Kun johonkin tehtävään haetaan vapaaehtoisia uurastajia, oli kyse vaikkapa työprojekteista tai pihatalkoiden muonituksesta, toisille kieltäytyminen on helpompaa kuin toisille. Siinä missä yhdelle ei tulisi mieleenkään uhrata aikaansa mihinkään, mistä ei heru itselle iloa tai ainakaan palkkiota, toinen on valmis auttamaan ja joustamaan oman ehtimisensä ja jaksamisensa rajoissa – ja sitten on vielä miellyttäjä, jonka käsi nousee lähes refleksinomaisesti ja suusta helähtää ”minä voin hoitaa”.
Miellyttäjälle on ominaista keskittyä muiden tarpeisiin ja toiveisiin omiensa kustannuksella. Hän panostaa niin tarmolla muiden palvelemiseen, tukemiseen ja huomioimiseen, että muiden ilahduttamisesta on tullut lähestulkoon hänen toimintansa käyttövoima. Miellyttäjän sisäisen logiikan mukaan hän tällä tavoin myös varmistaa saavansa vastineeksi muilta rakkautta ja hyväksyntää. Tässä logiikassa piilee kuitenkin perustavanlaatuinen väärinkäsitys.
”Miellyttäjän ajattelun mukaan muiden auttaminen tekee hänestä hyvän ihmisen. Tämä ei oikeasti pidä paikkaansa. Se, että aina antaa muille sen, mitä nämä kulloinkin haluavat, ei ole hyvyyttä. Tällöin toimintaa ohjaavat huoli ja pelko, ei aito hyväsydämisyys”, psykologi Lise August kertoo.
Jos sinua kiinnostaa, missä määrin olet itse miellyttämiseen taipuvainen, kokeile testiämme. Tulokset antavat osviittaa siitä, olisiko omaa ajattelua ja toimintaa syytä muuttaa. Koskaan ei nimittäin ole myöhäistä opetella eroon liiasta miellyttämisestä ja kehittyä ihmiseksi, joka osaa kuunnella muita, mutta ei samalla kuitenkaan lyö itseään laimin. Omien rajojen vetäminen ja kunnioittaminen on lopulta palvelus paitsi itselle, myös muille.
Asiantuntija: L. August, psykologi
