Kun riitely alkaa, toisen kuunteleminen loppuu. Pariterapeutti antaa parhaat vinkkinsä siihen, miten riitelystä voi edetä aitoon vuorovaikutukseen niin, että molemmat tulevat kuulluiksi.
KOMMUNIKAATIO on parisuhteen a ja o. lue pariterapeutin vinkit siihen, miten voi oppia riitelemään vähemmän ja kuuntelemaan enemmän.
Tietyt sanat vain pahentavat konfliktia. Sanat "ei koskaan" ja "aina" helposti ovat kärjistyksiä, jotka saavat vastapuolen vain kiihtymään ja käymään puolustuskannalle.
Sanomaansa kannattaakin mieluummin pehmentää, jotta viesti menisi paremmin perille.
Yksi tehokkaimmista tavoista keskustella rakentavasti keskenään on välttää syyttelyä.
"Et kuuntele minua", "On sinun syytäsi, että..." ja "Olet sellainen ihminen, joka..." ovat esimerkkejä lauseista, joissa syytetään ja syyllistetään.
Kokeile sen sijaan kertoa, miltä sinusta tuntuu, kun toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Kun keskityt kuvaamaan omaa kokemustasi, vältyt syyttelemästä kumppaniasi, ja hän on avoimempi kuuntelemaan sinua.
Lue myös: Kannatko kaunaa? Ymmärrä, miksi anteeksiantaminen on vaikeaa.
Muista, että olette kumppaneita – ette vihamiehiä. Ja kumppanit kuuntelevat toisiaan ja ottavat vastuun omasta osuudestaan ongelmassa. Kun alat näyttää rohkeasti erehtyväistä ja haavoittuvaa puoltasi, vaikutat vilpittömältä ja lähestyttävältä hylkäävän ja tylyn sijasta.
Voisit esimerkiksi sanoa: "Olen pahoillani, etten voi antaa sinulle sitä, mitä tarvitset". Tämä auttaa kumppaniasi ymmärtämään, että käytöksesi ei johdu pahansuopaisuudesta, vaan siitä, että et osaa tai pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin.
Voit myös sanoa: "Pelkään menettäväni sinut" sen sijaan, että toivotat kumppanin matkoihinsa – tällöin tulet toista vastaan konfliktissa etkä vaikuta viholliselta, jota vastaan on puolustaduttava.
Jos olette noidankehässä, jossa ette kuuntele toisianne, riidan jatkamisesta ei ole mitään hyötyä.
Itseään toistavan riitelyn katkaiseminen edellyttää, että jompikumpi teistä vaikenee ja alkaa kuunnella toista ensimmäisenä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja itsehillintää, koska nyt et voi puolustautua tai esittää vastalauseita. Nyt kumppanisi on se, joka puhuu!
Voit kuitenkin ajatella, että jos jatkat kuuntelemista, kumppanisi tekee saman sinulle seuraavalla hetkellä.
Väittely on oikeastaan salapoliisityötä. Molemmilla osapuolilla on enemmän tai vähemmän haitallisia käyttäytymismalleja lapsuudesta, jotka voivat estää heitä antamasta ja vastaanottamasta rakkautta myönteisellä tavalla.
Mikä ikinä onkaan kunkin kipukohta, kuten aggressiivisuus, sulkeutuminen tai liika miellyttäminen, kannattaa tulla tietoiseksi siitä.
Voit pohtia: "Mistä olen tuonut tämän mallin mukanani?" "Mitkä vanhat turhautumiset ovat sen takana, miksi reagoin niin voimakkaasti? Sitten voitte alkaa ymmärtää itseänne paremmin ja selvittää, mitä teidän kummankin on opittava, jotta voitte ylläpitää suhdetta.
Kun ymmärrätte, minkä kunkin toimintaa ja käytöstä ohjaa, myös toisen – tai itsen – syyttelystä tulee tarpeetonta.
ASIANTUNTIJA: Pariterapeutti ja psykoterapeutti Gerda Beck