Mihin ongelmiin eroavat parit kompastuvat? Vastaanotollaan toistuvasti samoihin teemoihin törmäävällä psykologilla on joitain silmiä avaavia huomioita.
AVIOERO – ”Olisinpa tiennyt sen aikaisemmin.” Psykologi kertoo havainnoistaan, joiden avulla erotilanteessa on mahdollista välttää pahimmat sudenkuopat.
Lasten muutettua pois kotoa monilla aviopareilla on edessään paljon sopeutumista vaativat ajat.
”Kun tämänikäiset päättävät erota, he ovat tavallisesti olleet tyytymättömiä suhteeseensa jo monta vuotta. He ovat yleensä pysyneet yhdessä lasten takia, ja kun lapset lähtevät, jäljelle jää vain tyhjyys. Suhteesta voi äkkiä puuttua sisältö, jolloin osapuolet alkavat pohtia: ’Miksi me olemme yhdessä?’”, psykologi Dorthe Meinike kertoo.
Työssään psykologina Meinike on jo vuosia auttanut keski-ikäisiä pariskuntia päättämään, voivatko he vielä korjata välinsä vai pitäisikö heidän lähteä omille teilleen.
”Avioliitto on kuin yksi pitkä vuoropuhelu. Kun pariskunnat haluavat erota, se johtuu yleensä siitä, että he eivät enää puhu toisilleen. Tällöin suhde kuivuu kasaan ja liitto alkaa säröillä”, Meinike sanoo.
7 vuotta Olet varmaan kuullut seitsemännen vuoden eropiikistä? Se on tosiasiassa puppua. Suomalaisten erotilastoissa ei näy yhden tietyn vuoden kohdalla piikkiä, mutta on totta, että eroja tulee eniten ensimmäisen 10 aviovuoden aikana. Yleisesti ottaen mitä pidempään avioliitto on jatkunut, sitä harvempi pari eroaa.— Lähde: Tilastokeskus, Siviilisäädyn muutokset
Hän on vuosien varrella havainnut eroissa tiettyjä yhtäläisyyksiä, ja näistä huomioista voi hyötyä, olipa sitten onnellisesti aviossa, harkitsemassa eroa tai jo eronnut. Vaikka eroa olisikin harkittu, ei koskaan voi olla täysin valmis hetkeen, jossa siitä tulee todellisuutta.
Lue myös: Tässä on tyypillisimmät syyt keski-ikäisten avioparien eroihin
Vaikka sanotaan, että yksin ei voi riidellä, voi suhtautuminen avioeroon olla hyvin erilaista riippuen siitä, oliko ero oma idea vai toisen. Alla on listattu tunteita, joita jättäjä ja jätetty tyypillisesti tuntevat.
Vastuu erosta, koska jättäjä ottaa vastuun avioliiton rikkoutumisesta. Ulospäin voi näyttää siltä, että syy on yksin hänen, vaikka kulissien takana on saattanut olla paljon epäoikeudenmukaisuutta.
Syyllisyys erosta, varsinkin jos toisen maailma näyttää romahtavan ja hän rukoilee jättäjää jäämään tai palaamaan. Syyllisyys voi johtaa kohtuuttomaan joustamiseen lapsia, omaisuutta jne. koskevissa neuvotteluissa.
Suru, koska unelma onnellisesta ydinperheestä on murskana. Avioeron alullepanijalla on kuitenkin ollut enemmän aikaa valmistautua eroprosessiin ja kertoa asiasta uskotuilleen.
Suru tai lähestulkoon shokki. Vaikka erosta olisi ollut monesti puhetta, on eri asia saada tietää, että nyt on tosi kyseessä. Silloin voi tuntea tulleensa yllätetyksi ja voi olla vaikeaa myöntää, että peli on menetetty.
Syyllisyys, jos tietää erinomaisen hyvin, ettei ole ollut se kaikkein paras kumppani. Kenties jätetty ei ole itse pitkään aikaan huomioinut kumppaniaan tai ollut läsnä hänelle tai perheelle, jolloin itsesyytökset vaivaavat.
Viha. On luonnollista tehdä tiliä epäonnistuneesta avioliitosta ja tuntea tulleensa kohdelluksi väärin, etenkin jos on uhrautunut toisen puolesta: ”Olin tukenasi, kun olit kriisissä” jne. Jos on aivan raivoissaan, voi tehdä mieli haistattaa pitkät ja julistaa: ”En halua enää ikinä edes nähdä sinua!”.
Lamaannus ja voimattomuus. On valtava elämänhallinnan kriisi, kun joku toinen päättää yksipuolisesti suhteen olevan ohi. Se voi tuntua siltä kuin toinen vetäisi maton jalkojen alta kaikilla tasoilla: tunnetasolla, taloudellisesti ja jopa oikeudellisesti.
Avioero on useimmille ihmisille elämän mullistava kriisi, joten on erittäin tärkeää, että voi tukeutua johonkuhun eikä tarvitse olla yksin kaiken kanssa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jotkut läheiset saattavat olla päätöksestä eri mieltä.
”Oman verkoston voi toivoa pysyvän tukena, mutta sen varaan ei voi täysin laskea. Läheiset ystävät ovat yleensä läsnä ja apuna – olisi outoa, jos eivät olisi”, Meinike sanoo ja jatkaa:
”Mutta jos puolison jättäminen on heidän mielestään väärä päätös, he saattavat etääntyä. Voi käydä niinkin, että entinen appivanhempi syyttää eron alulle panijaa siitä, että tämä on pilannut hänen lapsensa elämän. Omatkin vanhemmat saattavat kysyä, miksi jätät niin hyvän miehen tai naisen, jos he kuuluvat sukupolveen, joka mieluummin sietää huonoa suhdetta kuin eroaa. Kaikkein kipeintä on, jos oma lapsi hylkää erossa vanhempansa.”
Kun aviopari eroaa, lapset, sukulaiset ja ystävät haluavat yleensä tietää eron syyt. Se, mitä pariskunta päättää niistä kertoa – yhdessä tai erikseen – on ratkaisevaa, jotta kumpikin voi lähteä liitosta kunnialla.
Yhteinen kertomus, joka ei nosta kumpaakaan osapuolta tikun nokkaan, vähentää eron jälkeisiä ristiriitoja ja puolien valitsemista. Seuraavassa on muutamia vinkkejä uutisen kertomiseen.
Vaikka avioero luo tilaa uudenlaisen kumppanin löytämiselle, monet jäävät toistamaan vanhoja malleja:
”Tapaan usein naisia, joiden uusissa parisuhteissa toistuvat samat teemat kuin vanhassa suhteessa. Silloin on hyvä pohtia, valitseeko tiedostamattaan kumppanin, jonka avulla voisi saada korjaavia kokemuksia vanhoista konflikteista”, Meinike sanoo.
Ei tule luottaa sokeasti siihen, että uusi suhde parantaa haavat. Voi olla, että on ensin tutustuttava itseensä.
ASIANTUNTIJA: kliininen psykologi D. Meinike