai nielussa majailevat virukset eivät pääse leviämään. Käsihygienian merkitys korostuu etenkin talvella, jolloin tauteja on runsaasti liikkeellä.
Keuhkokuumetta sairastavan kannattaa pysyä kotona, kunnes tauti hellittää, jotta tauti ei pääse tarttumaan muihin.
Pneumokokkien aiheuttamaa keuhkokuumetta vastaan on olemassa rokote. Juuri pneumokokkibakteeri on yleisin keuhkokuumetta aiheuttava bakteeri. Suomessa rokote kuuluu alle 2-vuotiaiden lasten rokotusohjelmaan, ja sitä suositellaan myös yli 65-vuotiaille ja muille, joilla on pneumokokin aiheuttaman infektion riski on kohonnut, kuten kroonisista perussairauksista kärsiville. Influenssarokotus voi myös suojata pneumokokin aiheuttamalta keuhkokuumeelta ja vähentää sen vaikeusastetta.
Mykoplasman tai keuhkoklamydian aiheuttamalta epätyypilliseltä keuhkokuumeelta rokote ei suojaa.
Todennäköisesti olo on taudin iskiessä sen verran kurja, ettei liikunta tule edes mieleen. Kuumeisena kannattaakin ensisijaisesti levätä, mutta voinnin salliessa jaloittelu ja kevyt ulkoilu voi tehdä vain hyvää. Taudin hellitettyä kannattaa lähteä varsin varovaisesti liikkeelle ja treenata aluksi kevyesti, jotta välttyy ikäviltä ja mahdollisesti vaarallisiltakin jälkitaudeilta.
Keuhkokuumetta hoidetaan aina antibiooteilla, mutta taudin oireita voi kokeilla helpottaa myös kotikonstein.
Kuumeeseen ja kipuihin voi kokeilla apteekin särkylääkkeitä, kuten parasetamolia – ne voivat helpottaa oloa, mutteivät kuitenkaan lyhennä taudin kestoa. Lisäksi voi kokeilla seuraavia keinoja, joita voi suositella flunssatauteihinkin.
Lepää kunnolla, jotta elimistö saa toipua rauhassa taudista. Pyri kuitenkaan olemaan makoilematta koko päivää, jotta saat unta myös yöllä.
Juo runsaasti. Kuumeen aikana elimistö tarvitsee runsaasti nestettä, kun sitä haihtuu elimistöstä tavallista enemmän.
Haukkaa välillä happea. Kevyt liikkuminen raikkaassa ulkoilmassa tekee hyvää, kunhan syke ei nouse liian korkeaksi - se vain rasittaa immuunipuolustusta entisestään.
Lopeta tupakointi. Muutenkin ärtyneisiin keuhkoihin pääsevä savu on kuin suolaa haavoille ja voi vain lisätä yskää ja ärsytystä.
Lähteitä: Terveyskirjasto.fi, Potilaan lääkärilehti