Anteeksipyyntö voi olla avain vahvempiin ihmissuhteisiin. Asiantuntija kertoo, miksi anteeksi pyytäminen on niin vaikeaa – ja niin tärkeää.
VIHAN TAKANA on usein täyttymättömiä tarpeita, ja tie kohti sovintoa alkaa niiden sanoittamisesta.
Sovittelija Signe Saxe Jessen näkee päivittäin työssään ihmisiä, joiden välillä konflikti on kasvanut niin suureksi muuriksi, etteivät he ikään kuin näe enää toisiaan. Usein varautuneisuus ilmenee myös ulkoisessa olemuksessa – kädet on nostettu puuskaan ja kasvojen kiristynyt ilme kertoo vihasta, pettymyksestä ja surusta. Jessen ratkoo hyvin monenlaisia ristiriitatilanteita, esimerkiksi perheenjäsenten, työtovereiden ja naapurusten välillä.
Näitä kaikkia yhdistää jokin ratkaisematon konflikti – mutta myös halu ratkaista ristiriita.
Se ei ole aina helppoa, mutta Jessenin mukaan ratkaisun avain piilee usein kyvyssä pyytää anteeksi.
Se, että ihmissuhteessa ei koskaan riidellä, ei ole hyvä merkki. Päinvastoin, Jessen selittää:
”Olennaista on, että voi pyytää toiselta anteeksi ja luottaa aina toisen tukeen – silloinkin, kun asioista ollaan eri mieltä.”
Aito anteeksipyyntö luo nimittäin emotionaalista turvallisuutta ja vahvistaa suhdetta. Anteeksi pyytäminen osoittaa, että ymmärtää loukanneensa toista osapuolta ja ottaa vastuun omista teoistaan.
Lue myös: Näitä asioita ei pidä koskaan sanoa, kun pyytää anteeksi
”Anteeksipyyntö ja sen myötä toisen loukattujen tunteiden ymmärtäminen osoittavat erilaisuuden hyväksymistä ja kunnioittamista, mikä tekee yhdessäolosta turvallista.”— Sovittelija Signe Saxe Jessen
Jos anteeksipyyntö jää puuttumaan, suhteeseen voi jäädä kytemään epävarmuutta ja jännitteitä, ja osapuolet voivat alkaa etääntyä toisistaan. Loukattu osapuoli voi kokea tilanteen epäoikeudenmukaisena ja olettaa, ettei toinen osapuoli välitä hänen tunteistaan.
”Vaikeimmat konfliktit ovat niitä, joissa toinen vetäytyy, koska vuoropuhelua ei koskaan käydä”, Jessen sanoo.
Pienet asiat voivat kasvaa nopeasti suuriksi, jos kukaan ei ota vastuuta tai osoita antavansa arvoa toisen tunteille.
Se voi johtaa edelleen uusiin ja suurempiin riitoihin – ja lopulta keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen menettämiseen.
Lue myös: Tämän takia voi olla vaikea ottaa vastaan anteeksipyyntö
”Jos loukannut osapuoli ei halua pyytää anteeksi ja vain syyttää toista ongelmasta, keskinäinen ymmärrys ja yhteys kärsivät.”— Sovittelija Signe Saxe Jessen
Muun muassa perheasioita sovittelevan Jessenin työ perustuu pitkälti malliin, jossa keskiössä ovat tunteet, toiveet ja tarpeet.
Tämän mallin pohjalta hän auttaa ihmisiä ilmaisemaan itseään mahdollisimman konkreettisesti, eli sanoittamaan toiveitaan ja tarpeitaan ja kuuntelemaan toisiaan.
Konfliktien ratkaisussa klassinen virhe on se, että keskustelua käydään faktojen pohjalta, ja taustalla piilevät toiveet ja tarpeet jäävät sanomatta ääneen.
Eteenpäin päästään aidosti vasta silloin, kun osapuolet ymmärtävät toistensa tarpeita.
”Olisi hienoa, jos ihmiset puhuisivat tunteistaan. Tunteet tosin vain peilaavat syvempiä, täyttymättömiä toiveita ja tarpeita”, Jessen kuvaa.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi turvallisuuden, kunnioituksen ja hyväksytyksi tulemisen tarve.
”Yhteisymmärrykseen johtava tie löytyy, kun tarpeista ja toiveista puhutaan ääneen. Jos jäädään kiinni tunteisiin, faktoihin, oikeaan ja väärään, jumitutaan vain vastakkainasetteluun.”— Sovittelija Signe Saxe Jessen
Anteeksi pyytämisessä on kyse vastuun ottamisesta ja valmiudesta tunnustaa, että on tehnyt jotain, mikä on loukannut toista. Jos vain pitää kiinni jääräpäisesti näkemyksestä, että on oikeassa, pitää samalla kiinni konfliktista, mikä luo suhteeseen epätasapainoa.
Kun toinen osapuoli on ilmaissut toiveensa ja tarpeensa, on tärkeää, että toinen ottaa vastuun ja myöntää virheensä. Esimerkiksi:
Toimin niin kuin toimin, koska se tuntui minusta oikealta. Mutta näen, että se on satuttanut sinua. Olen todella pahoillani siitä.
Anteeksi pyytäminen ei suinkaan tarkoita kasvojen menettämistä. Päinvastoin, vastuun kantaminen auttaa kasvamaan ihmisenä, Jessen sanoo.
”Monet eivät tarvitse anteeksipyyntöä – aidosti nähdyksi tuleminen on usein jo itsessään riittävän vapauttavaa.”— Sovittelija Signe Saxe Jessen
Jessen kertoo esimerkin.
Matti ja Maija ovat ystävien luona illallisella. Matti vitsailee Maijan kokkitaidoilla, ja kaikki nauravat. Kotona Maija kuitenkin sanoo: ”On todella mautonta, että vitsailet tuolla tavalla.” Matti puolustautuu: ”Älä nyt, sinun täytyy kestää vähän huumoria, leikkiähän se vain oli.” Pian riidassa jäädään kiertämään samaa kehää – osapuolet juuttuvat kolmiomallin huipun faktoihin, syytöksiin ja selityksiin.
Lue myös: Tunne oma kiintymyssuhdemallisi: Miten käyttäydyt ihmissuhteissa?
Konfliktin sovittelussa Jessen pyytää Maijaa laskeutumaan mahdollisimman pitkälle alas kolmion peruskiveen ilmaisemalla tarpeensa: Minulle tuli paha mieli ja tunsin itseni nolatuksi. Haluaisin, että et vitsailisi sillä tavalla.
Sen sijaan, että Matti kävisi vastaiskuun ja syyttäisi Maijaa huumorintajuttomaksi, hänen pitäisi kuunnella ja ottaa asia vakavasti. Esimerkiksi näin: Se ei ollut tarkoitukseni. Olen pahoillani.
”Usein juuri toisen tunteiden tunnustaminen ja ymmärtäminen luovat ratkaisun – ei välttämättä sana anteeksi”, Jessen sanoo.
”Se on itse asiassa tuplaloukkaus, jos ensin satuttaa toista ja tämän jälkeen kieltäytyy antamasta arvoa tämän tunteille ja sen sijaan ryhtyy puolustuskannalle ja vierittää syyn vastapuolelle.”— Sovittelija Signe Saxe Jessen
Anteeksipyyntö herättää lähes aina kunnioitusta toisessa – ei päinvastoin.
On kuitenkin tilanteita, joissa ei pitäisi pyytää anteeksi:
Lue myös: Pariterapeutti: Jakakaa kotityöt reilusti, niin parisuhde kukoistaa
ASIANTUNTIJA: Sovittelija Signe Saxe Jessen