Lapsilla on homma hallussa: he voivat aterialla pysäyttää lusikan puolimatkassa suuhun ja julistaa olevansa täynnä ja pyytää lupaa poistua pöydästä. Siinä vaiheessa lasta on enää vaikea saada syömään enempää: syöminen lopetetaan, kun maha on täynnä.
Ihminen on luonnostaan hyvä havaitsemaan, milloin olo on täysi ja milloin on nälkä. Kaikki elolliset olennot tarvitsevat energiaa selvitäkseen, joten myös ihminen on luotu etsimään ravintoa. Ruokahalua säätelevä hypotalamus sijaitsee aivoissa muutaman sentin silmien takana.
Se ottaa vastaan signaaleja esimerkiksi suolistolta, rasvakudokselta ja haimalta, jotka kertovat, tarvitseeko elimistö lisää ravintoa vai onko energiaa sillä hetkellä kylliksi. Kuulostaa yksinkertaiselta, joten miksi niin monella meistä on vaikeuksia syödä silloin, kun on nälkä ja lopettaa syöminen, kun olo on kylläinen?
Huomioi elimistön viestit
Ihmisen kasvaessa hän alkaa kuin huomaamatta oppia olemaan huomioimatta nälän ja kylläisyyden tunteita: vanhemmat saattavat kannustaa syömään aina lautasen tyhjäksi oli maha täynnä tai ei, ja päiväkodissa ja koulussa ruoka-ajat on määrätty puolestamme, joten on syötävä tiettyyn aikaan näläntunteesta riippumatta. Toisin sanoen opimme jättämään nälän ja kylläisyyden tunteet huomiotta.
Alamme kenties yhdistää ruuan erilaisiin tunteisiin: jos teemme paljon töitä, ruoka voi yhdistyä mielessämme yhteen päivän harvoista lepohetkistä. Ja jos olemme joskus olleet laihdutuskuurilla, olemme kenties opiineet, että jotkut ruuat ovat ”kiellettyjä” ja syömiseen alkaa liittyä häpeän tunteita.
Myös sosiaaliset normit voivat vaikuttaa syömiseen: jos työkaveri on leiponut pullaa ja tuo sitä töihin, ei kenties halua olla epäkohtelias ja kieltäytyä tarjotuista herkuista.
On siis lukemattomia syitä sille, miksi moni meistä ei osaa enää kuunnella elimistön nälän ja kylläisyyden tuntemuksia ja syödä niiden mukaisesti. Asiaa ei myöskään helpota se, että elämme yhteiskunnassa, jossa ruokaa on aina helposti käden ulottuvilla.