Onko liian myöhäistä tulla äidiksi, kun on täyttänyt 40 vuotta?

Julie on aina tiennyt haluavansa lapsia. Se ei kuitenkaan ollut hänen elämänsä keskiössä ennen kuin hän 36-vuotiaana päätti tarkistuttaa munasolunsa.

”Hedelmällisyyslääkäri piti minulle tulisen palopuheen: ’Jos aiot saada lapsen, se täytyy tehdä nyt!’ Mutta minulla oli opinnäytetyö kesken, joten ajattelin, että sen täytyy odottaa”, kertoo Julie ja lisää ”Takaraivossa pyöri ajatus, että isoäitinikin oli jo 45-vuotias, kun hän sai äitini.”

Hänen päätöstään pönkitti se, että toinen hedelmällisyyslääkäri rauhoitteli häntä sanoen, että hänellä on
”munasarjat kuin 25-vuotiaalla.”

Julie siis palasi kirjojen pariin, valmistui ja sai ensimmäisen hyvän työpaikkansa, joka piti hänet kiireisenä seuraavat vuodet.

Enemmän vanhempia äitejä

Lastenteon lykkääminen myöhemmälle iälle on ollut viime vuodet maailmanlaajuinen trendi, etenkin Länsi-Euroopassa. Se on selvästi nähtävissä tilastoissa yli 40-vuotiaiden synnyttämistä lapsista: Suomessa luku oli 1 073 vuonna 1982 ja 2 674 vuonna 2021. Toisin sanoen vanhemmille äideille syntyneiden lasten määrä on yli kaksinkertaistunut neljässä vuosikymmenessä.

Eikä se johdu siitä, että lapsia syntyisi kokonaisuudessaan enemmän. Yli 40-vuotiaille syntyneet lapset muodostavat siis yhä suuremman osan kaikista vastasyntyneistä.

Vuonna 1982 heitä oli 1,6 prosenttia kaikista vastasyntyineistä, ja vuonna 2022 osuus oli noussut 5,4 prosenttiin. Yli 40-vuotiaille syntyneistä lapsista on siis tullut melko tavallinen ilmiö.

Tällainen kehitys voi kuulostaa varsin positiiviselta: ajatella, että lapsia voi saada vielä ollessa 40-vuotias tai ylikin! Mutta hedelmällisyysklinikan osastonjohtaja Søren Ziebe hillitsee riemua.

Suurempi määrä iäkkäämmille vanhemmille syntyneitä lapsia nimittäin muokkaa yleistä käsitystä siitä, minkä ikäisenä voi saada lapsia. Siitä taas seuraa suuria odotuksia sen suhteen, kuinka myöhään voi itse saada lapsia, eivätkä lapsihaaveet suinkaan aina toteudu. Lukuisista epäonnistuneista yrityksistä saada lapsia kypsällä iällä ei juuri kuulla.

”Moni ajattelee, että se onnistuu, mutta se, että jotkut pystyvät saamaan lapsia 45-vuotiaana, ei tarkoita, että kaikki pystyisivät”, Ziebe perustelee.

Biologian asettamat rajat tulevat vastaan. Vaikka kulttuuri ohjaa hankkimaan lapsia myöhemmin, biologinen aikaikkuna, jossa se on mahdollista, ei ole muuttunut miksikään.

Hedelmällinen ikä on sama

Kun omaa lasta haluavat astuvat sisään hedelmällisyysklinikalle saadakseen arvion hedelmällisyydestään, tarkastellaan useita tekijöitä.
Raskaaksi tuloa toivovan ikä on niistä ensisijainen, sillä se kertoo äidiksi haluavan munasolujen iän.

Todennäköisyys tulla raskaaksi kuukautiskierron aikana on 20-vuotiaana 34 prosenttia, josta se laskee 6 prosenttiin 40-vuotiaana. Raskaaksi tulemiseen kuluu siis seitsemän kertaa niin kauan 40-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Se tosiasia ei ole muuttunut.

”Ikä, jolloin voimme saada lapsia, on täsmälleen sama kuin iso-isovanhemmillamme. Se ei ole muuttunut miksikään”, sanoo Ziebe.

Keski-ikäistyvien munasolujen lisäksi pitää ottaa huomioon, että vanhempana raskaaksi tulemista hankaloittavat useammin myös mekaaniset vaivat, kuten tukkeutuneet munanjohtimet, seksitautien aiheuttamat vahingot ja 10–20 prosentilla hedelmällisistä naisista endometrioosin aiheuttama arpikudos.

”Endometrioosi ei välttämättä ole niin vakava 26-vuotiaana, mutta kun ikää on 33 vuotta, se voi olla levinnyt niin laajalle, ettei raskaaksi tuleminen ole enää mahdollista”, sanoo Ziebe.

Häntä harmittaa, että lapsia toivovat eivät ryhdy tuumasta toimeen mahdollisuuksien ollesssa paremmat tai käy hedelmällisyysklinikalla paria vuotta aikaisemmin, jos raskaaksi tulo ei heti onnistukaan. Siten useampien lapsihaaveet myös toteutuisivat.

Viime vuosina on ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota myös isän ikään, sillä se vaikuttaa paitsi miehen hedelmällisyyteen myös syntyvän lapsen terveyteen. On näyttöä siitä, että jos isä on yli 45-vuotias, lapsella on kohonnut riski saada Downin syndrooma, autismi tai skitsofrenia.

Lyhyesti sanottuna: mitä myöhemmin tulee raskaaksi, sitä enemmän riskejä liittyy raskaaksi tulemiseen, raskausaikaan, synnytykseen ja lapsen terveyteen. Ziebe kehottaa siis tutustumaan omaan biologiaan, jotta voi tehdä perusteltuja valintoja siitä, milloin ryhtyy vauvantekoon.

”Tunnustakaa biologian asettamat rajat! Ihmisiltä puuttuu perustason ymmärrys siitä, että lapset on hankittavat siinä iässä, joilloin se on biologisesti mahdollista. Kun kuulen ihmisten sanovan, että ’Voimme suunnitella, milloin teemme lapsia’, vastaan ’Ei, ette voi’, sanoo Ziebe.

Julie ryhtyy toimeen

Juuri lapsen saannin suunnittelua Julie kuitenkin yritti. Hän ehti täyttää 40 vuotta, ennen kuin oli valmis ja motivoitunut aloittaamaan hedelmällisyyshoidot itsellisenä naisena.

”Ajattelin, että en voi odottaa enää pidempään. Minulla oli pari ystävää, jotka alkoivat yrittää samaan aikaan, joten en tuntenut oloani yksinäiseksi. Moni meistä aloitti opinnot myöhään, ja ne menivät perheen perustamisen edelle”, Julie kertoo.

Koska Julie oli jo 40-vuotias, hänet lähetettiin suoraan koeputkihedelmöitykseen sen sijaan, että olisi käytetty kallista aikaa inseminaatioon. Se toimi: hän tuli raskaaksi ensimmäisellä yrityksellä, mutta sai valitettavasti keskenmenon 10. viikolla. Toisella yrityksellä hän tuli taas raskaaksi, mutta se päättyi 6. viikolla. Seuraava yritys ei tuottanut tulosta.

“Oli rankkaa keholle, että se pumpattiin täyteen hormoneita. Tiesin kyllä, että raskaaksi tuleminen tulisi olemaan vaikeaa, kun on yli 40, mutta en tuntenut keskenmenojen riskiä. Se, että raskaustesti näyttää positiivista, ei välttämättä tarkoita, että saa lapsen”, sanoo Julie.

Silloin hän mietti, että voisi aloittaa hoidot nuoremman luovuttajan munasoluilla, tai kenties adoptoida. Pitkään hän ei ehtinyt pohtia, sillä äkkiä hän oli taas raskaana, ja tällä kertaa sikiö piti pintansa. Juliesta tuli äiti 18 päivää ennen 42. syntymäpäivää.

Vakautta priorisoidaan

Julien tarina olisi vain kymmenen vuotta sitten ollut jokseenkin poikkeuksellinen, mutta trendi priorisoida kouluttautumista ja työuraa ennen lasten hankkimista on voimistunut. Näin kertoo väestötieteilijä Tomás Sobotka, joka tutkii mitä seuraamuksia sillä on, että yhä useampi lykkää perheen perustamista myöhemmäksi elämässä.

”Kypsällä iällä lisääntyvillä on taloudellista etua siitä, että heillä on usein korkeammat tulot ja enemmän resursseja lastenhoitoon. Myös heidän parisuhteensa ovat tavallisesti vakaampia”, hän selittää.

Lapsi syntyy siis sekä talouden että perhesuhteiden kannalta vakaampiin oloihin, jos vanhemmat ovat lähempänä 40:ää kuin sitä nuorempia.

”Keski-ikäisillä vanhemmilla on ehdottomasti paremmat resurssit, mutta he saattavat myös olla enemmän huolissaan lapsistaan. Näen molempia tapauksia, mutta asiaa ei vielä ole vahvistettu tutkimuksissa”, hän sanoo.

Sosiaalinen hyväksyntä

Tutkijat voivat sen sijaan varmuudella sanoa, että ikäraja, jolloin naisten on sosiaalisesti hyväksyttyä saada lapsia, nousee ylöspäin.

”Ennen 40:ää pidettiin korkeimpana ikänä, jolloin voi tulla äidiksi. Nyt raja on nousemassa vähitellen 40:stä 45:een vuoteen. Asennemuutos tapahtuu, koska ihmiset yksinkertaisesti näkevät yhteiskunnassa enemmän vanhempia äitejä, ja varsinkin julkisuuden henkilöt jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan”, hän sanoo.

Ironista kyllä, nykyään hätkähdetään enemmän 22-vuotiasta kuin 40-vuotiasta äitiä leikkipuistossa, vaikka se sotii vastoin biologiaa.

”Pohjimmiltaan kyse on siitä, että nykyään venytämme elämää. Haluamme saavuttaa paljon enemmän asioita ennen perheen perustamista kuin sen jälkeen. Se on kulttuurissamme hyvin luonnollista, mutta sotii biologista kelloa vastaan. Seurauksena on, että monen haave tulla vanhemmaksi jää lopulta toteutumatta”, sanoo Sobotka.

Onnekseen Julie ei päätynyt osaksi lapsettomien tilastoa. Hän on onnellinen, että tuli äidiksi, mutta myös siitä, että ehti saada työkokemusta, eläkesäästöjä ja talouden kuntoon ennen kuin hänen piti ottaa vastuu lapsesta.

”On vaikeaa sovittaa yhteen korkeakoulutus, hyvä työura ja perheellistyminen. On monia ikäisiäni naisia, joiden on tavallaan pakko lykätä lastensaantia. Se on mielestäni syvästi epäoikeudenmukaista”, hän sanoo.

Asiantuntijat: hedelmällisyysklinikan johtaja S. Ziebe ja väestotieteilijä T. Sobotka