Käsillä tekemiseen liittyy paljon muutakin kuin valmis lopputulos. Käsillä tekeminen lievittää nimittäin stressiä, ahdistusta ja huolia eli parantaa mielenterveyttä.
PUIKKOJEN RYTMIKÄS JA TOISTEINEN LIIKE laskee sykettä ja rauhoittaa hengitystä.
Harrastatko neulomista tai ristipistotöitä? Tai käytkö keramiikkakurssilla? Jos vastasit myöntävästi, olet trendien aallonharjalla.
Moni harrastaa nykyään erilaisia käsitöitä, eikä tuloksena ole vain pino sukkia, kirjontatöitä tai savivaaseja, vaan käsityöharrastus vahvistaa myös mielenterveyttä.
Tämä on käynyt ilmi muun muassa psykologi Anne Kirketerpin tutkimuksissa. Kirketerp on käsityönopettaja ja psykologian tohtori ja on aiemmin työskennellyt myös ammattikutojana.
Lue myös: Oletko perfektionisti? Kerää hyödyt mutta vältä burnout
Kirketerp on kehittänyt käsityöpsykologian käsitteen, joka kuvaa hänen mukaansa kaikkea sitä, mitä meissä tapahtuu, kun työstämme jotain käsillämme.
Käsillä tekemiseen lasketaan tässä esimerkiksi neulominen tai jokin muu käsillä tekemisen muoto, kuten vaikkapa linnunpönttöjen nikkarointi, ruuanlaitto tai puutarhatyöt. Käsityöpsykologiaan kuuluu siis paljon muutakin kuin vain lankojen ja neulojen käyttö.
Kun puuhailemme harrastustemme tai Kirketerpin sanoin intohimon kohteidemme parissa, se täyttää monia psykologisia perustarpeitamme.
Näitä perustarpeita kuvataan muun muassa 1980-luvulta peräisin olevassa itseohjautuvuusteoriassa, jonka mukaan perustarpeita ovat autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus.
Oman mielenkiinnon kohteen parissa puuhailu täyttää ilmiselvästi autonomian perustarpeen. Saamme itse valita harrastuksen eli istumme neulepuikot kädessä tai dreijan ääressä, koska itse haluamme.
Harrastus antaa yleensä myös pystyvyyden tunteen. Voimme itse päättää, miten vaikeaa neulekuviota yritämme tehdä tai miten tiiviitä veistämämme penkin liitosten tulee olla.
Ihminen myös asettaa harrastuksissa tyypillisesti itselleen pienempiä tavoitteita kuin muilla elämänaloilla, joten pystyvyyden kokemus on helpompi saavuttaa.
”Harrastuksissa moni pystyy myös päästämään irti täydellisyydentavoittelusta, johon syyllistyy esimerkiksi töissä tai opinnoissa. Harrastuksissa emme tuomitse itseämme aivan yhtä ankarasti kuin muualla, eikä tuloksilla ole välttämättä suurta merkitystä elämässämme. Harrastus on se paikka, jossa moni voi todeta, että vähempikin riittää eivätkä virheet ole maailmanloppu”, Kirketerp selittää.
Tee testi: Oletko perfektionisti?
Yhteenkuuluvuuden tarve täyttyy, kun harrastukseen kuuluu muiden kanssa yhdessä tekeminen, mutta siihen riittää vähempikin. Jo se, että ajattelee ihmistä, jolle tekee esimerkiksi lahjaa tai ajattelee vaikkapa isoäitiä, joka opetti neulomaan, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kun kaikki kolme tarvetta täyttyvät, voimme hyvin ja koemme, että meillä on sisäinen motivaatio tehdä jotakin. Haluamme puuhastella harrastuksemme parissa – harrastukseen käytetty aika ei ole vain pakollinen askel matkalla kohti lopputulosta. Jo pelkkä tekeminen itsessään on palkitsevaa.
Mitä ihmismielessä oikeastaan tapahtuu, kun paneudumme meille tärkeään harrastukseen ja käytämme siihen aikaa?
Tässä törmätään käsityöpsykologian keskeiseen käsitteeseen eli flow'hun. Käsitöiden harrastajille flow lienee tuttu tunne.
Psykologi kuvailee flow'ta täydellisen läsnäolon ja merkityksellisen itsensä unohtamisen tunteeksi. Flow-tilassa asiat sujuvat kuin itsestään, ja ajan ja paikan taju katoaa.
Lue myös: Opas: Löydä itsellesi sopiva meditaatiomuoto
Flow-tila edistää käsillä tekemistä, sillä silloin todella uppoudumme siihen mitä teemme – ja se on mielenterveyden kannalta kullanarvoista.
”Flow-tilassa keho rentoutuu. Silloin keho ei pysty tuottamaan adrenaliinia, eli silloin ei myöskään voi olla stressaantunut tai ahdistunut.”— Psykologi Anne Kirketerp
Psykologi ei väitä, että mielenterveysongelmat paranevat ristipistotöillä, mutta harrastuksen parissa puuhailu voi luoda aikaa ja tilaa antaa ajatusten vaeltaa vapaasti. Tämä on juuri se asia, jota moni tässä ajassa kaipaa.
”Elämme aikaa, jossa puhe sodasta ja kriiseistä on läsnä miltei kaikkialla. Harrastuksen parissa voi unohtaa itsensä hetkiseksi, mikä taas lisää toivon ja ilon kokemista”, Kirketerp sanoo.
Flow-tilaan ja sen hyödyistä nauttimiseen pääsee vain, jos asettaa oman harrastuksensa etusijalle ja varaa harrastukselle usein aikaa. Harrastus ei saa joutua tehtävälistan viimeiseksi niin, että sen pariin pääsee vain silloin, kun kaikki velvollisuudet on hoidettu.
”Teemme virheen, jos ajattelemme, että kodin on oltava tiptop ja kaiken muunkin valmiina ennen kuin harrastukselle voi antaa aikaa. Silloin käy niin, että illalla romahtaa sohvalle eikä jaksa harrastaa enää mitään”, Kirketerp sanoo.
Lue myös: Metatyö – arjen työnjako on parasta parisuhteelle
Psykologin mukaan harrastukselle tulisi omistaa päivittäin 30–60 minuuttia, mutta tässä pätee sama kuin liikunnassakin: 10 minuuttia on parempi kuin ei mitään. Ja samaan aikaan kannattaa puuhailla monen eri kokoisen hankkeen parissa. Se on jopa suotavaa.
Yksi Kirketerpin esiin nostamista yleisistä väärinkäsityksistä on se, ett aloitetun projektin pitäisi olla valmis ennen uuden aloittamista. Tämä johtaa vain siihen, että mielenkiinnonkohteista tulee väkipakolla tehtäviä asioita eli suorittamista. Samalla on tärkeää, että kesken on monia eri kokoisia hankkeita, joita voi edistää kunkin hetken voimavarojen mukaan.
”Jos kesken on vain yksi hanke kerrallaan, sen parissa on vaikea saavuttaa samaa mielenrauhaa kuin silloin, kun voi säätää hankkeen vaikeutta energiatason mukaan.”— Psykologi Anne Kirketerp
Kannattaa siis pitää vireillä eri vaikeustasoisia askareita, jotta tekemistä voi säädellä sen mukaan, onko itsellä energiaa paljon vai vähän. Arki-iltaisin ei kenties kannata ryhtyä mihinkään suurhankkeeseen, mutta lauantai-iltapäivisin niille voi hyvinkin olla aikaa ja energiaa.
Kannattaa suosia myös haastavia hankkeita. Vaikeiden asioiden saavuttaminen saa nimittäin aikaan onnistumisen kokemuksia, jolloin elimistössä vapautuu muuan muassa masennusta lievittäviä dopamiinia ja serotoniinia.
”Onnistumisen kokemuksen saa, kun tekee jotain hieman vaikeaa, mutta ei kuitenkaan niin vaikeaa, että eteneminen tyssää täysin. Tekeminen ei myöskään saa olla niin tylsää, että haastavuuden tunne katoaa”, Kirketerp selittää.
Taitojen ja kokemuksen karttuessa vaaditaan jatkuvasti enemmän, jotta ihminen saisi todella syvällisen onnistumisen kokemuksen. Sen sijaan taitava tekijä pääsee useinkin syvään flow-tilaan, jossa liikkeet ovat jo niin automaattisia, että voimme nikkaroidessamme tai neuloessamme kuunnella vaikka musiikkia tai jutella kaverin kanssa.
Lue myös: Harjoita mindfulnessia KUNTO PLUSsan kanssa
Tällöin myös dopamiinia vapautuu harrastuksen parissa harvemmin, mutta esimerkiksi neulomisen toisteinen ja rytmikäs liike on hyväksi hermostolle.
”Käsitöiden toisteinen liike toimii samalla tavoin kuin vauvan heijaaminen tai keinutuolissa keinuminen eli se aktivoi parasympaattista hermostoa, mikä taas laskee sykettä ja tasaa hengitystä.”— Psykologi Anne Kirketerp
Riippumatta siitä, puuhailetko pihalla kädet mullassa vai kirjailetko kukkasia kotisohvalla, teetkö jotain tuttua vai kokeiletko uutta haastetta, käsillä tekeminen on loistava pakopaikka arjen murheista ja tie parempaan hyvinvointiin.
ASIANTUNTIJA: Psykologi Anne Kirketerp