Lisäaineista puhutaan paljon, mutta mitkä väitteet pitävät paikkansa ja mille voi viitata kintaalla? KUNTO PLUS selvitti, mihin uskoa ja mihin ei.
LISÄAINEISTA liikkuu kaikenlaista tietoa. Tutustu 7 tavalliseen E-koodeja koskevaan väittämään.
Ovatko E-koodien salat sinulla hallussa? Pureuduimme seitsemään E-koodiväittämään.
Ehkä
Antioksidanteilla BHA (E320) ja BHT (E321) on todettu eläinkokeissa hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia. BHA on myös mainittu EU:n potentiaalisten hormonihäiritsijöiden luettelossa. Niitä saa käyttää hapettumisenestoaineena esim. kastikkeissa (BHA), pussikeitoissa (BHA) ja purukumissa (molemmat).
Totta
Lisäaineet ovat takuulla pelastaneet ihmisten henkiä ja estäneet ruoan pilaantumisesta johtuvia ruokamyrkytyksiä. Esimerkiksi paljon puhuttua nitriittiä käytetään lihavalmisteissa estämään mm. pahimmillaan hengenvaarallista botulismia aiheuttavien bakteerien kasvua.
Ehkä
Vuonna 2007 julkaistussa brittitutkimuksessa todettiin yhteys tiettyjen atsovärien (E102, E110, E122, E124 ja E129 sekä E104, joka ei ole atsoväri) ja natriumbentsoaatin ja lasten ylivilkkauden välillä. Arvioidessaan uudelleen kaikki EU:ssa käytettävät lisäaineet EFSA laski myöhemmin näistä kolmen ADI-arvoja. Suomessa atsovärit olivat pitkään kiellettyjä, mutta ne sallittiin EU-jäsenyyden myötä. Kotimaisissa tuotteissa niitä käytetään edelleen vain vähän. Vuodesta 2010 alkaen atsovärejä sisältäviin elintarvikkeisiin on lisätty merkintä “Voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta”.
Tutkitaan
Nitriitti (E250) ja nitraatti (E249), joita käytetään säilöntäaineena lihavalmisteissa estämässä monien ruokamyrkytysbakteerien kasvua, voivat muodostaa nitrosoamiineja, joiden on eläinkokeissa todettu voivan lisätä syövän riskiä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ei ole kuitenkaan vielä katsonut tutkimusnäyttöä olevan riittävästi, jotta enimmäissaantirajoja tarvitsi laskea. Suomessa suurempaa huomiota on saanut Eviran (nykyisen Ruokaviraston) tutkimus, jossa todettiin kymmenesosan lapsista saavan liikaa nitriittiä etenkin ruokamakkaroista ja suositeltiin rajoituksia lasten viikottaiseen makkaroiden syöntiin. Makeutusaine sakkariinin (E954) on eläinkokeissa todettu voivan lisätä virtsarakon syövän riskiä, mutta ihmisille sallituilla määrillä sitä pidetään turvallisena. Makeutusaine aspartaamin (E951) on niin ikään epäilty lisäävän syövän riskiä, mutta EFSAn toistuvissa turvallisuusarvioissa ei ole todettu tarvetta laskea aspartaamin hyväksyttyä enimmäissaannin rajaa.
Ovatko aspartaami ja light-juomat vaarallisia? Näin sanovat tutkimukset!
Tarua
EU:ssa elintarvikkeissa saa käyttää vain Euroopan elintarvikeviranomaisen EFSAn hyväksymiä lisäaineita. Ennen hyväksyntää lisäaineen on läpäistävä perusteellinen turvallisuusarviointi, jossa lisäaineelle määritetään ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) eli päivittäinen hyväksyttävä enimmäissaanti, jonka verran lisäaineita voi nauttia vaikka päivittäin ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI ilmoitetaan milligrammoina painokiloa ja vuorokautta kohden.
Tarua
Luomutuotteita ostamalla ei voi täysin välttyä lisäaineilta, mutta vähentää niiden saantia kylläkin. Tavallisissa elintarvikkeissa sallittuja E-koodeja on yli 350, luomussa sallittuja lisäaineita on alle 50.
Tuskin
Ruoka-aineallergioissa allergisen reaktion aiheuttaa yleensä ruoan tietty proteiini. Lisäaineiden aiheuttamissa reaktioissa katsotaan olevan kyse pikemminkin ei-allergisesta yliherkkyydestä, joka sekin on harvinaista. Yliherkkyysoireita voivat aiheuttaa esimerkiksi paljon puhutut atsovärit sekä tietyt muut väriaineet. Myös monet säilöntäaineet, kuten bentsoehappo ja bentsoaatit sekä sorbiinihappo ja sorbaatit voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktion. Rikkioksidi ja sulfiitit voivat pahentaa kroonista astmaa.
Ainoana merkittävänä lisäaineallergian aiheuttajana pidetään väriaine karmiinia (E120), joka voi aiheuttaa äkillisen allergiareaktion. Kananmunasta tai soijasta valmistettava lesitiini (E 322) voi aiheuttaa allergiareaktioita kananmuna- ja soija-allergisille, ja sen alkuperä on ilmoitettava elintarvikkeiden ainesosaluetteloissa.
Suhteellisen tuoretta tietoa lisäaineiden mahdollisista haitoista ja niiden selvittämisestä on Eviran eli nykyisen Ruokaviraston vuonna 2018 julkaisemassa tutkimuksessa Elintarvikkeiden lisäaineet - riskiprofiili.