Paino nousee ja voimat hupenevat iän myötä. Mutta poikkeuksiakin on! Nämä 5 naista aloittivat treenin vasta keski-iässä. Nyt he jakavat neuvonsa.
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - Vain 4 vuotta sitten Kirsti painoi 25 kg enemmän kuin nyt eikä harrastanut liikuntaa. Nyt hän treenaa CrossFitia ja juoksee 4–5 kertaa viikossa, ja RAKASTAA kaikkea liikkumista!
Kaikki tietävät, että ikä muuttaa kehoa. Jos kuitenkin haluaisi toimia kehonsa parhaaksi, muttei ole koskaan oppinut treenaamaan, mitä pitäisi tehdä? Näin pääset alkuun!
Treenaa itsesi elämäsi kuntoon KUNTO PLUSsan 8 viikon bootcamp-ohjelmalla
Lyhyt versio näiden naisten historiasta. He olivat kaikki noin 50-vuotiaita ennen kuin alkoivat treenata säännöllisesti. Entä tulokset? Annetaan heidän itsensä kertoa!
Nauti lukemastasi.
Pst! Sinäkin voit poimia heidän vinkeistään sinulle sopivimmat. Ehkä sinäkin pääset alkuun juuri niiden avulla.
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - ”Kun lapset muuttavat kotoa, eteen voi tulla jonkinlainen kriisi, jolloin itsensä näkee uudella tavalla. Nyt olen puolivälissä elämää. Kyllä nyt on jo oltava mahdollisuus omaan aikaan”, sanoo Kirsti.
Kirsti, 52 v. Treenilajit crossfit, HIIT ja juoksu 4–5 kertaa viikossa.
Kun on yli 20 vuoden ajan kasvattanut neljää lasta, hoitanut kotia ja käynyt töissä, ei treenaaminen ole ollut ykkössijalla. Treeni alkoi vasta, kun Kirsti havahtui asiaan neljä vuotta sitten.
Kirsti muistaa yhä, mitä ajatteli silloin, kun astui ensi kertaa CrossFit-salille 48-vuotiaana:
”Ei, tämä ei kyllä ole minua varten. Kaikki muut olivat paljon nuorempia ja treenatumpia kuin minä. Olisin hiipinyt ulos seinänvieriä pitkin, jos ei tytär olisi ollut mukanani.”
Tuohon aikaan Kirsti painoi enemmän, hengästyi vähäisestäkin liikunnasta eikä hänellä ollut minkäänlaista kokemusta säännöllisestä treenaamisesta.
”Olin harrastanut vain kävelylenkkejä ja lyhyitä juoksuharrastusjaksoja laihdutusmielessä”, Kirsti kuvailee.
Paino oli noussut pikku hiljaa kaikkien kotona vietettyjen vuosien aikana. Neljä lasta ja koti ja työkin oli hoidettava. Tunnin nipistäminen perheeltä omaan käyttöön tuntui mahdottomalta:
”Yksinolo ei ollut mahdollista. Jouduin melkein pyytelemään anteeksi, jos tein jotain ihan itseni hyväksi ja yksin.”
Vasta kun Kirstin äiti sairastui vakavasti ja kuoli syöpään, Kirsti sai tehdyksi tärkeän päätöksen:
”Haluaisin viettää lasteni rinnalla enemmän aikaa kuin äitini sai minun rinnallani. Olen antanut itsestäni todella paljon perheelleni, mutta tullakseni parhaaksi versioksi itsestäni tarvitsen myös omaa aikaa. Ihan kuin se happinaamariohje lentokoneessa: Pelasta ensin itsesi, jotta voit auttaa muita”, hän sanoo.
Kun lapset nykyään ilmoittavat tulevansa käymään lapsuudenkodissaan, asiat ovat paremmin tasapainossa.
”Sanon heille, että menkää vain sisään, tulen treeneistä kotiin puolen tunnin päästä. Nyt en enää tingi omasta treenistäni. Jos joku ei kestä sitä, että harastan liikuntaa, ei hänen sitten pidä kuulua elämäänikään”, Kirsti sanoo päättäväisesti.
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - Vain 4 vuotta sitten Kirsti painoi 25 kg enemmän kuin nyt eikä harrastanut liikuntaa. Nyt hän treenaa CrossFitia ja juoksee 4–5 kertaa viikossa, ja RAKASTAA kaikkea liikkumista!
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - Yksi ainoa vuosi säännöllistä treeniä on muokannut 62-vuotiaan Susannan lihaksia, muuttanut suhtautumisen ruokaan, parantanut hapenottokykyä ja antanut hänelle vartalon, josta voi olla ylpeä.
Susanna, 62 v, lihaskuntotreeni 2–3 kertaa viikossa ja 5 km:n kävely päivittäin.
Huolimatta 30 vuotta jatkuneista laihdutuskuureista Susanna painoi enemmän kuin toivoi painavansa ja oli kyllästynyt pehmeään vatsaansa ja löysiin käsivarsiinsa. Kunnes Kreetalla tapahtui jotain...
”Rannalla oli monenikäisiä naisia ja monet heistä ylipainoisia. Katsoin omia vatsamakkaroitani ja ajattelin: haluan olla kiinteä, käyttää bikineitä ja voida hyvin.”
Kotiin palattuaan Susanna hakeutui paikalliselle kuntosalille, jossa hän ilmoittautui mukaan 8 viikon lihaskunto-bootcampiin. Aluksi Susannasta oli vaikea olla porukan vanhin, se, joka sai liikkeet aina valmiiksi viimeisenä ja jaksoi nostaa ainakin 10 kg vähemmän kuin muut.
”Koin itseni huonoksi, kun en pysynyt muiden tahdissa. Siksi lopetin salilla käynnin bootcampin jälkeen. Huomasin kuitenkin pian, etten voi olla treenaamatta”, kertoo Susanna.
Hän ilmoittautui uudelleen salille ja teki yksinkertaisia muutoksia ruokailuunsa (vinkit alla) ja toteaa olevansa nyt, vuotta myöhemmin täysin eri tilanteessa kuin ennen:
”Enää en ole veltto. Pystyin tekemään muutoksen kehossani ja olen siitä todella tyytyväinen. Olen aidosti ylpeä siitä, miltä näytän 62-vuotiaana.”
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - ”Kun olin treenannut 3 kuukautta, tajusin yhtäkkiä, ettei minun ole tarvinnut käydä fysioterapeutilla pariin kuukauteen. Aiemmin kävin siellä joka viikko 3 vuoden ajan”, sanoo Heli.
Heli, 52 v, lihaskuntotreeni 3–4 kertaa viikossa, maastopyöräily ja vaellus
Kivut niskassa, hartioissa ja ranteissa estivät vuosien ajan Heliä hankkimasta kuntosalijäsenyyttä. Sen sijaan hän kävi viikoittain fysioterapeutilla. Lopulta Heli kuitenkin hakeutui salille ja hänelle tehtiin hellävarainen treeniohjelma. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.
”En ollut koskaan harrastanut liikuntaa. Ajattelin, että minun ei kuulu miettiä painoani. Riitti, että pyöräilin työmatkat”, Heli sanoo.
Hänen painonsa alkoi kuitenkin nousta, kun vaihdevuodet alkoivat tehdä tuloaan. Ongelmana vain oli, että Helillä oli kaikenlaisia vammoja, jotka estivät häntä harrastamasta muuta liikuntaa kuin kuntopyöräilyä kotona. Välilevyn pullistuman aiheuttamaa niskakipua hän piti kurissa käymällä viikoittain fysioterapeutilla kolmen vuoden ajan.
Käännekohdaksi muodostui se, kun Heli hakeutui paikalliselle kuntosalille, joka tarjosi henkilökohtaisen valmentajan palveluita.
”Personal trainer lupasi, että pystyn lopettamaan fysioterapeutilla käynnit, kun alan treenata säännöllisesti”, Heli muistelee.
Valmentaja oli oikeassa. Helin ongelmat huomioon ottavan ohjelman avulla hänen treeni-intonsa saatiin heräämään. Nyt hän vaeltaa, maastopyöräilee ja tekee lihaskuntoharjoitteita 4–5 kertaa viikossa ja tuloksia on tullut.
”Suurin hyöty on se, että voin hyvin. Treenaan sen sijaan, että oireitani hoidettaisiin fysioterapeutilla. Nyt niskani, selkäni ja keskivartaloni jaksavat kannatella minua. En enää osaa kuvitella elämää ilman treeniä”, Heli sanoo.
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - Treeni ei ole antanut Anetelle vain vahvaa ja tervettä vartaloa. Se on tuonut mukanaan paljon ystävyyksiä – niin vaellusretkillä kuin soutuseurassakin.
Anette, 70 v, lihaskunto- tai kestävyystreeni 2–3 kertaa viikossa ja soutu kesäisin
Kun Anetella viimein oli aikaa treenata, ei keho tuntunut haluavan tehdä yhteistyötä. Sittemmin liikunnasta on tullut tärkeä avain lihasten kunnossapitoon ja hyvään seuraan.
Kotityöt ja lapset pitivät nuorempana Aneten kiireisenä ilman treeniäkin. Myöhemmin esteenä oli työ johtotehtävissä kaikkine kokouksineen ja kahvipullineen. Kun hänen miehensä kuoli, Anette päätti yhdistää treenin ja seurankaipuunsa lähtemällä vaellusretkelle Toscanaan.
”Sitten minulle tuli ongelmia toisen polveni kanssa. Kauhistuin, että enkö muka enää voi lainkaan liikkua aktiivisesti. Enhän ollut silloin vielä 60 vuottakaan”, Anette muistelee.
Anette on ahkera kävelijä, mutta hyvä työtoveri suositteli hänelle myös lihaskuntotreeniä kuntosalilla. Lisäksi hän liittyi soutuseuraan.
”Se oli hyvä idea. Tajusin, että lihaskuntoharjoittelu on minulle tärkeää, eivätkä kävely- ja pyörälenkit riitä. Nykyään tunnen selvästi, että kehoni on vahvempi. Polvikin kestää vaikka mitä!” hän iloitsee.
MYÖHÄINEN TREENIN ALOITUS - ”Olen fyysisesti aktiivisempi kuin olen koskaan ollut, ja haluan pysyä vahvana koko loppuelämäni”, Harriet sanoo.
Harriet, 84 v, joka päivä joko fitness-, pilates-, lihaskunto- tai soututreeni + päivittäiset soutu- ja kävelylenkit
Harriet tapasi puolisonsa 50-vuotiaana. Se sai aikaan muutoksen liikkumattomasta elämäntavasta liikunnalliseen. Tavoitteena on hyvä mieli ja vahvana pysyminen.
Harriet on juuri tullut vaellusretkeltä nivelrikosta kärsivien ihmisten kanssa.
”Tunne siitä, että luonnossa liikkuminen on ihanaa, on tärkeä. Teemme harjoitteita, joissa tarvitaan koko kehoa. Ja treenataan tasapainoa”, hän selittää ja lisää: ”Minä ohjaan muita.”
Kuka siis väittää, ettei luontovalmentajaksi voisi ryhtyä vaikka 84-vuotiaana? Ei ainakaan Harriet!
Hänelle on kertynyt vaikuttava liikunta-cv lukuisista eri lajeista, vaikka hän alkoi harrastaa liikuntaa vasta tavattuaan miehensä.
”Saatoin kyllä kävellä tai uida, mutta tiesin, että kuntoon päästäkseen pitäisi treenata säännöllisesti.”
Pilateksen, lihaskuntoharjoittelun ja soudun viikoittainen harjoittelu johti siihen, että Harrietin monet vaivat loppuivat, elämän laatu parani, ja hän on pysynyt terveenä ja virkeänä:
”Väitetään, että ihmisellä on vähemmän lihasmassaa 80-vuotiaana, mutta minulla sitä on kyllä nyt enemmän kuin nuorena, siitä ei ole epäilystäkään!”