Mitä E-koodit ovat?
E-koodien lukeminen ei juuri herauta vettä kielelle, ja monia lisäaineet jopa hieman pelottavat. Lue, mitä virkaa eri E-koodeilla oikeasti on lautasellasi.
E-koodien lukeminen ei juuri herauta vettä kielelle, ja monia lisäaineet jopa hieman pelottavat. Lue, mitä virkaa eri E-koodeilla oikeasti on lautasellasi.
Lisäaineet hidastavat ruoan pilaantumista ja ruokamyrkytyksiä. Ne pitävät öljyt ja nesteet yhdessä ja jauhot ilmavina. Ne syventävät niin makuja kuin värejäkin. Ne on tutkittu perusteellisesti ennen kuin ne on päästetty lähellekään lautasiamme, mutta silti ne herättävät pelkoja. Monille terveellinen ruoka tarkoittaa lisäaineettomuutta, vaikka juuri lisäaine estää pahimmillaan hengenvaarallisten bakteerien kasvun ruoassa – ja moni lisäaine on täysin luonnollinen ja esiintyy myös suoraan metsästä suuhun poimitussa marjoissa.
Ilman lisäaineita ja E-koodeja voi toki elää, mutta se edellyttää vaivannäköä. Jos E-koodikuormaansa haluaa keventää, helpoimmalla pääsee, kun syö monipuolisesti ja käyttää mahdollisimman paljon tuoreita raaka-aineita.
Asiantuntijoiden mukaan lisäaineet ovat viranomaisten ohjeiden mukaan käytettyinä täysin turvallisia: EU:ssa käytössä olevat lisäaineet ovat käyneet läpi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perusteellisen arvion, jossa on selvitetty, minkä verran ainetta voi turvallisesti nauttia päivittäin.
Lisäaineista voi kuitenkin olla joillekin käyttäjille harmia: tietyt aineet voivat aiheuttaa esimerkiksi yliherkkyysreaktioita. Myös lisäaineiden ja monien sairauksien yhteyksiä tutkitaan. Enimmäiskäytön raja-arvoja päivitetään, kun viranomaiset katsovat tutkimusnäytön riittäväksi.
VÄLTÄ EPÄILYKSENALAISET E-KOODIT:
Näin vältät epäilyttäviä E-koodeja
E-kirjain numeroiden edessä tarkoittaa, että Euroopan unioni on hyväksynyt aineen käytettäväksi elintarvikkeissa. Ensimmäinen numero kertoo, mihin käyttötarkoitusryhmään lisäaine kuuluu. Tuoteselosteissa lisäaineet ilmoitetaan ryhmänimellä sekä ja lisäaineen nimellä tai E-koodilla.
Antavat elintarvikkeille houkuttelevamman värin. Väriaineita käytetään niin makeissa kuin suolaisissakin ruoissa.
Torjuvat bakteerien, hiivojen ja homeiden kasvua elintarvikkeissa ja pidentävät näin niiden säilyvyyttä.
Suojaavat elintarvikkeita hapettumiselta ja ehkäisevät näin esim. rasvojen härskiintymistä.
Sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet antavat ruoille hyvän suutuntuman: ne tekevät esim. öljystä ja vedestä tasaisena pysyvän seoksen, hyytelöittävät marmeladin sekä estävät maitotuotteiden klimppejä.
Nämä hapot, emäkset ja suolat vaikuttavat ruokien makuun ja säilyvyyteen niin lakritsissa kuin sulatejuustossakin.
Estävät jauhemaisia ruokia paakkuuntumasta.
Vahvistavat elintarvikkeen omaa makua. Arominvahventeita käytetään etenkin liharuoissa.
Antavat esimerkiksi omenoille kiiltävän pinnan ja estävät makeisia takertumasta toisiinsa tuotepakkauksissa.
Mm. happea, typpeä ja hiilidioksidia (E290) käytetään pakkauskaasuina esimerkiksi lihapakkauksissa, joissa on tällöin on oltava merkintä "pakattu suojakaasuun". Kaasut estävät elintarviketta pilaavien bakteerien kasvun ja pidentävät näin tuotteen säilyvyyttä ja säilyttävät myös lihan punaisen värin.
Makeutusaineet tuovat makeaa makua elintarvikkeisiin vähäenergiaisena vaihtoehtona sokerille. Niitä käytetään esimerkiksi juomissa ja jogurteissa.
Edellä mainittuihin ryhmiin kuulumattomat lisäaineet.