Et ole tunteeton etkä epänormaali, vaikka ahmitkin rikos- ja kauhuviihdettä. Päinvastoin. Lue, miksi kauhu voi olla hyväksi ja miksi on luonnollista haluta pelätä.
JÄNNITYS RUUDULLA opettaa käsittelemään pelkoa ja jännitystä turvallisesti niin, että se onnistuu paremmin myös tosielämässä.
Podcastien ja sarjojen bestseller- tai top 10 -listat kertovat selvästi, että kauhu ja pelko ovat suosittuja. Me suorastaan ahmimme sarjamurhaajista, yliluonnollisista olennoista ja rikoksista kertovaa viihdettä.
Jos kuulut niihin, jotka rentoutuvat kauhutarinoiden äärellä ja jopa nauttivat niistä, olet saattanut pohtia, onko se ihan normaalia. Vastaus on yksiselitteisesti ’kyllä’.
Lue myös: Tämän vuoksi true crime kiehtoo naisia enemmän kuin miehiä
Tarpeelle saada pelottavia ja karmivia elämyksiä on luonnollinen selitys, ja se saattaa olla meille jopa terveellistä. Fiktion maailman kautta opimme käsittelemään negatiivisia tunteita, kuten ahdistusta ja stressiä.
Kysyimme asiasta kahdelta alan asiantuntijalta, Mathias Clasenilta ja Marc Malmdorf Andersenilta. He tutkivat Aarhusin yliopistossa sijaitsevassa Recreational Fear Lab-laboratoriossa muun muassa sitä, miksi ihmiset hakeutuvat vapaaehtoisesti kauhun pariin.
Nautimme tietynlaisesta pelottelusta ja kauhusta jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Esimerkkejä tästä ovat kurkistusleikki ja leikit, jossa vanhemmat heittävät lasta ilmaan tai menevät piiloon ja säikäyttävät lapsen.
Viimeksi mainittu muistuttaa itse asiassa sitä, mitä kauhugenressä kutsutaan nimellä ”jump scare”. Se on tarkoituksellinen pelottelutaktiikka, joka saa meidät hyppäämään tuolissamme kauhuelokuvan aikana, ja se on ilmeisen hauskaa jo päiväkoti-iässä.
”Lapset pitävät usein pelkoa todella hauskana, ja he leikkivät usein hieman pelottavia leikkejä, jos saavat luvan. Lapset rakastavat esimerkiksi halloweenia, ja mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän alamme kuluttaa kauhuviihdettä”, sanoo Marc Malmdorf Andersen, joka tutkii leikkiä ja kognitiota Aarhusin yliopiston Interacting Minds -keskuksessa.
On siis viitteitä siitä, että viehtymys kauhuun on synnynnäistä. Synnynnäinen on myös aivojen pelkojärjestelmä, joka kertoo, miten reagoida pelottavissa ja ahdistavissa tilanteissa.
Kun alkuihmiset kokivat esimerkiksi petojen ja matelijoiden aiheuttamia uhkia, pelkojärjestelmä käynnistyi, jotta he pystyivät reagoimaan asianmukaisesti joko pakenemalla, jähmettymällä tai taistelemalla.
Tee testi: Vältteletkö konflikteja?
Kauhututkija Mathias Clasenin mukaan pelkoreaktiot ovat pitkälti samat, kun katsomme pelottavaa elokuvaa tai menemme kummitusjunaan.
”Osa pelkojärjestelmästämme ei tee eroa todellisten vaarojen ja kuviteltujen vaarojen välillä. Monet esimerkiksi nostavat tyynyn kasvojensa eteen, kun ruudulla tapahtuu jotain pelottavaa, samalla tavalla kuin kädet nostetaan pään eteen suojaksi hyökkäykseltä.”— Mathias Clasen, FT ja Aarhusin yliopiston viestinnän ja kulttuurin laitoksen apulaisprofessori
Vaikka pelko on luonnollinen reaktio, ei kuulosta hauskalta pelätä niin, että sydän hyppää kurkkuun ja tekee mieli juosta karkuun.
Monista se on kuitenkin hauskaa, ja Clasenin mukaan se johtuu biologiastamme. Meidät on koodattu löytämään mielihyvää asioista, jotka takaavat oman ja lajimme selviytymisen.
Lue myös: Miksi olen yksinäinen, vaikka minulla on perhe ja ystäviä?
”Aivan kuten meidät on koodattu löytämään mielihyvää seksistä ja ruoasta, meidät on koodattu löytämään mielihyvää myös pelottavista leikeistä, koska ne harjaannuttavat meitä reagoimaan todellisiin uhkiin ja vaaroihin, mikä on meille valtavan hyödyllistä”, hän selittää.
Samasta on kyse, kun eläintenpoikaset tappelevat leikillään toisiaan vastaan. Ne kehittävät taitoja, jotka valmistavat niitä selviytymään elinympäristönsä vaarallisista eläimistä.
Mathias Clasen teki kollegoineen koronapandemian aikana tutkimuksen, johon osallistui 310 henkilöä ja joka osoitti, että pandemia vaikutti henkisesti vähemmän niihin ihmisiin, jotka katsoivat paljon pelottavia elokuvia.
He tunsivat vähemmän ahdistusta ja heillä oli vähemmän uniongelmia ja keskittymisvaikeuksia kuin niillä, jotka katsoivat vähemmän kauhuelokuvia ja -sarjoja.
Ja vaikka tutkimus on liian pieni osoittaakseen yksiselitteisesti, että kauhuelokuvat voivat lievittää ahdistusta ja pelkoa, on silti viitteitä siitä, että kauhuviihde valmistaa meitä vaikeisiin tilanteisiin.
Lue myös: Masennustesti – onko sinulla masennuksen oireita?
”Testaamme pelkojärjestelmiämme kauhuelokuvien ja -peliensekä kummitusjunien ja -talojen avulla. Opimme jotain siitä, miten reagoimme ahdistukseen ja pelkoon ja miten voimme tukahduttaa nämä tunteet tai sietää niitä”, Clasen sanoo.
Ei ollut sattumaa, että yksi pandemian aikana eniten ladatuista elokuvista oli Tartunta vuodelta 2011. Se kertoo Hongkongissa puhkeavasta viruksesta, joka aiheuttaa maailmanlaajuisen tappavan epidemian.
”Vaikka se oli vain elokuva, se antoi monille ihmisille mahdollisuuden miettiä pelottavia skenaarioita ja kuvitella, miten vaarallinen pandemia voisi pahimmassa tapauksessa kehittyä.”— Marc Malmdorf Andersen, kognitiotutkija ja Aarhusin yliopiston kulttuurin ja yhteiskunnan laitoksen apulaisprofessori
Pelko voi vahvistaa meitä henkisesti myös arkisemmissa tilanteissa. Konkreettinen esimerkki voisi olla työhaastattelu tai töissä pidettävä presentaatio, jota jännität kauheasti.
Adrenaliini virtaa, syke nousee, lihakset jännittyvät, sydän hakkaa ja kämmenet hikoilevat. Pakene, jähmety tai taistele -reaktio käynnistyy.
Jos olet kokenut nämä keholliset reaktiot usein, esimerkiksi leikissä tai fiktion kautta, voit ymmärtää niitä paremmin. Ne vaikuttavat vähemmän käyttäytymiseesi ja osaat reagoida niihin tarkoituksenmukaisemmin.
Lue myös: 7 liikkumisen hyötyä aivoillesi
Marc Malmdorf Andersenin mukaan tätä voi havainnollistaa kuvittelemalla olevansa elokuvissa.
Yhtäkkiä huomaat, että kaikki muut rapistelevat karkkipussejaan äänekkäästi. Mutta sinä et. Olet itse asiassa aika taitava syömään karkkeja hiljaa.
Tämä johtuu siitä, että aivosi osaavat ennustaa, että kun työnnät kätesi karkkipussiin, siitä syntyy ääni, ja siksi aivosi vaimentavat melua ja siitä syntyvää epämukavuutta.
”Vastaavasti voit kuvitella, että jos olet aktivoinut pelkojärjestelmäsi monta kertaa esimerkiksi katsomalla kauhuelokuvia tai hyppäämällä laskuvarjolla, kehosi sisäisistä signaaleista on saattanut tulla paljon ennakoitavampia eli ne eivät enää ole niin voimakkaita”, Marc Malmdorf Andersen selittää.
KAUHUKIRJALLISUUS voi olla hyvä keino testata pelkojärjestelmäämme.
Monet ihmiset alkavat kuluttaa kauhua enemmän, kun elämässä tulee vaikeuksia. Olisi helppo ajatella, että se auttaa, koska elokuvissa joillakin menee vielä huonommin kuin itsellä tai että se on keino paeta todellisuutta.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, jos tutkijoilta kysytään. Sekä Mathias Clasen että Marc Malmdorf Andersen uskovat, että hakeudumme sellaisen fiktion pariin, joka jollakin tavalla edustaa elämässämme kohtaamiamme todellisia haasteita.
Lue myös: 6 vinkkiä surusta puhumiseen
”Fiktion avulla voimme tuntea voimakasta tunnetta, joka saattaa muistuttaa oman elämämme sen hetkisestä tilanteesta. Mutta toisin kuin todellisessa ahdistuksessa, tiedämme tarkalleen, mistä tunne tulee, ja voimme lopettaa milloin haluamme ja ottaa tunteen haltuun”, Mathias Clasen sanoo.
Yhteys esimerkiksi ahdistuksen ja masennuksen ja pelottavan viihteen kulutuksen välillä on alue, jolla tarvitaan lisää tutkimusta.
”Yhä enemmän kuulee puhuttavan ihmisistä, joilla on yleinen ahdistuneisuushäiriö tai masennus ja jotka käyttävät kauhua itselääkintänä, mutta en usko, että he vain yksinkertaisesti ajattelevat kauhua katsoessaan, että ’no, ainakaan se en ole minä’”, Clasen sanoo.
ASIANTUNTIJAT: FT Mathias Clasen, FT, Aarhusin yliopiston viestinnän ja kulttuurin laitoksen apulaisprofessori, kauhututkija, Recreational Fear Labin johtaja ja tohtori Marc Malmdorf Andersen, kognitiotutkija ja apulaisprofessori, Aarhusin yliopiston kulttuurin ja yhteiskunnan laitos – Interacting Minds Centre (IMC)