Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan kalvojänteen rappeuma vaivaa usein juoksijoita ja etenkin yli 40-vuotiaita. Se aiheuttaa kipua, josta voi onneksi päästä eroon levolla ja kuntoutuksella. Katso harjoitusvinkit täältä.
PLANTAARIFASKIITTI voi olla erittäin kivulias. Hoitoon kuuluu kuormituksen vähentäminen, harjoitukset ja paljon kärsivällisyyttä.
Onko sinulla kantapääkipua? Jos on, voit kuulua niihin 7–10 prosenttiin ihmisistä, jotka kärsivät plantaarifaskiitin oireista jossakin elämänsä vaiheessa.
Kantapääkivun taustalla on nimittäin usein jalkapohjan jännekalvon rappeuma (plantaarifaskiitti) – tai kantaluupiikki.
Vaiva voi liittyä juoksuharjoitteluun tai muuhun ylirasitukseen, ja yleisintä se on yli 40-vuotiailla naisilla. Onneksi kipua voi usein lievittää harjoitteilla, kuormituksen vähentämisellä ja kuntoutuksella.
Aiemmin kantapääkivun aiheuttajana pidettiin useimmiten kantaluupiikkiä eli pientä kantapään alle muodostunutta luu-uloketta.
Nykyään tiedetään kuitenkin, että kantaluupiikkiin ei aina liity kipua. Myös käsitys plantaarifaskiitista on muuttunut: vaikka sen nimi viittaa tulehdukseen, useimmiten kyseessä ei ole tulehdus, vaan ylirasitusvamma.
Tässä artikkelissa kerromme lisää siitä, mikä on kantaluupiikki ja mikä plantaarifaskiitti ja miten kantapääkipua voi ehkäistä ja hoitaa.
Onko sinulla todettu jalkapohjan jännekalvon rappeuma (plantaarifaskiitti)?
Silloin todennäköisesti jalkapohjan kantajänne on kipeytynyt ylirasituksen seurauksena. Ehkä olet vasta aloittanut juoksuharjoittelun, tai ehkä olet työssäsi paljon jaloillasi. Joka tapauksessa kyseessä voi olla erittäin kivulias vaiva, joka on hoidettava.
Aloitetaan kuitenkin vaivojen nimistä ja siitä, mikä ero on kantaluupiikillä ja plantaarifaskiitilla.
Ei, ne eivät ole sama asia. Usein käsitteitä käytetään kuitenkin sekaisin. Seuraavassa kerromme lisää siitä, mistä niissä on kysymys.
Kantaluupiikki ja jalkapöydän jalkapohjan jännekalvon rappeuma eli plantaarifaskiitti ovat kaksi eri asiaa, mutta ne voivat esiintyä samanaikaisesti.
Kantaluupiikki on pieni luinen uloke, joka voi muodostua kantaluuhun, johon jalkapohjan jännekalvo kiinnittyy. Uloke voi syntyä vuosien pitkäaikaiseen rasituksen tai jalkapohjan jännekalvon (fascia plantaris) ärsytyksen seurauksena, jolloin keho alkaa muodostaa ylimääräistä luukudosta alueelle.
On pitkään uskottu, että kantaluupiikki painaa jalkapohjan jännekalvoa ja aiheuttaa plantaarifaskiittia ja kantapääkipua.
Nykyään kuitenkin tiedetään, että monilla on kantaluupiikki, joka ei aiheuta lainkaan kipua – eikä kaikilla, jotka kärsivät kantapääkivuista, ole kantaluupiikkiä. Monesti ihminen ei edes tiedä, että hänen kantapäässään on luupiikki.
Luupiikkejä ei hoideta kirurgisesti.
Monilla on kantaluupiikki, joka ei aiheuta kipuja. Mutta olisi kuitenkin virheellistä sanoa, että kantaluupiikki ei koskaan aiheuttaisi kantapääkipua.
Joskus ylimääräinen luinen uloke voi nimittäin ärsyttää ympäröivää kudosta niin paljon, että se on osasyynä kipuun – ja voi myös estää kudosta paranemasta.
Jännekalvo – tai kalvojänne – on paksu sidekudoksesta koostuva rakenne, joka kiinnittyy kantapäähän, kulkee jalkapohjassa ja kiinnittyy lopulta varpaisiin. Se jännittyy joka askeleella.
Jalkapohjan jännekalvon rappeuma, jota kutsutaan myös nimellä plantaarifaskiitti, on tämän jännekalvon ylirasituksesta johtuva vamma.
Se aiheuttaa yleensä kipua kantapään etuosassa ja jalkapohjassa. Kipu on usein voimakkainta aamuisin tai pitkän liikkumattomuuden jälkeen.
Aiemmin plantaarifaskiittia pidettiin tulehdustilana, mikä näkyy edelleen siitä yleiskielessä käytettävässä nimessä ”plantaarifaskiitti” – pääte ”-iitti” viittaa nimittäin (ei bakteerien aiheuttamaan) tulehdukseen.
Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että plantaarifaskiitti on harvoin varsinainen akuutti tulehdus. Sen sijaan jänteeseen on syntynyt mikroskooppisia vaurioita, esimerkiksi repeämiä ja muutoksia sidekudoksessa. Tätä kutsutaan ammattikielessä faskiopatiaksi, eli plantaarifaskiitin uusi nimi ammattitermein on plantaarifaskiopatia.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että hoito on muuttunut. Enää ei siis pyritä hillitsemään tulehdusta esimerkiksi lääkkeillä vaan kehoa pyritään parantumaan ja uudistamaan kudoksia harjoitusten ja kuntoutuksen avulla.
PIENI ULOKE ON PIIKKIMÄINEN – siitä nimi luupiikki. Nykyään tiedetään, että kantaluupiikki ei aina aiheuta minkäänlaisia oireita.
Jalkapohjan jännekalvon rappeuma eli plantaarifaskiitti voi olla todella kivulias, ja kipu on usein pistävää. Kipu on pahinta, kun jalalle astuu, mutta lakkaa usein, kun paino siirretään pois jalalta.
Kipu tuntuu kantapään alla kohdassa, jossa jalkapohjan jänne kiinnittyy kantaluuhun. Se voi kuitenkin säteillä myös jalan etuosaan päin.
Usein vaiva esiintyy vain toisessa jalassa ja kipu on voimakkainta aamulla mutta lievittyy päivän mittaan, kun jalkaa käyttää. Usein kipu häviää kävelemällä.
JALKAPOHJASSA KULKEE KALVOJÄNNE, johon voi liiallisen kuormituksen seurauksena syntyä vaurioita, esimerkiksi pieniä repeämiä.
Näistä venytys- ja voimaharjoitteista voi olla apua kantapääkivun hoidossa.
Jälkimmäinen vahvistaa jalkapohjan jännekalvoa rasittamatta sitä. Tee harjoitus porrasaskelmalla, tukevalla jakkaralla tai vastaavalla.
PORTAIDEN NOUSU vahvistaa jalkoja kuormittamatta kantapäitä.
Plantaarifaskiitti johtuu yleensä jalkapohjan vääränlaisesta tai liiallisesta kuormituksesta, joka kohdistuu jalkapohjan kalvojänteeseen.
Jos kudosta rasitetaan mutta se ei saa palautua riittävästi, siihen voi tulla pieniä mikrovaurioita, jotka voivat ajan mittaan aiheuttaa kudoksen rappeumaa. Tämä voi tuntua voimakkaana kipuna kantapäässä.
AI – plantaarifaskiitti vaivaa usein pahiten aamulla ja pitkän paikallaanolon jälkeen.
Kuka tahansa voi saada jommankumman tai kummankin vaivoista, mutta toiset ovat alttiimpia kantapääkivulle kuin toiset.
MUISTA MALTTI – aloittaessasi juoksuharjoittelun. Jos olet kokenut juoksija ja haluat lisätä harjoittelumäärää tai juoksumatkaa, tee se vähitellen.
Mistä tietää, että kyseessä on plantaarifaskiitti? Jos tunnet kipua jalkapohjassa kantapään etuosassa sitä paineltaessa, se voi jo riittää pitkälle diagnoosin tekemiseen.
Lääkäri tutkii, aiheuttaako painelu kipua tai arkuutta kantapäässä kohdassa, jossa kalvojänne kiinnittyy kantaluuhun
Lääkäri myös yleensä esittää kysymyksiä mahdollisen laukaisevan syyn selvittämiseksi, Oletko esimerkiksi aloittanut juoksuharjoittelun tai lisännyt harjoittelua? Oletko joutunut seisomaan tavallista enemmän esimerkiksi töissäsi?
Yleensä plantaarifaskiitti voidaan diagnosoida ilman kuvantamistutkimuksia, jollei kipua epäillä esimerkiksi vamman aiheuttamaksi.
Jos sinulla on plantaarifaskiitti, siihen kannattaa suhtautua vakavasti.
Jos kantapään vääränlainen kuormitus jatkuu, se voi aiheuttaa pieniä repeämiä kalvojänteeseen, jolloin plantaarifaskiitti ei parane vaan vain pahenee.
Kun vaiva on erittäin kivulias, fysioterapeutti voi lievittää kipua hieronnalla ja neuvomalla sopivia voimaharjoituksia. Myös erityisistä pohjallisista voi olla apua – fysioterapeutti tai muu alan asiantuntija osaa auttaa niiden valinnassa.
Jos kantapääkipu johtuu tulehduksesta, lääkäri voi antaa kortisonipistoksen suoraan tulehtuneeseen kohtaan – mutta tämä on yleensä poikkeuksellista ja viimeinen keino, jos lepo ja harjoitukset eivät ole auttaneet esimerkiksi 3–6 kuukaudessa.
Leikkaushoitoa ei suositella ja siihen voidaan päätyä vain harvoin, jos vaiva pitkittyy eikä kuntoutushoidosta ole apua.
Plantaarifaskiitin hoidossa apua voi olla esimerkiksi silikoni-, geeli- tai muusta pehmeästä materiaalista valmistetuista pohjallisista.
Ne tukevat ja parantavat iskunvaimennusta toimimalla pehmeänä ”tyynynä” kantapään alla, ja ne voivat siirtää painetta kantapään eniten kuormitetusta kohdasta tasaisemmin koko jalalle.
Erilaisia pohjallisia ja kantapehmusteita myydään esimerkiksi apteekeissa, ja lääkäri tai fysioterapeutti tai apteekin henkilökunta voi ohjeistaa niiden valinnassa.
OIKEANLAISESTA POHJALLISESTA voi olla suuri apu sekä kantapääkivun hoidossa että ehkäisyssä.
Luonnollinen reaktio on välttää kävelyä tai muuta kipua aiheuttavaa liikuntaa, jos kantapäähän sattuu joka askelella.
Plantaarifaskiitti voi siis parantua itsestään, jos jalka saa levätä kunnolla ja kuormitus vähenee. Venytyksistä ja muista sopivista harjoitteista ja oikeanlaisista jalkineista voi kuitenkin olla merkittävästi apua.
Jos kuntoutus ja harjoitukset eivät tunnu auttavan, lääkärin antama kortisoniruiske voi antaa lyhytaikaisen avun. Lisäksi esimerkiksi lääkärikeskukset tarjoavat kivunhoitoon niin sanottua paineaaltohoitoa (ESWT).
Leikkaushoitoa ei nykyään enää suositella ja siihen voidaan päätyä vain harvoin, jos vaiva pitkittyy eikä kuntoutushoidosta ole apua.
Jännekalvo on yksi niistä kudostyypeistä, joiden paraneminen kestää pisimpään. Plantaarifaskiitin eli jännekalvon rappeuman hoito voi siksi olla hidasta.
Oikealla hoidolla kipujen pitäisi alkaa lieventyä 3–4 viikon jälkeen. On kuitenkin syytä varautua siihen, että voi kestää jopa puoli vuotta tai vuoden, joskus jopa kauemmin, ennen kuin kantapää on taas täysin kunnossa.
Jalkapohjan kalvojänteen rappeumaa eli plantaarifaskiittia voi yrittää ehkäistä esimerkiksi seuraavilla tavoilla.
Plantaarifaskiitti on yleinen juoksijoilla. Jos olet vasta aloittamassa juoksuharrastusta, aloita maltilla. Jos olet jo kokenut juoksija ja haluat lisätä juoksumäärää tai -matkaa, tee se vähitellen, älä kertarysäyksellä.
Vaihda juoksukengät säännöllisin väliajoin, jotta ne antavat aina parhaan tuen.
Käytä muutenkin aina hyviä kenkiä, jotka vaimentavat iskuja ja tukevat kantapäätä.
Vältä seisomista, kävelyä tai juoksemista kovalla alustalla.
Ylipaino lisää jalkojen kuormitusta ja plantaarifaskiitin riskiä, joten laihduttamisesta voi olla apua.
Juoksuharjoittelu: Katso kaikki ohjelmamme täältä