Mitä E-koodit ovat?

Miksi ruoka on täynnä E-koodeja – ja onko sillä väliä?

Lisäaineet hidastavat ruoan pilaantumista ja ruokamyrkytyksiä. Ne pitävät öljyt ja nesteet yhdessä ja jauhot ilmavina. Ne syventävät niin makuja kuin värejäkin. Ne on tutkittu perusteellisesti ennen kuin ne on päästetty lähellekään lautasiamme, mutta silti ne herättävät pelkoja. Monille terveellinen ruoka tarkoittaa lisäaineettomuutta, vaikka juuri lisäaine estää pahimmillaan hengenvaarallisten bakteerien kasvun ruoassa – ja moni lisäaine on täysin luonnollinen ja esiintyy myös suoraan metsästä suuhun poimitussa marjoissa.

Ilman lisäaineita ja E-koodeja voi toki elää, mutta se edellyttää vaivannäköä. Jos E-koodikuormaansa haluaa keventää, helpoimmalla pääsee, kun syö monipuolisesti ja käyttää mahdollisimman paljon tuoreita raaka-aineita.

Asiantuntijoiden mukaan lisäaineet ovat viranomaisten ohjeiden mukaan käytettyinä täysin turvallisia: EU:ssa käytössä olevat lisäaineet ovat käyneet läpi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perusteellisen arvion, jossa on selvitetty, minkä verran ainetta voi turvallisesti nauttia päivittäin.

Lisäaineista voi kuitenkin olla joillekin käyttäjille harmia: tietyt aineet voivat aiheuttaa esimerkiksi yliherkkyysreaktioita. Myös lisäaineiden ja monien sairauksien yhteyksiä tutkitaan. Enimmäiskäytön raja-arvoja päivitetään, kun viranomaiset katsovat tutkimusnäytön riittäväksi.

VÄLTÄ EPÄILYKSENALAISET E-KOODIT:

Näin vältät epäilyttäviä E-koodeja

E-koodit haltuun

E-kirjain numeroiden edessä tarkoittaa, että Euroopan unioni on hyväksynyt aineen käytettäväksi elintarvikkeissa. Ensimmäinen numero kertoo, mihin käyttötarkoitusryhmään lisäaine kuuluu. Tuoteselosteissa lisäaineet ilmoitetaan ryhmänimellä sekä ja lisäaineen nimellä tai E-koodilla.

E 100–199: väriaineet

Antavat elintarvikkeille houkuttelevamman värin. Väriaineita käytetään niin makeissa kuin suolaisissakin ruoissa.

E 200–299: säilöntäaineet

Torjuvat bakteerien, hiivojen ja homeiden kasvua elintarvikkeissa ja pidentävät näin niiden säilyvyyttä.

E 300–399: hapettumisen­esto- ja happamuudensäätöaineet

Suojaavat elintarvikkeita hapettumiselta ja ehkäisevät näin esim. rasvojen härskiintymistä.

E 400–499: sakeuttamis­aineet

Sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet antavat ruoille hyvän suutuntuman: ne tekevät esim. öljystä ja vedestä tasaisena pysyvän seoksen, hyytelöittävät marmeladin sekä estävät maitotuotteiden klimppejä.

E 500–530: happamuudensäätö- aineet

Nämä hapot, emäkset ja suolat vaikuttavat ruokien makuun ja säilyvyyteen niin lakritsissa kuin sulatejuustossakin.

E 535–586: paakkuuntumisen-estoaineet

Estävät jauhemaisia ruokia paakkuuntumasta.

E 620–650: arominvahventeet

Vahvistavat elintarvikkeen omaa makua. Arominvahventeita käytetään etenkin liharuoissa.

E 901–914: pintakäsittelyaineet

Antavat esimerkiksi omenoille ­kiiltävän pinnan ja estävät makeisia takertumasta toisiinsa tuotepakkauksissa.

E 938–949: pakkauskaasut ja ponneaineet

Mm. happea, typpeä ja hiilidioksidia (E290) käytetään pakkauskaasuina esimerkiksi lihapakkauksissa, joissa on tällöin on oltava merkintä "pakattu suojakaasuun". Kaasut estävät elintarviketta pilaavien bakteerien kasvun ja pidentävät näin tuotteen säilyvyyttä ja säilyttävät myös lihan punaisen värin.

E 950–968: makeutusaineet

Makeutusaineet tuovat makeaa makua elintarvikkeisiin vähäenergiaisena vaihtoehtona sokerille. Niitä käytetään esimerkiksi juomissa ja jogurteissa.

E 999–1520: muut lisä­aineet

Edellä mainittuihin ryhmiin kuulumattomat lisäaineet.

Mitä E-koodeja sinun ruoassasi piilee?