Sama treeni voi tuottaa erilaisia tuloksia eri treenaajilla. Osa harjoitusvasteen yksilöllisistä eroista piilee perimässä.
LEPOSYKE laskee tyypillisesti säännöllisen treenin myötä. Jos näin ei käy, keho voi reagoida harjoitteluun luonnostaan tavallista
hitaammin.
Oletko ihmetellyt, miksi kehitystä ei tunnu tapahtuvan, vaikka vietät kuntosalilla tuntikausia viikoittain – ja miksi samaan aikaan täsmälleen samalla tavalla treenaava kaveri kehittyy harppauksin?
Näille eroille on luonnollinen selitys.
Jos tuntuu, ettei kehosi reagoi treeniin kovin tehokkaasti, syy saattaa olla osittain perimässäsi. Kasvuympäristön ja vanhempien geenien yhdistelmä määrittää nimittäin ainakin jossakin määrin sen, mille voimatasolle ja millaiseen kestävyys- ja lihaskuntoon voit päästä.
Kuulostaako epäreilulta? Sitä se vähän onkin! Hyvä uutinen on kuitenkin se, että voit itse tehdä paljonkin tilanteen korjaamiseksi.
Liikuntatieteessä puhutaan low ja high responder -tyypeistä, kun kuvataan sitä, miten paljon ihminen voi kehittyä harjoittelun avulla: jotkut kehittyvät nopeasti suurin harppauksin, ja toisilla treeni ei taas tunnu tuottavan juuri tulosta. Suurin osa ihmisistä sijoittuu kuitenkin näiden ääripäiden välille ja reagoi treeniin normaalisti.
TUTKITTUA TIETOA – Jos leposyke ei laske ahkerasta harjoittelusta huolimatta, syynä voi olla luontaisesti huono harjoitusvaste.
Fysiologian ja liikuntatieteen tutkijat ovat jo vuosikausia yrittäneet selvittää, miksi täysin samaa treeniohjelmaa noudattavat ihmiset saavat erilaisia tuloksia.
Vuonna 2001 julkaistussa asiaa kattavasti selvittäneessä HERITAGE-tutkimuksessa kävi ilmi, että perinnöllisyystekijät voivat selittää jopa 46 prosenttia treenin vaikuttavuudesta, mutta monia seikkoja jäi yhä avoimeksi. Ei esimerkiksi tiedetä, mikä selittää loput 54 prosenttia treeni-vasteesta, eikä hapenottoa kehittävän treenin ja lihastreenin välisten vasteiden eroakaan ole täysin selvitetty. Molemmissa taustalla lienevät kuitenkin samansuuntaiset tekijät.
Kasvuympäristö ja vanhempien geenit voivat selittää 46 prosenttia treenivasteesta, mutta muut tekijät ovat edelleen hämärän peitossa.
Vanhemmilla ja heidän lapsillaan tehdyn tutkimuksen aukkoja selittää eniten se, että treenivasteen tutkiminen on erittäin työlästä.
Viiden kanadalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopiston tutkijoilta kului kuusi vuotta jo siihen, että he saivat kerättyä tarvittavat tiedot 742 koehenkilöltä.
Jokaisen osallistujan oli muun muassa harjoiteltava 20 viikkoa valvotuissa oloissa tutkimuslaboratoriossa. Suurin osa osallistujista hyötyi harjoittelusta, mutta erot olivat suuria. Viidellä prosentilla treeni ei kohentanut kuntoa merkittävästi, mutta toisaalta viidellä prosentilla osallistujista maksimaalinen hapenottokyky parani jopa 40–50 prosenttia. Erot olivat suurimpia – noin 2,5-kertaisia – ei-sukulaisten välillä, mistä voi päätellä, että treenituloksista hyvinkin suuri osuus määräytyy perimän perusteella.
Vuoden 2001 tutkimuksen tuloksiin ei silti voi suoraan vedota, jos oma kunto ei tunnu treenaamalla kohentuvan. Geenit selittävät nimittäin vain noin 5–10 prosenttia treenivasteesta, kun taas 46 prosenttia vasteesta liittyy ympäristön eli siihen, että kuuluu perheeseen, jossa eletään, syödään ja nukutaan tietyllä tavalla. Selitys piileekin enemmän lapsuus- ja nuoruusaikaisessa kasvuympäristössä kuin niissä miljardeissa soluissa, jotka muodostavat yksilön perimän.
Mistä voi sitten tietää, onko itse huonosti treeniin reagoiva low responder -tyyppi? Sekin on vielä epäselvää. Toisin kuin muille terveyttä mittaaville luvuille, kuten verenpaineelle tai painoindeksille, treenivasteelle ei ole olemassa mitään mittareita sen määrittämiseksi, kuka reagoi minkäkinlaiseen treeniin hyvin ja kuka heikosti. Siksi on mahdotonta tietää täydellä varmuudella, kuka kuuluu mihinkin ryhmään.
Nykyisin on tosin olemassa DNA-testejä tekeviä yrityksiä, jotka väittävät pystyvänsä selvittämään, oletko perimältäsi low vai high responder -tyyppiä. Testi tehdään lähetettämällä suun sisäpuolella pyöräytetty vanupuikko tai näyteputkilossa sylkinäyte, josta geneettinen perimä selvitetään. Fysiologian tutkija Nikolai Nordsborgin mukaan kannattaa kuitenkin miettiä kaksi kertaa, laittaako rahansa tällaisiin testeihin, sillä testimenetelmien perustaksi ei vielä ole käytettävissä riittävästi dataa.
"Yrityksillä on testien myymisessä selvä kaupallinen intressi, sillä testien tekeminen on helppoa ja suhteellisen edullista, joten moni yritys myös haluaa myydä niitä. Yritysten analyysimenetelmät eivät kuitenkaan ole vielä luotettavalla pohjalla. Voi olla, että tulevaisuudessa tuloksia osataan tulkita paremmin, mutta vielä se ei ole kovin luotettavaa"— Nikolai Nordsborgin
Sen lisäksi, etteivät tutkijat vielä tiedä, miksi toisten elimistö reagoi harjoitteluun vähemän kuin toisten, tarvittaisiin tarkempaa tietoa siitä, miten elimistön eri osat, -kuten sydän, verenkiertoelimistö tai lihaskudokset, reagoivat harjoitteluun.
Ihmiset eivät jakaudu tasaisesti sen mukaan, miten hyvin treeni kehittää kuntoa. Pieni vähemmistö reagoi treeniin huonosti ja pieni osa todella hyvin, mutta suurin osa meistä on jossain asteikon puolivälissä.
Yksi asia on varma: vain ani harva ei saavuta mitään tuloksia säännöllisellä treenillä. Tämä kannattaa muistaa, jos tuntuu, ettei oma kunto tunnu kehittyvän ja motivaatio alkaa hiipua. Suurin osa ihmisistä kyllä hyötyy harjoittelusta, jos jaksaa vain jatkaa sitkeästi – ja kun lisää treenin kuormittavuutta, jos tuloksia ei muuten ala näkyä.
Pitkäaikaisen treenin vaikuttavuuden puolesta puhui esimerkiksi kanadalaistutkimus vuodelta 2015, jossa tutkijat ohjasivat 121 ylipainoisen aikuisen harjoittelua 24 viikon ajan. Tutkimuksessa treeniin lainkaan reagoimattomien määrä painui lopulta nollaan sekä rankkaa että vähemmän rankkaa treeniä tehneillä. Eli jokaisen elimistö todennäköisesti reagoi harjoitteluun, vaikka tuloksia ei heti näkyisikään – se vain vie aikaa.
Ennen kuin siis heittää pyyhkeen -kehään, kannattaa muistaa, että treeniin käytetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä. Vaikka treeni ei vaikuttaisi kovin rivakasti kestävyyskuntoon, sillä voi silti olla suotuisa vaikutus esimerkiksi verenpaineeseen, insuliinitasoon ja kolesteroliin.
SINNIKKYYS PALKITAAN – Jos treeni juoksumatolla tuntuu aina yhtä raskaalta ja vaivalloiselta, kehosi saattaa reagoida -hitaasti treeniin − tai sitten treenaat väärin.
Vaikka treenikaveri kehittyy vauhdilla, kun oma edistyminen junnaa paikallaan, se ei ole suinkaan syy lopettaa treenaamista. Kehittyminen vain vaatii sinulta enemmän, ja voihan olla, että kaverisi myös panostaa harjoitteluun sinua enemmän. Vaikka biologia ei ole suonut parhaita lähtökohtia, voit sinäkin silti kehittyä. Kokeile rohkeasti lisätä treenin tehoa ja kuormittavuutta ja panosta monipuolisuuteen. Tämä haastaa kehoasi ja parantaa kuntoasi melkeinpä väistämättä – vaikka perimä haraisikin vastaan.
ASIANTUNTIJA: N. Nordsborg, Kööpenhaminan yliopiston Urheilu- ja ravitsemusinstituutin johtaja
Kunto Plus 05/2024