Onko ihmisillä enemmän stressiä kuin ennen?

Monessa työssä odotetaan enemmän osaamista ja vaaditaan koko ajan parempia suorituksia entistä tehokkaammin.

Työurat ovat epävarmempia ja kilpailu kovempaa. Säästöt, leikkaukset ja tehostaminen ovat arkea, mutta oppimiseen saati kouluttautumiseen ei ole välttämättä aikaa eikä varaa.

Työn lisäksi myös yksityiselämän odotetaan tukevan tehokkuutta ja työssä jaksamista.

Kalenteri on aina täynnä ja tyhjät välit täyte- tään somella ja viihdeelektroniikalla. Vain 20 vuotta sitten ei odotettu jatkuvaa tavoitettavissa olemista eikä oman suorituksen jatkuvaa mittaamista myös vapaalla.

Moni kilpailee paitsi muiden myös itsensä kanssa oman fysiikkansa kehittämisestä.

Aivot eivät kaiken hälyn keskellä ehdi saada taukoja tai läsnäolon kokemuksia, jotka ovat hyviä keinoja stressin poistamiseen.

Ehkä juuri tästä syystä retriitit, hyvinvointilomat ja joogamatkat tai mindfulnesskurssit ovat haluttuja. Kun arjessa ei ole hengähdystau- koja, niitä halutaan saada edes loma-aikaan.

Aikaisemmat sukupolvet elivät yhteisöl- lisemmin ja olivat enemmän tekemisissä sukulaistensa kanssa. Myös kaikenlainen yhdistystoiminta ja ammatillinen järjestäytyminen sekä työyhteisöt olivat kiinteämpiä.

Nyt monista tuntuu, että kaikki vastuu on omilla harteilla, ja siinä tilanteessa, kun apua tarvitsisi, yksin on voimaton, jos omat tarpeet eivät sovi yhteen yhteiskunnan tukiverkon kanssa ja omaa tukiverkkoa ei ole.

Stressistä, uupumuksesta ja yleisestä pahoinvoinnista on tullut niin yleistä, että niistä puhutaan eri tavoin kuin ennen. Stressiä pidetään uutena normaalina, ja joka toinen julkkis avautuu kokemistaan uupumuksista.

Ihmisillä on toki ennenkin ollut vaikeuksia jaksaa, pärjätä ja tulla toimeen, mutta sen ei katsottu johtuvan yksilön stressistä tai uupumuksesta.