Joka viides Kuntoplussan hyvinvointikyselyyn vastanneista on tullut tutuksi stressin kanssa elämässään. Me kysyimme, mitä he olisivat halunneet tietää etukäteen ollakseen paremmin valmiita kohtaamaan stressin.
Työkiireet, tulehtunut työilmapiiri ja kipuilu vanhemmuuden kanssa. Stressiin löytyy aina syytä, mutta psykologi Rikke Papsøe ja joukko stressin läpikäyneitä naisia opastavat, miten stressiä voi käsitellä.
Tunnet kyllä, että jokin on hullusti, mutta et ymmärrä, miksi sinun on esimerkiksi vaikeaa keskittyä tai muistaa asioita. Myös mielialasi saattaa ailahdella. Voit kärsiä myös päänsärystä ja niskakivuista, ja välillä sydämesi hakkaa ja sinusta tuntuu kuin jokin puristaisi rintaa niin, ettet saa henkeä.
Umpiväsyneenäkään et oikein pysty rauhoittumaan paikoillesi, ja mielesi on täynnä monenlaisia huolia, joita et tunne voivasi paeta.
TESTI: Onko sinulla stressiä?
Kuulostele kehosi ja mielesi tuntemuksia. Suhtaudu vakavasti kehosi antamiin viesteihin ja kerro myös läheisillesi niistä. Moni heistä saattaa tunnistaa oireet omakohtaisesti, ja saat varmasti ymmärrystä osaksesi. Keskustelu avartaa, sillä usein unohdamme, että moni muukin on kokenut saman.
Mieti, mitä työhön ja vapaa-aikaan liittyviä velvoitteita voisit vähentää. Ovatko jotkin tehtävät turhia tai voisiko joku muu vastata niistä? Voitko luopua jostakin projektista? Kehosi ja mielesi tarvitsevat nyt lepoa.
Sairaslomalle jääminen on jollekulle paras vaihtoehto, jonkun toisen taas on hyödyllisempää jatkaa töissä esimerkiksi lyhennetyllä työajalla. Tärkeintä kuitenkin on voida määritellä, minkä nykytilanteessa täytyy muuttua.
”Kunpa olisin aikaisemmin huomannut, että pidin yllä paljon kovempaa tempoa kuin mihin voimani riittivät. En tunnistanut, että kokemani fyysiset oireet oikeasti kertoivat stressistä. Mitä syvemmälle ajautuu, sitä kauemmin palautuminen kestää, joten ota oireet vakavasti, niin myös paranet nopeammin.”
”Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut fiksua kertoa esimiehelleni ajoissa, että olin hukkumaisillani töihin. Sen sijaan jouduin lopulta kolme kuukautta kestäneelle sairaslomalle.”
”Minulle olisi ollut hyötyä siitä, jos olisin osannut huomata omat tarpeeni. Uskon, että etenkin naiset havaitsevat helpommin, mitä muut tarvitsevat ja laiminlyövät omia tarpeitaan. Jos haluaa selvitä työelämän ja arjen haasteista, on opittava asettamaan itsensä etusijalle.”
”Kirjoita kokemasi oireet muistiin sitä mukaa kuin niitä ilmenee, jotta muistat ne myös sitten, kun puhut voinnistasi lääkärille.”
”Pääsin unelmatyöhöni heti valmistuttuani, ja kaikki onnittelivat minua sen johdosta, että sain mahdollisuuden hankkia arvokasta työkokemusta. Kaiken keskellä unohdin kuunnella omia tuntemuksiani, ja työn vastuullisuus nujersi minut. Neuvon, että riippumatta asemastasi työpaikalla tarkkailet sitä, kuinka voimasi riittävät.”
”Kysy ihmiseltä, joka tuntee sinut hyvin, oletko muuttunut. Olisipa joku sanonut minulle, että olin aina pahantuulinen ja huonoa seuraa! Vasta kun kumppanini uhkasi jättää minut, menin lääkäriin ja sain masennusdiagnoosin.”
Saatat kokea olevasi ikään kuin ulkopuolinen omassa elämässäsi. Kun oma työkykysi on heikko, koet ehkä syyllisyyttä siitä, että työkaverisi joutuvat hoitamaan sinunkin tehtäväsi. Jotkut kokevat myös laiminlyövänsä perhettään ja ystäviään. Stressi, ahdistus ja masennus liittyvät toisiinsa, ja onkin tavallista, että huolten painaessa surulliset ajatukset ja voimattomuus täyttävät mielen.
Uupumisesta selvitäkseen on kuunneltava, mitä oma keho tuntuu kaipaavan. Jos väsyttää, ota nokoset, ja jos mieli myllertää, pane puhelin pois, niin ehkäiset yhä uusien ärsykkeiden pääsyn ajatuksiisi. Vältä mahdollisuuksien mukaan myös sähköpostien ja sosiaalisen median selaamista. Vaikka Facebookissa tai Instagramissa käynti voi tuntua lepotauolta, ylikuormittuneet aivosi kärsivät sadoista uusista tiedonmuruista, joita sosiaalinen media niille tyrkyttää.
Luonnossa oleskelu ilahduttaa stressin ahdistamaa mieltä. Rauhallisen kävelylenkin lisäksi myös muu kevyt liikunta, kuten jooga, voi auttaa sinua tuntemaan kehosi ja tarttumaan paremmin nykyhetkeen. Fyysinen aktiivisuus väsyttää kehoa eikä mieltä, ja se voi helpottaa myös unensaantia. Suunnittele hyvä säännöllinen liikuntarutiini, joka ei ole liian raskas ja jota voit jatkaa myös uupumuksen jo hellitettyä.
”Hyvää tarkoittaviinkin neuvoihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Vain ylikuormitustilanteen itse kokenut tietää, miltä uupumus tuntuu. Kun itse sairastuin stressin vuoksi, pyysin anteeksi ystäviltäni, joita olin aiemmin auliisti neuvonut tietämättä mistään mitään. Nyt kun olen itse käynyt kurimuksen läpi, tiedän, että ainoa mitä uupuneelle kannattaa tarjota on kuunteleva asenne ja pyyteetön läsnäolo.”
”Halaaminen on hyvää lääkettä. Kosketus rauhoittaa hermostoa, ja oman väsymyksen keskellä tuntuu vain niin hyvältä, kun joku halaa.”
”Vihan, surun ja loppuunpalamisen kaltaisissa tunteissa ei ole mitään väärää. Ärtyisyyttä tai tavallista lyhyempää pinnaa ei tarvitse häpeillä. Myös synkemmillä tunteilla on lupa tulla pintaan – ne kyllä hälvenevät aikanaan, kun tilanteesi ja mielesi alkavat taas rauhoittua.”
”Kun uupumus iski, painoni alkoi nousta. Koetin taistella vastaan ja kokeilin monia laihdutusmenetelmiä, mutta lihoin lisää. Neuvoni on, että keholle kannattaa antaa sen kaipaama rauha. Rauhallinen liikunta on hyväksi, mutta painonpudotushaaveet kannattaa hetkeksi unohtaa. Pitää vain luottaa siihen, että keho palaa mittoihinsa aikanaan, vaikka juuri nyt ei olekaan ajankohtaista miettiä, milloin niin käy.”
”Kun kaikki muu tuntui käsittämättömältä, kova fyysinen treeni helpotti oloa. Kuntosalilla edessäni oli kerrankin tehtäviä, joista koin selviytyväni omin voimin. Viikkojen kuluessa huomasin ainakin lihasteni vahvistuneen, ja jo se auttoi eteenpäin.”
”Olet väsyneempi kuin uskotkaan. Kevennä siis päivän kuormaa tuntuvasti. Jo vuoteesta nouseminen saattaa kysyä voimia, joten anna itsellesi lupa suorittaa vain kymmenesosa normaaleista tehtävistä.”
Muistaminen, kokonaisuuksien hahmottaminen ja oppiminen saattavat edelleen tuottaa vaikeuksia. Jos uupumus nosti pintaan tuskallisia kokemuksia, ne saattavat vaivata vielä stressin lauettuakin. Mieltä saattaa painaa pelko stressitilan uusiutumisesta – se on osa paranemisprosessia, eikä näiden tunteiden vuoksi sinänsä ole enää tarvetta hakeutua sairaslomalle. Uupumiskokemus on auttanut monia tunnistamaan paremmin omat rajansa, ja oman elämän tärkeysjärjestys saattaa mennä uusiksi, mikä osaltaan parantaa elämänhallintaa. On tärkeää olla palaamatta siihen kiireiseen elämänrytmiin, joka stressin aiheutti.
Uupumus aiheutui alun alkaen siitä, että jätit pitkäksi aikaa kuuntelematta kehon viestejä. On siis tärkeää reagoida heti, kun havaitset ensimmäisiä oireita stressin puhkeamisesta uudelleen.
Kuvittele olevasi auto, jossa on viisi vaihdetta. Muista käyttää kaikkia vaihteita päivän aikana – ei pelkästään suurinta. Opettele tunnistamaan toiminnot, joista selviää pienemmälläkin teholla. Esimerkiksi pieni kävely tai kevyt rupattelu työkavereiden kanssa auttaa laskemaan kierroksia.
”Kun jäin sairaslomalle stressin vuoksi, psykologi kysyi, tiesinkö miksi olin sairastunut. Ryhdyin oitis kuvailemaan, kuinka työpaikkani ilmapiiri ja huono esimiessuhde olivat sairastuttaneet minut. Silloin hän kysyi: 'Ja kuinka sinä itse reagoit tilanteeseen?' Kysymys raivostutti minua: kuvitteliko psykologi, että olin itse syyllinen uupumiseeni? Tajusin kuitenkin vähitellen, että sairastumiseeni oli muitakin syitä kuin työ. Voimani loppuivat, koska löin pitkään laimin omat tarpeeni, hyväksyin huonot olosuhteet enkä osannut jarruttaa ajoissa. Nyt tiedän, että olen itse vastuussa, ja vaikka asian hyväksyminen on ollut todella vaikeaa, ymmärrän nyt, että minun pitää itse osata pysäyttää tilanne silloin, kun minusta alkaa tuntua pahalta.”
”Nyt kun olen vihdoin päässyt pinnalle uupumuksen jälkeen, tunnistan omat tarpeeni. Kysyn itseltäni: "Miten menee tänään?" Tuntuuko hyvältä herätä uuteen aamuun? Olenko valmis hyvään työpäivään? Olen myös oppinut kuvaamaan paremmin sitä, miten koen asiat, ja osaan sanoa rehellisemmin, mikäli jokin tilanne ei tunnu minusta hyvältä.”
”Jos mahdollista, pyri aluksi tekemään lyhennettyä työviikkoa. Minua auttoi, kun sain palata pienin askelin takaisin arkirytmiin.”
”On tärkeää puhua uupumisesta rehellisesti – se voi auttaa myös muita, jotka taistelevat samojen oireiden kanssa. Kuvaile siis omia tuntojasi, sillä samalla tunnistat myös helpommin, mikäli vanhat oireet alkavat uusiutua.”
Lähde: Rikke Papsøe, psykologi