Kiusaaminen ei koske vain lapsia. Myös aikuiset ihmiset kiusaavat toisiaan, ja tutkimusten mukaan se on myös työpaikoilla yksi mielenterveyttä raskaimmin kuormittavimmista tekijöistä. Seuraavassa työpsykologi antaa neuvonsa kiusaamisen käsittelyyn.
HÄIRINTÄÄ voi ilmetä monessa muodossa. Olennaista on se, miten uhri kokee tulevansa kohdelluksi.
Jos olet kokenut tai todistanut työpaikallasi kiusaamista tai häirintää, et ole yksin. Nämä ovat yksi neljästä keskeisestä mielenterveyttä koettelevasta tekijästä nykypäivän työpaikoilla.
Seuraavassa työpsykologi Sarah Beg antaa neuvonsa siihen, miten kiusaamista voi torjua ja miten sitä kannattaa käsitellä.
”Olenkohan minä vain turhan herkkähipiäinen?” On hyvin tyypillistä, että työpaikallaan häirintää ja kiusaamista kohtaava helposti kyseenalaistaa tilanteen vakavuuden ja omat tunteensa.
Tällöin hyvä lähtökohta on nojautua työpaikkan määritelmiin kiusaamisesta ja häirinnästä. Kun on selvää, missä sallittavan käytöksen rajat menevät, on helpompi myös luottaa omaan kokemukseensa.
Lue myös: 7 vinkkiä: näin olet hyvä kollega
Jokaisella työpaikalla on oma kulttuurinsa ja kirjoittamattomat sääntönsä siitä, miten työntekijöiden tulee käyttäytyä.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä hallitsevampi ja homogeenisempi kulttuuri on, sitä suurempi on häirinnän riski, koska ei tarvita paljoakaan, että erottuu porukasta.
Tämä voi koskea yhtä 20-vuotiasta yli 50-vuotiaiden kollegojen joukossa tai yhtä naista miesten joukossa.
Jos siis tunnet painetta sopeutua joukkoon, muista, että myös työyhteisön tulisi mukautua antamaan tilaa kaikille jäsenilleen omana itsenään.
Lue myös: Rauhoita myllertävä mieli
TUNNE SIITÄ, ETTEI KUULU JOUKKOON, voi koetella itsetuntoa raskaastikin.
Työnantajalla on velvollisuus puuttua häirintään, kun se tulee tämän tietoon. Häirinnälle ja kiusaamiselle on myös selkeitä määritelmiä.
Häirinnäksi katsotaan työsuojeluviranomaisen mukaan jatkuva ja järjestelmällinen kielteinen toiminta ja käyttäytyminen. Yksittäinen epäasiallinen lohkaisu ei esimerkiksi näin vielä täytä häirinnän kriteerejä.
Sen sijaan esimerkiksi toistuva pilkallinen puhe ja uhkailu ovat selvästi häirintää.
Jotta työnantaja voi puuttua tilanteeseen, tämän täytyy olla myös perillä tapahtuneesta. Jos häirintä jatkuu, kannattaa tapaukset kirjata ylös, jotta häirinnästä piirtyy selkeä kuva, eikä uhrin jälkikäteen ei tarvitse olla pelkkien muistikuvien varassa.
Jos kokemasi käytös ei ole selvästikään hyväksyttävää, hae apua. Huomaa, että "riittää", että koet itse kohtelusi alentavana.
Sillä ei ole merkitystä, ovatko häirintään tai kiusaamiseen syyllistynyt henkilö tai henkilöt toimineet ajattelemattomuudesta tai aidosta halusta loukata – keskeistä on loukatun kokemus.
Kokemuksistaan kannattaa kertoa esimiehelle, mutta voi olla hyvä idea ottaa yhteyttä esimerkiksi myös luottamushenkilöön, henkilöstöhallintoon, ammattiliittoon tai työterveydenhuoltoon. Kerro tilanteestasi, esimerkiksi siitä, että olet joutunut syrjivän käytöksen kohteeksi, ja kysy, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia.
Kiusaamisen tai häirinnän uhriksi joutumisesta tekee entistä raskaampaa se, että voi olla hyvin vaikea itse tehdä mitään sen lopettamiseksi. Kokemus siitä, ettei tule kuulluksi, heikentää omaa hallinnan tunnetta ja lisää ahdistusta entisestään.
On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että ryhdyt toimiin epäasiallisen käytöksen lopettamiseksi. Jos keskustelu tekijän kanssa ei johda mihinkään, älä lannistu vaan vie asia eteenpäin. Kiusaamista ja häirintää ei pidä lakaista työyhteisössä maton alle, sillä jokaisella on roolinsa turvallisen ilmapiirin rakentamisessa.
Pitkään jatkuva häirintä ja kiusaaminen altistaa muun muassa stressille, masennukselle ja ahdistukselle ja voi pakottaa uhrin jopa vaihtamaan lopulta työpaikkaa.
ASIANTUNTIJA: Psykologi Sarah Beg