Tiedät varmasti jo, missä määrin arastelet konflikteja. Mutta tiedätkö, mikä niissä pelottaa? Tutustumme tarkemmin konfliktien välttelyn eri tyyppeihin – ja siihen, miten voit muuttaa käyttäytymismalliasi.
KONFLIKTIEN PELKO Saatko sanotuksi tarvittaessa vastaan vai olisiko taidoissasi – ja rohkeudessasi – vielä parantamisen varaa? Tee testi, ja selvitä, millainen konfliktien kohtaaja olet. Konfliktien pelko
Milloin viimeksi jouduit konfliktitilanteeseen? Kenties sinua kritisoitiin jostain asiasta, joka ei ollut yksin sinun vastuullasi, tai jokin näkemyksesi lytättiin heppoisin perustein.
Kiinnostavinta ei ole tapahtunut vääryys vaan se, miten käsittelit sitä: Piilotitko vihasi, pelkosi tai häpeäsi? Vai sanoitko, mitä tunsit? Jos vastasit viimeiseen kysymykseen kielteisesti, jatka lukemista.
Jos ristiriitatilanteet pelottavat, niiden kohtaamista kannattaa harjoitella, sillä konflikteja vältellessä vaietut vastalauseet ja turhautuminen kasvavat helposti vihan tunteiksi, joiden patoaminen voi heikentää itsetuntoa ja johtaa masennukseen, stressiin ja ahdistukseen. Usein konflikteja kartetaan sitä paitsi aivan turhaan.
”Luulemme, että konflikteihin ajautuminen tekee hallaa ihmissuhteille, mutta todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Ihmiset ympärilläsi huomaavat varmasti, että olet jostakin vihainen, mutta jos et saa avauduttua ajatuksistasi rakentavasti, et myöskään anna heille mitään kättä pidempää, jotta asiaa saataisiin selvitettyä”, sanoo psykologi Lise August.
Ristiriitojen käsittely voi kiistämättä olla hankalaa. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka on valmis menemään pitkälle, jottei vain aiheuttaisi säröjä yhteisön yhteiseloon. Tietyssä määrin konfliktien välttely auttaakin näin pitämään yhteisöä koossa
”Jos olisimme aina sataprosenttisesti omia itsejämme ja sanoisimme täsmälleen, mitä ajattelemme, laumaelämä kävisi vaikeaksi. Niiden, jotka eivät arastele konflikteja lainkaan, kannattaakin miettiä, ovatko he joskus liiankin suoria ja hakevatko he suorastaan yhteenottoja”, August sanoo
Tärkeintä on tasapaino – se, että sanoo juuri niin vähän tai paljon kuin kussakin tilanteessa on tarpeen, jotta saa osoitettua omat rajansa selkeästi ja hallitusti. Monille tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Konfliktien käsittelemisessä korostuvat usein kaksi ääripäätä: toiset hermostuvat ja huutavat, toisilla taas posket punehtuvat, kyyneleet kihoavat silmiin ja ajatukset puuroutuvat niin, että sopivat repliikit pälkähtävät päähän vasta jälkikäteen. Molemmille reaktioille on luonnollinen selitys: tilanne koetaan hyökkäykseksi itseä kohtaan.
”Kun koemme joutuneemme hyökkäyksen kohteeksi, puolustaudumme. Kuin kameleonteilla, jotka vaihtavat väriään pelastaakseen itsensä, myös meillä ihmisillä stressi tuottaa reaktioita, jotka voivat kätkeä todelliset ajatuksemme,” August kuvaa.
”Luulemme, että konflikteihin ajautuminen tekee hallaa ihmissuhteille, mutta todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Ihmiset ympärilläsi huomaavat varmasti, että olet jostakin vihainen, mutta jos et saa avauduttua ajatuksistasi rakentavasti, et myöskään anna heille mitään kättä pidempää, jotta asiaa saataisiin selvitettyä.”— Lise August, psykologi
Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi jos ystäväsi kertoo jostakin tilanteesta, jossa hän on mielestäsi toiminut aivan väärin, mutta myötäilet häntä ärtymyksestäsi huolimatta.
Oman mielipiteen nieleminen tuntuu tällöin luultavasti pienemmältä pahalta kuin ystävän loukkaaminen – ilmapiirihän varmasti kiristyisi, jos kertoisit, mitä mieltä todella olet, ja pahimmassa tapauksessa ystävä voisi kääntää sinulle tyystin selkänsä.
Konfliktien pelon ytimessä piileekin käsitys omasta itsestä ja se, miten tämä käsitys kahlitsee toistamaan tiettyjä toimintamalleja – miten tärkeäksi kokee muiden mielipiteet itsestä ja miten itseensä suhtautuu konfliktitilanteissa.
”Monilla on jumiutuneita käsityksiä itsestään, esimerkiksi että on oltava aina herttainen ja ystävällinen ja että kaikkien on pidettävä minusta. Tällöin ei tule kuuloonkaan, että sanoisi muille vastaan. Mutta itsestään tulisi pitää myös silloin, kun ei tee muille mieliksi. Tätä pitäisi opetella, jos haluaa oppia käsittelemään konfliktejakin paremmin”, August selittää.
Tämä ei ole kaikille helppoa, mutta August kannustaa itsetuntemuksen kehittämiseen. ”On todella vapauttavaa pystyä sanomaan ’Tämän takana minä seison’, vaikka olisi tällöin eri mieltä muiden kanssa”, hän sanoo.
Jos haluat tarttua härkää sarvista, kokeile seuraavia vinkkejä, joiden avulla konfliktitilanteissa voi oppia pärjäämään ja pitämään puolensa.
LUE MYÖS: Tee testi: Onko sinulla OCD-oireita?
Konfliktien kohtaamisen ja käsittelyn taitoja voi harjoitella. Tärkeintä on kehittää rohkeutta sanoa oma mielipiteensä, vaikka pelottaa. Jokainen konfliktitilanne on tilaisuus vahvistaa tätä taitoa.