Onko jotain, mitä olisit halunnut tietää raskauden vaikutuksista kehoon – mutta kukaan ei kertonut? Kysyimme tätä yhdeksältä äidiltä, joiden kehoon raskaus jätti jälkensä monella tavalla.
RASKAUS – muuttaa kehoa monella tapaa, mutta mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen?
Onko jotain, mitä olisit halunnut tietää raskauden vaikutuksista kehoon mutta kukaan ei ole koskaan kertonut? Kysyimme asiasta äideiltä ja lääkäriltä, jotka vahvistavat: raskaus jättää jälkensä kehoon – usein pysyvästi.
Vasta kun tulin raskaaksi, tajusin, miten alkukantaista onkaan kantaa jälkeläistään vatsassaan. Kun sisällä elää ja kasvaa pieni ihminen, joka lopulta tulee maailmaan aivan täydellisenä – siinä on sellaista alkuvoimaa, joka todella yllätti itseni.
Zara, 45 vuotta, kaksi lasta
Ennen kuin tulin ensimmäistä kertaa äidiksi, ulkonäköni oli merkittävä osa identiteettiäni. Työskentelin vaatekaupassa, ja liikkeemme vaatteet istuivat täydellisesti hoikalle vartalolleni – olin kuin elävä mallinukke!
Sittemmin olen saanut neljä lasta, ja jokainen raskaus on jättänyt kiloja jälkeensä. Olen kuitenkin tietoisesti pyrkinyt olemaan piittaamatta asiasta ja olen yllättynyt itsekin, miten vähän kertyneillä kiloilla onkaan lopulta väliä.
Nykyisin olen ennen kaikkea ylpeä kehostani. Joskus sen tärkein tehtävä oli jaksaa tanssia pikkutunneille – nyt se on kestänyt keisarileikkauksen, vaikeat alatiesynnytykset ja lukuiset unettomat yöt. Kun lapseni kömpivät pehmeään syliini, olen vain onnellinen siitä, että olen luonut nämä neljä ihmistä. Ei sinänsä haittaisi, vaikka paino vähän putoaisikin, mutta ennen kaikkea haluan pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa ja näyttää lapsilleni esimerkkiä omassa kehossa viihtymisestä.
Katja, 37 vuotta, neljä lasta
On hämmästyttävää, että naisen keho voi muuttua niin paljon paitsi raskauden aikana mutta myös sen jälkeen. Itse olin varsin vaikuttunut siitä, miten nopeasti kehoni palautui synnytyksestä. Minulle tehtiin hätäkeisarileikkaus, eikä mennyt edes kymmentä tuntia, kun olin jo jalkeilla. Tämä oli toki myös tarpeen, kun jouduin yksin hoitamaan pientä vauvaani.
Lapseni ei nukkunut vauva-aikana kovinkaan pitkiä pätkiä kerrallaan, joten vauhtia riitti, ja yllätyinkin myös siitä, miten vähillä unilla pärjäsin kuitenkin täysin toimintakykyisenä.
Silja, 55 år, mor til en
Nykyisin olen ennen kaikkea ylpeä kehostani. Joskus sen tärkein tehtävä oli jaksaa tanssia pikkutunneille – nyt se on kestänyt keisarileikkauksen, vaikeat alatiesynnytykset ja lukuiset unettomat yöt.— Katja, 37 vuotta, neljä lasta
En ollut odottanut, että äidiksi tuleminen muuttaisi suhdettani omaan kehooni niin perustavanlaatuisesti.
Minulla on ollut viisi keskenmenoa, ja on ollut vaikea luopua haaveestani saada kaksi lasta. Nykyisin olen kuitenkin ennen kaikkea kiitollinen siitä, että minulla on tyttäreni, ja rakastan kehoani, joka on kestänyt sekä raskauden että synnytyksen.
Kun sain lapseni ensimmäisen kerran syliini, maailmani muuttui silmänräpäyksessä peruuttamattomasti. Tunsin heti vahvaa tarvetta suojella häntä, ja se oli ihanaa mutta myös yllättävää. Äitiys on vaikuttanut myös kehonkuvaani. Kesällä tyttäreni kysyi: ‘Mikset koska käytä bikinejä, äiti?’. Vastasin, etteivät ne ole enää oikein minun juttuni. Hän totesi: ‘Nehän on vain bikinit.’
Sinä päivänä puinkin bikinit päälleni ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Halusin näyttää tyttärelleni, että on tärkeää rakastaa itseään riippumatta siitä, miltä näyttää, ja tunsin suurta ylpeyttä saadessani olla hänelle esimerkkinä ja esikuvana.
Heidi, 37 vuotta, yksi lapsi
Olin yllättynyt siitä, kuinka pitkään minulla oli kipuja vielä synnytyksen jälkeen. Paljon puhutaan siitä, mitä on odotettavissa raskauden ja erityisesti synnytyksen aikana, mutta en ollut koskaan kuullut tai tajunnut, kuinka hellänä voisin olla vielä viikkoja synnytyksen jälkeen.
Kun olin esimerkiksi kaupassa vauvani kanssa, minun oli istuttava aina hetkeksi huilaamaan ennen kotiin lähtöä, vaikka meille on kaupalta vain kymmenen minuutin kävelymatka – käveleminen ja nostaminen sattui niin paljon. Kyykistyminenkin oli lähes mahdotonta, ja aloin pelätä jokaista vessareissua... Me naiset saamme kyllä kestää paljon!
Alice, 38 vuotta, yksi lapsi
Olin ällistynyt siitä, miten suureksi vatsani kasvoi molemmissa raskauksissa. Oli oikeastaan hämmästyttävää, että pystyin edes liikkumaan kaatumatta. Moisen rantapallon kanssa oli myös vaikea saada nukuttua öisin, mutta onneksi löysin erityismuotoillun, kehoa hyvin tukevan tyynyn.
Toinen äidiksi tulon yllätys olikin toisaalta se, miten paljon hyviä apuvälineitä ja varusteita on tarjolla raskaana oleville – esimerkiksi tämä tyyny todellakin pelasti yöuneni!
Dana, 42 vuotta, kaksi lasta
Olen aina ollut kova jännittämään, joten ensinnäkin olin yllättynyt siitä, että selvisin synnytyksestä ilman kivunlievitystä. En tosin siksi, etten olisi halunnut lääkkeitä (halusin!), vaan siksi, ettei siihen ollut aikaa.
Kahden raskauden ja kahden synnytyksen jälkeen tajusin, että kehoni on paljon sitkeämpi kuin olisin arvannutkaan. Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse, toinen hätäkeisarinleikkauksella. Molemmat olivat rankkoja, mutta niin vain selvisin ja nyt olen taas hyvässä kunnossa.
Voima, jonka silloin löysin itsestäni, on antanut minulle rohkeutta kokeilla uusia asioita myös urheilussa, ja nykyään pidän erityisesti voimaharjoittelusta ja soutamisesta. Olen myös yllättynyt suhteestani rintoihini.
Olen aina sanonut, että sitten kun täytän 40, hankin uudet rinnat. Nyt olen kuitenkin jo 42-vuotias, ja kahden raskauden ja imetyksen jälkeenkin olen edelleen hyvin tyytyväinen rintoihini – minusta ne ovat ihanat juuri sellaisina kuin ne ovat.
Maria, 42 vuotta, kaksi lasta
Yllätyin huomatessani, että kehoni on todellinen synnytyskone! Olen synnyttänyt kolme vauvaa, ja jokainen terveydenhoitaja ja kätilö on sanonut, että minun pitäisi synnyttää vielä monta kertaa, koska se on ollut joka kerta niin helppoa. Lyhyesti sanottuna vauvat tulevat ulos sujuvasti ja täysin terveinä.
Ja kyllä, tietysti synnytys sattuu penteleesti – se ei ole ollut mikään yllätys! Mutta heti ensimmäisellä kerralla kaikki sujui vallan nopeasti ja ilman kipulääkkeitä. Kehoni toimi vaistomaisesti juuri niin kuin pitikin.
Nuorempana kamppailin joskus itsetuntoni kanssa ja ajattelin, että minun pitäisi pystyä suoriutumaan kaikesta täydellisesti. Nykyään toivon, että voisin palata ajassa takaisin ja sanoa itselleni: "Odotapa vain, on ainakin yksi todella tärkeä asia, jossa tulet huomaamaan olevasi täydellinen: lasten saaminen".
Jasmin, 40 vuotta, kolme lasta
Pelkästään se, että minusta tulisi äiti, tuli -yllätyksenä. Olin tuolloin sattumoisin matkalla Afrikassa ja tapasin siellä vanhemman naisen, joka katsoi minua ja totesi heti, että olin raskaana. Minun oli vaikea uskoa sitä – painoin silloin vain noin 40 kiloa. Hän oli kuitenkin aivan oikeassa: olin jo kolmannella kuulla. Painoni alkoikin nousta hitaasti mutta varmasti, ja saatoin myös syödä kaikenlaisia herkkuja kaksin käsin kiloista murehtimatta.
Tyttäreni syntyi keskosena yhdeksän viikkoa ennen laskettua aikaa, mikä oli minulle suuri järkytys. Hän painoi vain 995 grammaa, enkä ollut koskaan nähnyt niin pientä ihmistä. Onneksi hän alkoi kasvaa hitaasti ja tasaisesti, ja vähitellen uskalsin alkaa luottaa siihen, että kaikki menisi lopulta hyvin.
Huolettoman herkuttelun ajat ovat kuitenkin nykyisin mennyttä, sillä kilot kertyvät nykyisin herkästi. Raskauskilojen karistaminen on edellyttänyt suunnitelmallista ja kovatehoista treeniä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin lopulta se, että saan olla äiti kahdelle niin rakkaalle lapselleni.
Shefali, 51 vuotta, kaksi lasta
ASIANTUNTIJA: Lääkäri J. Nielsen