Tarpeellista ilman puhdistamista – vai pelkkää turhanaikaista rähjäämistä? Pariterapeutti kertoo, voiko riitelystä olla jotain hyötyäkin.
RIITELY Riitoja syntyy tyypillisesti ennen kaikkea sellaisten ihmisten kanssa, jotka merkitsevät itselle paljon. Riidoista voi onneksi myös oppia, ja parhaimmillaan ne voivat syventää parisuhdetta.
Lähimpien ihmisten kanssa syntyy joskus väistämättä sanaharkkaa. Kinastelun taustalla piilee odotus siitä, että sananvaihto, vaikka kenties kiivaskin, vie lopulta lähemmäs ratkaisua ja puhdistaa ilmaa.
”Toivomme, että se, mitä sanomme – ja ehkä myöhemmin huudamme – toiselle ihmiselle, otetaan vastaan, ja että kumppani antaa minulle sen, mitä kaipaan”, kuvailee pariterapeutti Gerda Beck.
Valitettavasti riitelyn lopputulos on usein kuitenkin aivan toinen. Mitä kovempaa karjumme, sitä vähemmän vastapuoli kuuntelee. Tämä ei tietenkään edistä varsinaista käsiteltävää asiaa – sen sijaan on vain uuvuttavaa ja loukkaavaa, kun kokee, ettei tule kuulluksi.
”Riitely on kuluttavaa sekä itselle että kumppanille. Se ei olekaan varsinaisesti hyväksi, mutta on tärkeää ymmärtää, mitä sen taustalla oikeasti piilee”, Beck toteaa.
Yhteenotot kantavat harvemmin varsinaista hedelmää – mutta silti ne tapaavat vain toistua.
”Kun valitsemme kumppania, matelija-aivomme etsivät aluksi jotakuta, jonka kanssa voisimme paritella – jotakuta, johon tunnemme vaistomaista fyysistä vetoa”, Beck sanoo.
Kun tämä ensimmäinen karkea karsinta on suoritettu, alitajunta puuttuu ehdokasvalintaan ja yrittää löytää parin, joka tarjoaisi korjaavia kokemuksia menneisyyden traumoihin.
”Kaikilla on lapsuudesta juontuvia kipukohtia. Kun tapaamme kumppanin, joka osuu juuri niihin, pystymme myös käsittelemään niitä ja kehittymään edelleen.”— Pariterapeutti Gerda Beck
Normaalisti välttelisimme niitä, jotka paljastavat haavoittuvuutemme ja haastavat meitä. Siksi useimmat ihmiset valitsevat ystävikseen ihmisiä, jotka ovat samankaltaisia kuin he itse, mutta kumppanin kanssa onkin enemmän pelissä.
Syvä ja pitkä parisuhde on parhaimmillaan turvallinen tila käsitellä ja purkaa lapsuudesta juontuvia haitallisia toimintamalleja.
Vanhemmat ovat esimerkiksi saattaneet osoittaa, että hyväksyntää ja rakkautta saa vain kiltisti tottelemalla ja hillitsemällä itsensä sen sijaan, että toisi tunteitaan ja tarpeitaan näkyville ja kuuluville. Myöhemmin tätä samaa mallia noudatetaan myös aikuisiällä parisuhteissa.
Lue myös: Testi: Oletko miellyttäjä?
”Alitajuisesti toimimme poikaystävän tai tyttöystävän tavatessamme täsmälleen samoin kuin lapsena äidin ja isän kanssa. Vaikka kumppani esimerkiksi haluaisikin kuunnella tarpeitamme, saatamme olettaa, että on parempi olla näyttämättä niitä, sillä olemme oppineet, että olemme tuolloin vaarassa tulla hylätyksi”, Beck sanoo.
Samoin myös kumppani toistaa suhteessa omia, lapsuudessa oppimiaan toimintamalleja. Tällöin vaaditaankin rohkeutta ottaa selvää siitä, mikä oikeasti ohjaa omaa käytöstä, jotta on mahdollista ymmärtää, miksi reagoi niin voimakkaasti tietyissä tilanteissa. Vain tällöin on myös mahdollista haastaa omaa opittua kiintymyssuhdemalliaan.
Pariterapeutti toteaakin, että riidoissa on harvemmin olennaista se, mistä riidellään. Olennaista on sen sijaan ymmärtää miksi riitelemme.
”Riitoihin sisältyy tärkeä viesti. Kun samaa asiaa käsitellään yhä uudelleen ja uudelleen, asian ydin löytyy lopulta – kuin lamppu syttyisi! Silloin näkee, mitä parisuhteessa on muutettava, jotta osapuolet voivat vastata toistensa tyydyttämättä jääneisiin tarpeisiin”, pariterapeutti sanoo.
Lue lisää: Pariterapeutin 10 parasta neuvoa
Tähän prosessiin voi saada apua myös pariterapiasta. Tärkeintä on yrittää muuttaa riidat, joissa ei kuunnella toista, vuoropuheluksi, jossa kuunnellaan. Lue pariterapeutin neuvoja täältä.
”Tällöin pystyy jälleen näkemään suhteensa hyvät puolet. Kun pääset irti haitallisten mallien kahleista, voit saada suhteesi kukoistamaan aivan uudella tavalla”, Gerda Beck päättää.
ASIANTUNTIJA: Pariterapeutti ja psykoterapeutti Gerda Beck