Stressiä voi torjua monin konstein, ja eräs tehokkaimmista on fyysinen aktiivisuus. Kysyimme ylilääkäriltä ja stressitutkijalta Bo Netterstrømiltä, miksi treeni auttaa niin tehokkaasti ehkäisemään ja lievittämään stressiä.
JUOKSULENKKI – yksin tai kaverin kanssa – treenaa hälytysvalmiuttasi ja vähentää näin alttiutta stressille.
Verenpaine kohoaa, syke kiihtyy ja adrenaliinia virtaa elimistöön – elimistö reagoi stressiin ja treeniin samalla tavalla.
Juuri tämän vuoksi liikunta on myös erinomainen keino niin stressin ehkäisyyn kuin lievittämiseenkin. Kuulostaako nurinkuriselta?
Kerromme seuraavassa, mistä oikein on kyse – asiantuntija-apunamme on ylilääkäri ja stressitutkija Bo Netterstrøm.
Liikkuminen, esimerkiksi juoksulenkillä reippailu, aktivoi sympaattista hermostoa.
Tämä hermoston osa valmistaa elimistön uhkaavaksi tulkitussa tilanteessa taistelemaan tai pakenemaan ja aktivoituu myös esimerkiksi silloin, kun näet auton kaahaavan kohti ja joudut hyppäämään nopeasti tien sivuun.
Juoksupoluilla kuitenkin harvemmin joutuu väistelemään autoja tai kohtaamaan muitakaan yllättäviä vaaroja, joten voi kuulostaa kummalta, että juuri tämä hermoston osa herää treenin aikana. Siihen on kuitenkin hyvä selitys.
Nimittäin kun verenpaine ja syke nousevat ja verenkiertoon erittyy reippaasti adrenaliinia, suorituskyky paranee. Sympaattinen hermosto siis valmistaa näin elimistölle parhaat olosuhteet suoriutua fyysisestä koitoksesta.
Kun lenkki on tehty, elimistön hälytyskellot vaimenevat, ja levosta ja rauhasta vastaava parasympaattinen hermosto ottaa vähitellen ohjat.
Kun treenaat säännöllisesti, elimistö kehittyy paremmaksi vaihtelemaan näiden kahden hermoston osan välillä, jolloin se myös rauhoittuu nopeammin. Tästä on apua kaikenlaisissa kuormittavissa tilanteissa.
”Liikkuminen ikään kuin hieroo hälytysvalmiutta – eli fyysistä stressireaktiota. Elimistö tottuu palautumaan rentoutuneeseen olotilaan. Tästä on etua esimerkiksi työssä, kun pystyy rauhoittumaan nopeammin stressaavan tilanteen jälkeen”, Netterstrøm avaa.
Matka hälytystilasta rauhaan siis yksinkertaisesti lyhenee.
Tämän lisäksi on kaksi muutakin keskeistä syytä siihen, miksi liikunta parantaa vastustuskykyä stressiä kohtaan. Ensimmäinen liittyy BDNF-nimiseen proteiiniin – lyhenne tulee sanoista Brain-Derived Neurotrophic Factor.
Tämä proteiini on ratkaisevan tärkeä aivojen terveydelle, ja se esimerkiksi edistää uusien hermosolujen (ja niiden välisten yhteyksien) muodostumista hippokampuksessa eli aivojen muistikeskuksessa.
Pitkäkestoinen stressi (samoin kuin esimerkiksi masennus) voivat johtaa BDNF:n vähenemiseen, mikä ilmenee aivojen ”reistailuna”.
”Useimmat ovat kokeneet, miten stressaantuneena muisti tahtoo pätkiä. Aivot toimivat yksinkertaisesti kehnommin, kun stressiä on jatkunut pidempään”, Netterstrøm selittää.
Stressi voi johtaa BDNF-tason laskuun, mutta liikunta voi sitä vastoin lisätä sitä ja siten mahdollisesti suojata stressin haitallisilta vaikutuksilta.
Lue myös: Supervanhukset – miksi aivot eivät ikäänny kaikilla samoin tavoin?
Toinen syy liikunnan myönteisiin vaikutuksiin on se, että treeni lisää useiden niin sanottujen ”hyvän olon hormonien” eritystä.
Tämä koskee erityisesti serotoniinia, dopamiinia ja noradrenaliinia, jotka yhdessä vaikuttavat muun muassa kykyyn tuntea iloa, tyytyväisyyttä ja motivaatiota. Jos olet tottunut liikkumaan, tunnistat varmasti treenin jälkeisen mahtavan olon – se johtuu hormoneista.
Edellä mainitut kolme hormonia ovat myös samoja, joiden määrää pyritään säätelemään masennuslääkkeillä. Kun harrastat liikuntaa, saat niitä luonnollisesti, ja ne auttavat vähentämään stressin riskiä, mutta myös mielenterveysongelmia, kuten masennusta ja ahdistusta.
Liikunta voi siis auttaa ehkäisemään ja lievittämään stressiä. Voiko siis vain lähteä tekemään mitä tahansa treeniä ja odottaa, että stressi kaikkoaa?
Lääkärin mukaan kaikki liikunta ei vaikuta stressiin samalla tavoin, mutta tietty liikuntamuoto on osoittautunut erityisen tehokkaaksi. Lue tästä artikkelista mikä on kyseessä.
Ja vielä yksi asia: Oletko akuutisti stressaantunut? Silloin kannattaa olla erityisen varovainen ja aloittaa hitaasti. Lue ylilääkärin neuvot tästä artikkelista.
ASIANTUNTIJA: Ylilääkäri, vanhempi tutkija ja lääketieteen tohtori Bo Netterstrøm