Kokeilin tietoista syömistä – näin kävi
Voiko tietoinen syöminen auttaa syömään hitaammin ja vähemmän? Testasin sitä viiden päivän ajan.
TIETOINEN SYÖMINEN voi luoda enemmän läsnäoloa arjessa ja ruokailutilanteessa.
© iStock
Paloittelen ruokaa kaksivuotiaalle pojalleni, kun hän ja puolisoni juttelevat.
Yritän livauttaa vähän ruokaa omaan suuhuni siinä samalla kun napsin pojan lautaselta pois kaikkea, mitä hän ei juuri nyt halua syödä. Kesken syömisen minun on mentävä tekemään hänelle voileipä, josta hän haukkaa muutaman suupalan ennen kuin lähtee pöydästä.
”Leikitäänkö, äiti?” hän jankkaa. Nielaisen ruokani ja nousen ylös.
Söimmekö juuri riisiä vai bulguria?
Tällaisia ovat usein yhteiset ilta-ateriamme kotona.
Olen tottunut hotkimaan ateriani nopeammin kuin nälkäinen koira. Vaikka olen monesti päättänyt syödä hitaammin, kehoni toimii kuin automaatti.
Syön usein liikaa ja saan vatsakipuja. Ja koska minulla ei ole aikaa nauttia ruoasta, monesti tekee mieli napostella jotakin myöhemmin.
Siksi päätin testata tietoista syömistä siinä toivossa, että se voisi auttaa minua rauhoittumaan syömiseen.
Päivä 1: Lupaava alku
Tunnen itseni hieman hölmöksi, kun haistelen ja tutkin lounastani työkavereitteni kanssa. Mutta sitten tulee ensimmäinen oivallus.
Huomaan, että yhdessä salaatissa on kvinoaa. En ollut edes pannut merkille, mitä olin kauhonut lautaselleni noutopöydästä.
Illalla syömme kasvispiirakkaa ja broileripyöryköitä. Ja yritän todella maistaa ruuan.
Piirakkapohjan maku tuo mieleen palmuöljyn ja munkit. Ei todellakaan makuja, jotka yhdistäisi herkulliseen kasvispiirakkaan. Syön harvoin lihaa, ja kun oikein tietoisesti maistelen pyöryköitä, en pidä niiden mausta yhtään.
Niinpä lopulta syön vain piirakan täytteen. Kasvisten koostumus ja maku ovat todella herkullisia. Ja tulen täyteen yllättävän nopeasti.
Lue myös: Kylläiseksi syömättä liikaa
Päivä 2: Poikkeaminen sivuraiteelle
On mahdotonta keskittyä jokaiseen periaatteeseen jokaisella aterialla alusta lähtien.
Jo toisena päivänä syömiseni taas automatisoituu.
Yritän pureskella hitaasti ja syödä hitaammin ja haaveilen, että kaikki muut tietoisen syömisen periaatteet tulevat luonnostaan. Niin ei tietenkään tapahdu.
Päivä 3: Paluu alkuun
Ei muuta kuin takaisin satulaan. Tänään seuraan kymmentä askelta tietoisen syömisen aloittamiseen – ja mikä tärkeintä, aloitan rauhoittamalla yhden päivän aterian täysin.
Se on aamiainen: piimää kuivattujen taatelien ja ripotteen kanssa. Ei ehkä kaikkein jännittävin tai aistikkain ateria.
Mieli tekee lukea uutiset puhelimesta tai tehdä kaikkea muuta samalla kun syön, mutta sen sijaan maistelen kunnolla ruokaani, ja se maistuu yllättävän hyvältä.
Normaalisti en tulisi täyteen noin pienestä annoksesta, mutta nyt ei tee mieli yhtään enempää.
Päivä 4: Nyt alkaa sujua
Sovellan joitakin periaatteita, kun syön muiden kanssa.
Lounaalla työtovereiden kanssa haistelen ja katselen ruokaa. Pureskelen hitaasti ja kiinnitän huomiota makuun.
Tarjolla on quesadilloja. Normaalisti söisin kaiken viimeistä murua myöten, koska se on niin hyvää. Mutta nyt keskityn maistelemaan. Hyvältä maistuu, mutta jo puolivälissä olen saanut tarpeekseni rasvaisesta taikinasta ja tahmeasta rakenteesta.
En ole loppupäivää ähkyssä, ja se tuntuu mukavalta.
Päivä 5: Ravintolassa
Syömme mieheni kanssa ravintolassa, ja hän haluaa osallistua kokeiluun.
Puhumme mauista, rakenteista ja tuoksuista. Toisen ruokalajin jälkeen olen täynnä. Ja vielä on kaksi ruokalajia jäljellä.
Syön myös nekin, mutta lopputuloksena on se, että olen aivan täynnä.
Tältä tietoinen syöminen minusta tuntui
Tietoisen syömisen oppiminen on prosessi. Sitä ei voi oppia viidessä päivässä.
En ole ruokahifistelijä, joka rakastaa kalliita ravintolakäyntejä tai fine diningia. Päinvastoin, olen syönyt pitkään hyvin rajoittavasti, laskenut kaloreita ja syönyt todella paljon parsakaalia ja lehtikaalia.
En siis odottanut, että nauttisin ruoan maistelusta siinä määrin kuin tein tietoista syömistä kokeillessani.
Olen myös alkanut syödä hitaammin ja nauttia ruoasta enemmän. Tulen nopeammin kylläiseksi, ja on mukavaa, ettei olo ole tukalan täysi jokaisen aterian jälkeen.
Siksi aion ehdottomasti jatkaa matkaani tietoisen syömisen kanssa.