Kun ystävä ojentaa kahvipöydässä kakkuvatia, herkusta kieltäytyminen on helpoimmillaankin kiusallista. Miksi tarjotun herkun torjunta koetaan niin loukkaavana?
RUOKAKULTTUURI – Kakusta voi kieltäytyä, mutta sillä on seurauksensa. Lue, miksi herkun torjunta koetaan helposti loukkaavana.
Pia muistaa tilanteen edelleen kuin eilisen päivän. Hän oli tullut ystävänsä luo kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, ja pöytäseurueesta jokainen otti vuorollaan palasen pöytään katettua muhkeaa täytekakkua. Kun Pian vuoro tuli, hän sai vaivoin kakaistua: ”Ei minulle, kiitos.” Iloinen puheensorina vaimeni kuin kakkuveitsellä leikaten. ”Näin emännän silmistä loukkaantuneen hämmästyksen”, Pia kertoo.
Hän oli aloittanut tuolloin juuri uuden ruokavalion, johon muhkea kakkupala ei sillä hetkellä istunut. Tunne siitä, että hän oli pilannut kahvihetken, jäi episodin jälkeen kalvamaan Piaa vielä pitkäksi aikaa. Miksi onkin niin vaikeaa hyväksyä muiden erilaisia mieltymyksiä ja valintoja syömisen ja juomisen suhteen?
”Tähän on monta vastausta, ja kaikki ne liittyvät kulttuurisiin pelisääntöihin, joiden mukaan me kaikki toimimme. Esimerkki osoittaa, miten vähän tarvitaan siihen, että tunnelma yhteisön kesken järkkyy”, antropologi ja syömisen sosiologiaa tutkinut tohtori Bodil Christensen kertoo.
Syömisen normeista poikkeaminen voi aiheuttaa kitkaa monellakin tasolla, esimerkiksi kakun tarjoajan ja siitä kieltäytyjän välillä tai esimerkiksi suuremman seurueen kesken syntymäpäiväkutsujen kahvipöydässä – ja voipa koko seremonia tällöin suistua raiteiltaan, kun tarkoitus olisi yhdessä juhlistaa jotakin tutulla kaavalla.
Pureudutaan aluksi siihen, mitä kakun tarjoajan ja siitä kieltäytyvän välillä tapahtuu – tämä tilanne on nimittäin varsinainen miinakenttä.
Pian näkökulmasta hän kieltäytyi vain palasesta kermakakkua. Antropologian lahjateorian näkökulmasta kieltäytymisellä on kuitenkin huomattavasti suuremmat mittasuhteet.
”Kaikki, mitä vaihdamme – niin tekstiviestit kuin lahjatkin – luo siteen antajan ja saajan välille ja synnyttää heidän välilleen eräänlaista keskinäistä sosiaalista velkaa: 'Annoin sinulle jotain, nyt sinun on annettava minulle jotain.' Jokainen tällainen tapahtuma ikään kuin validoi suhteen uudelleen. Kun sitten toinen kieltäytyy kakunpalasta, siinä hylätään samalla käytännössä koko suhde tarjoavaan osapuoleen”, Christensen kertoo.
Tämä selittää sen, miksi tarjotusta kakusta kieltäytyminen voi tuntua tarjoajasta niin loukkaavalta, ja miksi kieltäytyminen voi tuntua niin vaikealta. Mitä enemmän tarjottaviin on panostettu, sen pahempi. Kaupan tarjouspullan hylkääminen ei satuta tarjoajaa läheskään yhtä pahasti kuin itse poimituilla marjoilla koristellun kerroskakun torjunta.
Samalla myös koko seurueen yhteisöllisyyden tunne saa särön. Päivällinen perheen tai ystävien kesken ei ole nimittäin koskaan vain pelkkä tankkaustuokio, vaan yhteiselle aterialle kokoontuminen on osoitus siitä, että osallistujat kuuluvat samaan ryhmään – yhdessä syöminen luo itsessään yhteisöllisyyttä. Tämä juontuu ajoista, jolloin ruokaa oli niukalti, ja se jaettiin ryhmän kesken sen sijaan, että kukin olisi syönyt annoksensa yksin.
”Jos et halua syödä muiden kanssa, asetat omat tarpeesi yhteisön tarpeiden yläpuolelle. Yhteisössä on norminsa, ja siksi se kakku vain olisi syötävä”, Christensen selittää.
Tämä on Piallekin tuttua – emäntä ja muu seurue kun ovat odottaneet innolla epäterveelliseksikin katsotulla herkulla nautiskelua, kaikki yhdessä.
Jos kieltäydyn, se muistuttaa samalla muitakin, ettei heidänkään ehkä pitäisi syödä sitä. Yhtäkkiä minusta tulee porukassa terveellisen esimerkin edustaja, ja se voidaan kokea provosoivana. Joskus muiden reaktio tuntuu hieman tuomitsevalta”, hän kertoo.
Herkuista kieltäytymistä pidetään Pian kokemuksen mukaan hyväksyttävänä vain, jos siihen on pätevät perusteet. Christensen on samaa mieltä:
”Jos tarjotusta ruoasta kieltäytyminen johtuu jostakin sairaudesta tai häiriöstä, jonka vuoksi ruoka ei sovi omalle vatsalle, se on ok. Mutta pelkkä painonpudotus ei ole riittävä peruste kieltäytymiselle. Muut ajattelevat helposti, että kaloreista voi kyllä tinkiä muulloinkin kuin juuri juhlan hetkellä”, Christensen kertoo.
Pia on kokenut myös, miten torjunnan syy vaikuttaa muiden reaktioon.
”Neljä vuotta sitten minulla diagnosoitiin aineenvaihdunnallinen sairaus. Aloin käyttää sitä perusteena, kun kieltäydyin esimerkiksi kakusta, ja vastaanotto oli aivan toisenlainen. Sitä pidettiin hyväksyttävänä syynä, toisin kuin laihdutuskuuria”, hän kertoo.
Kieltäytyminen herättää silti edelleen huomiota.
”Jos kieltäydyn jostain, siitä voi käynnistyä keskustelu, jossa minun on puolustauduttava. Ihmiset kommentoivat usein kehoani ja sanovat, ettei minun tarvitsisi laihduttaa. En kuitenkaan haluaisi vatvoa painoani vaan jättää vain kakun väliin ja jatkaa jutustelua muiden kanssa”, Pia sanoo.
Voiko syntymäpäivien juhlinta sitten nousta samaan tapaan arjen yläpuolelle jos täytekakun sijaan syödäänkin vaikkapa hedelmiä? Vastaus ei ole itsestään selvä, sillä ruoka on paitsi elimistön polttoainetta, myös esimerkiksi sosiaalisen kanssakäymisen tärkeää rekvisiittaa.
”Meillä on kaikenlaisia kulttuurisesti vakiintuneita kaavoja siihen, miten missäkin tilanteessa kuuluu syödä. Juhlistamiseen liittyy ylellisyys ja herkuttelu – ne vain kuuluvat asiaan. Siksi olisikin outoa kutsua vieraita esimerkiksi kaurapuurolle”, Bodil Christensen sanoo.
Juuri juhlissa ja kyläillessä tarjottaviin ja syömiskäyttäytymiseen liittyy erityisen vahvoja odotuksia. Odotuksia liittyy silti arkipäiväisempäänkin ruoan äärelle kokoontumiseen, esimerkiksi kun pikaruokalassa toinen tilaa jättiburgerannoksen – ja toinen salaatin ja jääveden.
”Sosiaalisuuden näkökulmasta ei ole eroa sillä, kieltäytyykö herkuista ystävättären syntymäpäivillä, kollegan läksiäisissä vai päivälliskutsuilla. Ruokaan liittyvät valinnat määrittävät kuitenkin itse tilannetta – ja ystävien kesken kokoontumiseen liittyy juuri tyypillisesti jollain ”syntisen” hyvällä herkuttelu yhdessä. Jos tästä kieltäytyy, kieltää samalla ystävältään osan kokemuksesta sellaisena kuin hän on sitä odottanut”, Christensen sanoo.
Entä jos Pian kokemassa kahvittelutilanteessa muutkin seurueen jäsenet kenties itsekin tarkkailivat syömisiään ja olisivat itse asiassa halunneet jättää kakun väliin? Voivatko totutut herkkuhetket ollakin vain eräänlaista yhteisen nautinnon teatteria, joka on tosiasiassa monille ongelmallinen?
''Kyllä, nautinnon käsite on joka tapauksessa laajenemassa. Voidaankin kysyä, miksi ihmeessä ei voida viihtyä yhdessä ilman leivonnaisia? Jos kaikki kuitenkin mieluummin söisivät vaikka marjoja!” antropologi nauraa.
Siihen on syy, miksi makeat herkut pitävät yhä kahvipöydissä pintansa:
”Terveellisyyden käsite on muuttunut merkittävästi 15 viime vuoden aikana mutta sosiaaliset normit ovat yhä tiukasti juurtuneina perinteisiin. Siksi on vaikea kuvitella juhlia ilman jotain makeaa. Se, mitä ihmiset oikeasti haluavat, voikin olla jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä sosiaalisten ja kulttuuristen normien mukaan kuuluu tarjota”, Christensen selittää.
Tämän kokee karvaasti esimerkiksi karppaaja pullakahveilla, tai romanttisen illallisen loihtinut kotikokki, jonka treffikumppani onkin paleodieetillä.
”Tilanteistä tulee tällöin kömpelöitä, sillä emännällä tai isännällä on sosiaalinen vastuu tarjota tilaisuuteen sopivana pidettyä ruokaa. Jos vieras ei voi sitä syödä, tunnelma kärsii. Tämä on kiusallista vieraallekin”, Christensen selittä
Jos aavistaa joutuvansa hankalaan ruokailutilanteeseen, väärinkäsitykset voi parhaiten välttää keskustelemalla menusta etukäteen. Näin ei tarvitse keksiä sairauksia, eivätkä kenenkään tunteet tai tunnelma kärsi kolhuja.
Asiantuntija: FT, antropologi ja ruuan sosiologian tutkija, apulaisprofessori B. Christensen