Mikä osa omenasta on kaikkein terveellisin, entä miten torjunta-aineet voi parhaiten välttää? Pitääkö omena päivässä todella lääkärin loitolla? Lue lisää yleisimmästä Suomen ilmastossa menestyvästä hedelmästä.
PUNAISIA VAI VIHREITÄ OMENOITA? Punaiset omenat sisältävät enemmän antioksidantteja kuin vihreät, mutta ensin mainituissa on myös hieman enemmän hedelmäsokeria.
OSITTAIN TOTTA
Sanonta "omena päivässä pitää lääkärin loitolla" on ainakin 150 vuotta vanha. Vasta vuonna 2015 tutkittiin pitääkö se paikkansa. Kyselytutkimukseen osallistuneiden 8 000 henkilön vastauksista selvisi, että ne noin 10 prosenttia ihmisistä, jotka söivät paljon omenoita, kävivät lääkärissä keskimääräistä harvemmin. Omenansyöjien ryhmään luokiteltiin kaikki, jotka söivät vähintään 150 g omenoita päivässä.
Omenansyöjät erottuivat muista monin tavoin, muun muassa koulutuksen ja tupakoinnin suhteen, joten johtopäätöksissä on oltava varovainen. Selvää kuitenkin on, että terveellisiä ravintoaineita täynnä olevat omenat ovat terveellisiä.
RAVINTOKUITU – Pitää ruuansulatusjärjestelmän kunnossa ja suojaa joiltakin syöviltä.
ANTIOKSIDANTIT – Vahvistavat immuunipuolustusta ja voivat siten hyödyttää verenkiertoa.
C-VITAMIINI – Vahvistaa niveliä ja jänteitä ja edistää uusien ihosolujen muodostumista.
B-VITAMIINI – Tärkeä vitamiini hermostolle ja punaisten verisolujen tuotannolle.
HIILIHYDRAATTI – Pitää verensokerin vakaana ja parantaa siten muun muassa keskittymiskykyä
KALIUM – Nestekierrolle ja verenpaineelle tärkeä kivennäisaine.
Paljonko energiaa on omenassa? Tarkista energiasisältö täältä.
TOTTA
Jos terveellisyys punnitaan immuunipuolustusta vahvistavien antioksidanttien määrällä, ovat punaiset omenat terveellisempiä kuin vihreät. Ero on pieni, ja sitä paitsi kaikkia omenoita ei ole helppoa edes jakaa selkeästi punaisiin ja vihreisiin. Lisäksi terveellisten ainesosien määrä ei vaihtele vain värin vaan myös muiden tekijöiden kuten kasvuolojen mukaan.
Keskimäärin punaisissa omenoissa on kuitenkin enemmän antioksidantteja. Toisaalta vihreissä omenoissa on tavallisesti hiukan vähemmän hedelmäsokeria ja enemmän kuitua. Laihduttajalle vihreät omenat siis sopivat punaisia paremmin.
Kaikki omenat on vahakäsitelty
TARUA
On harhaluulo, että kaikki omenat käsiteltäisiin vahalla. Yhdysvalloissa ja Aasiassa tämä on tavallista, mutta Euroopassa tilanne on toinen.
Vahauksen tarkoitus on suojata omenaa, koska poiminnan jälkeisessä pesussa omenoista poistuu niiden luontainen vaha. Kotimaisia omenoita ei pääsääntöisesti vahata, sillä siihen ei ole lyhyehköjen säilytysaikojen vuoksi mitään tarvetta. Sen sijaan ulkomailta tuoduissa ns. jouluomenoissa saattaa olla päällä kerros vahaa.
Kotimaisetkin omenat saattavat tosin joskus näyttää siltä, kuin niissä olisi kiiltävä vahakerros. Tämä on kuitenkin omenan itsensä tuottama vahamainen suojakerros. Vahan voi myös huuhtoa pois omenoiden pinnalta, jos sitä ei halua syödä.
TARUA
Kaikista torjunta-aineista on mahdotonta päästä eroon pelkällä huuhtelulla, sillä pestisidit tunkeutuvat myös kuoren läpi.
Eräässä tutkimuksessa verrattiin tavallisen huuhtelun tehoa verrattuna pesuun ruokasoodaliuoksella. Liuos osoittautui huomattavasti vettä tehokkaammaksi, mutta siitä huolimatta pesussa poistui vain 80 prosenttia tutkituista pestisideistä – 12 minuutin pesun jälkeen!
Tutkijat toteavatkin, että ainoa tehokas keino poistaa torjunta-aineet on kuoria omena, mutta silloin menetetään myös valtaosa omenan sisältämistä vitamiineista.
TOTTA
Jos haluaa omenasta kaikki terveyshyödyt, kannattaa syödä myös kuori. Kuoressa on tutkitusti runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, ravintokuitua ja antioksidantteja. Kuorittaessa nämä hyödyt menetetään.
Muista kuitenkin, että myös torjunta-ainejäämät, bakteerit ja lika löytyvät omenan kuoresta. Torjunta-aineilta ei voi kokonaan välttyä, mutta bakteerit ja muun lian saa pois pesemällä ja kuivaamalla omenan huolellisesti ennen sen syömistä. Tilasto torjunta-aineiden käytöstä kasvinviljelyssä.
TOTTA
Aivan tavallinen omena saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan sisältää 100 miljoonaa bakteeria, mikä on vain hyvä asia, koska kyseessä ovat hyvät, suolistoa vahvistavat bakteerit.
Bakteereja on erityisesti siemenkodan ympärillä ja itse siemenissä, jotka kuhisevat bakteereja, joten siemenkodan syöminen kannattaa – siemenet tosin pitää jättää pureskelematta, koska niissä on pieniä määriä myrkyllistä amygdaliinia.
Erityisesti vastapoimittujen luomuomenoiden bakteerikoostumus osoittautui vaikuttavaksi. Koska luomuomenoita valitsemalla voi välttyä myös torjunta-ainejäämiltä, tutkijat pitävätkin luomuomenoita erinomaisena valintana.
TOTTA
Omenankasvatuksen hiilidioksidipäästöt ovat vähäiset – ainakin jos valitsee kotimaisia satokauden omenoita. Tuontiomenoiden ilmastovaikutus voi olla 4–10 kertaa niin suuri kuin kotimaisten, mutta silti pienempi kuin eläinperäisten tuotteiden.
Myös pakkaus vaikuttaa hiilijalanjälkeen, joten valitse mieluiten hedelmiä, joita ei ole pakattu muoviin
Naudanliha – 13,9
Broileri – 3,2
Mansikat – 0,9
Tomaatti ja kurkku – 0,7
Appelsiini – 0,6
Banaani – 0,5
Tuonti- omenat – 0,4
Porkkanat – 0,2
Kotimaiset omenat – 0,1
TOTTA
Useimmissa omena-allergioissa vaikuttava allergeeni on proteiini nimeltä Mal d 1. Sitä on kaikissa omenoissa, mutta hyvin erilaisia määriä, joten eri lajikkeiden allergisoivuudessa on suuriakin eroja.
Vinkkejä omena-allergikoille
TOTTA
Omenaraaste on kansanperinteen vinkki löysään vatsaan. Sitä kannattaa toki kokeilla, vaikkei siltä ihmeitä voi odottaakaan. Omenoissa on melko paljon ravintokuitu pektiiniä, joka sitoo itseensä runsaasti vettä ja voi siten tiivistää myös suolen sisältöä.
Vettä sitovien ominaisuuksiensa vuoksi pektiiniä käytetään usein esimerkiksi marmeladien hyydyttämiseen. Omenan hyvä puoli on myös sen terveellinen bakteerisisältö, joka voi auttaa suoliston bakteereita taistelussa ripulin aiheuttanutta virusta tai bakteeria vastaan.
Terveellisiä bakteereja on omenassa eniten siemenkodassa ja sen ympärillä, joten kannattaa tehdä omenasta (ilman siemeniä!) vaikkapa smoothie sen sijaan, että vanhan vinkin mukaan raastaisi omenan.
TARUA
Omena on tutkitusti erittäin täyttävää ravintoa. Tutkimuksessa, jossa suuri joukko koehenkilöitä sai omenan ennen lounasta, havaittiin että koehenkilöt söivät yhteensä vähemmän kuin ne koehenkilöt, jotka eivät saaneet välipalaa ennen lounasta.
Tutkimusta laajennettiin myös kokeilemalla välipalaksi omenan sijaan omenamehua. Omenamehu ei tehnyt kylläiseksi, vaan välipalan ja lounaan yhteenlaskettu energiamäärä oli lähes yhtä suuri kuin kokonaan ilman välipalaa.
Tutkimus väittää siis aivan muuta kuin yleinen käsitys, että omenan syöminen tekee vain nälkäisemmäksi. Syy tähän voi kuitenkin olla, että omenan hedelmähapot vatsahappojen tavoin synnyttävät näläntunteen ja halun syödä.
Vaikutus ei kuitenkaan ole kovin suuri, sillä eräässä kylläisyysarvoja mittaavassa tutkimuksessa havaittiin, että omena sijoittui kylläisyysarvolla 200 mitta-asteikon yläpäähän. Kaikkein täyttävintä ruokaa tutkimuksessa oli peruna, jonka kylläisyysarvo oli 323.
Muita lähteitä: Ruokavirasto
Artikkeli ilmestyi KUNTO PLUS -lehdessä nro 8/2020.