Useat tekijät vaikuttavat siihen, miten älykäs ihmisestä tulee. Esimerkiksi se, monentenako sisaruksista sattuu syntymään. Kiinnostaako? Lue, miten älykkyys määräytyy.
ÄO ⎟ Kielelliset virikkeet, ikä ja sijoitus sisarussarjassa. Muun muassa nämä seikat määräävät ÄO:n.
ÄO:ssa ei ole kyse vain hankalien tehtävien ratkomisesta, vaan se vaikuttaa moniin elämän alueisiin.
ÄO vaikuttaa mm. ansioihin ja odotettavissa olevaan elinikään. Mutta mikä määrää ÄO:n? Tutustu älykkyysosamäärän mittaukseen ja 6 asiaan, jotka vaikuttavat siihen.
Kaikilla ei ole syntymässä saatuja mahdollisuuksia kasvaa uudeksi Einsteiniksi, mutta varhaisvuosilla on suuri merkitys sille, kuinka hyvin tai huonosti perimän tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää. Vakaa kehitysympäristö, jossa on älyllisiä ja kielellisiä virikkeitä, parantaa mahdollisuuksia mitattavasti.
Onnittelut kaikille isosiskoille ja -veljille: tilastollisesti heillä on korkeampi ÄO kuin nuoremmilla sisaruksilla. Eron – josta on selviä todisteita – arvellaan johtuvan siitä, että ensimmäinen lapsi saa ainoan lapsen huomion ja siten suurimman mahdollisen älyllisen virikemäärän ensi vuosinaan.
Mitään yksittäistä geeniä, joka määrittelisi ÄO:n, ei voida osoittaa, mutta tiedetään kuitenkin että älykkyys on jossain määrin perinnöllistä.
Aivojen koon ja älykkyyden välillä on vähäinen yhteys, ja arviolta noin 10 prosenttia älykkyydestä selittyy aivojen koolla.
Siksi pään koko on yksi harvoista seikoista, joka saattaa ennustaa miten älykäs vastasyntyneestä tulee aikuisena.
Entä liittyykö tämä jotenkin siihen, että miesten aivot ovat yleensä naisten aivoja suuremmat? Miesten aivot ovat yleensä hiukan suuremmat, mutta koska koko vaikuttaa asiaan vain vähän, aivojen koolla ei ole merkitystä sukupuolten älykkyyden vertailussa.
ÄO vakiintuu parikymppisenä ja pysyy sen jälkeen pääosin ennallaan. Ikääntyessä ÄO kuitenkin hiukan laskee, ja älykkyys näyttää hiukan muuttuvan vuosien myötä.
Muutos johtuu erosta joustavan ja kiteytyneen älykkyyden välillä. Kiteytynyt älykkyys liittyy kaikkeen siihen tietoon, jota elämän mittaan on kertynyt, ja se auttaa esimerkiksi silloin, kun pitää ratkaista kielellisiä tehtäviä, kun taas joustava älykkyys on tarpeen silloin, kun on ratkaistava täysin uusia tehtäviä.
Siksi iän karttuessa kiteytyneen älykkyyden määrä kasvaa ja joustavan älykkyyden osuus vähenee. Vaikka älykkyysosamäärä siis pysyisi läpi vuosikymmenten samana, saatat selvitä kielellisiä tehtäviä sisältävästä älykkyystestistä sitä paremmin, mitä vanhemmaksi tulet, ja toisaalta ehkä hiukan hidastua tai heiketä tehtävissä, joissa tarvitaan loogisia taitoja.
Jos olet syntynyt ennen vuotta 1980, olet tilastollisesti hiukan vähemmän älykäs kuin nuoremmat. Vuoteen 1980 asti jokainen sukupolvi on ollut älykkäämpi kuin edellinen sukupolvi, minkä uskotaan johtuvan paremmasta ravitsemuksesta, koulutuksesta ja elinoloista. Illmiötä kutsutaan Flynn-vaikutukseksi tutkija James R. Flynnin mukaan, joka ensimmäisenä osoitti, että jokaisen uuden sukupolven ÄO kohosi 3 pistettä. Vuoden 1980 jälkeen kehitys on pysähtynyt, joten kenties ihmiset vastedes alkavatkin muuttua vähemmän älykkäiksi.
Koulutus
Jokainen ylimääräinen opiskeluvuosi kasvattaa älykkyysosamäärää 1–5 pisteellä. Taivaaseen asti eivät puutkaan kasva: nousua riittää noin ensimmäiseen yliopistotutkintoon asti, sen jälkeen käyrä tasaantuu. Uusien asioiden opiskelun arvioidaan kuitenkin pitävän aivot terävinä myöhemminkin.
Liikunta
Älykkyys vähenee hiukan iän myötä, mutta laskua voi hidastaa liikunnalla. Suositellut 30 minuuttia päivittäistä liikuntaa kuitenkin riittävät.
Aivojumppa
Vaikka älykkyysosamäärä ei suuresti vaihtelekaan suuntaan tai toiseen, on olemassa todisteita siitä, että aivot voi kuitenkin pitää jatkuvasti terävinä harrastamalla ns. aivojumppaa. Siihen sopivat esimerkiksi:
AIVOJUMPPA – Hanki tehtävävihko ja avaa se puhelimen sijaan. Sudokut, ristisanatehtävät ja erilaiset aivopähkinät kehittävät aivoja ja haastavat osaamisesi.
Älykkyystestit on suunniteltu niin, että väestön keskimääräinen ÄO asettuu 100 pisteeseen. Ensin siis päätetään, että keskimääräinen ÄO on 100 pistettä, ja sen jälkeen katsotaan, miten muut jakautuvat sen molemmin puolin. On osoittautunut, että 70 prosentilla väestöstä ÄO on välillä 85–115 pistettä. Joissakin älykkyystesteissä tulokset jaetaan eri ryhmiin seuraavaan tapaan:
Miten älykkyyttä sitten yleensä mitataan? Monet nykyaikaiset älykkyystestit mittaavat visuaalisia kykyjä, kielellisiä kykyjä, muistia, logiikan tajua ja numeraalisia kykyjä, kun taas jotkut mittaavat vain tasokuviopäättelyä – kuten esimerkiksi MENSAn, kansainvälisen huippulahjakkaiden järjestön, testi. Usein testissä on myös aikaraja, ja testin päätyttyä tuloksen saa lukuina.
Aikojen kuluessa on ehdotettu myös vaihtoehtoisia tapoja älykkyyden mittaamiseksi ja määrittämiseksi – tunnetuin lienee Howard Gardnerin moniälykkyysteoria, jossa älykkyyttä pidetään kahdeksana erilaisena itsenäisenä kykynä, joihin myös kulttuuri vaikuttaa. Tärkeimpiä ovat ne kyvyt, jotka kulloisessakin kulttuurissa ovat tärkeitä hyödyllisiä. Lähes kaikissa älykkyyttä käsittelevissä tutkimuksissa älykkyysosamäärää kuitenkin mitataan perinteisin menetelmin ja kriteerein.
Kun psykologit mittaavat älykkyysosamäärää, se tapahtuu yleensä osana diagnoosia, mutta kun me maallikot testaamme itseämme, teemme sen lähinnä huvin vuoksi. Älykkyyden tasolla on kuitenkin merkitystä myös nykypäivän yhteiskunnassa.
Noin 80 prosentilla ihmisistä ÄO on normaali, 10 prosenttia on hyvin lahjakkaita ja 10 prosenttia heikkolahjaisia. Kun huippulahjakkaat selviytyvät monista tehtävistä paremmin, selviytyvät heikkolahjaiset yleensä huonommin.
Asiantuntija: professori T. Madsen