5 hyvää syytä kävellä mäkiä ja maita
Pidätkö kävelemisestä? Kannattaa kävellä taajamien ulkopuolella paikassa, jossa maasto on vaihtelevaa, vuoroin tasaista ja epätasaista. Sekä keho että mieli kiittävät.
Pidätkö kävelemisestä? Kannattaa kävellä taajamien ulkopuolella paikassa, jossa maasto on vaihtelevaa, vuoroin tasaista ja epätasaista. Sekä keho että mieli kiittävät.
Ihmisen esi-isille oli luonnollista kävellä kilometritolkulla maastossa yli kivien ja juurakoiden. Nykyihmiset liikkuvat paljon useammin tasaisilla alustoilla kuten jalkakäytävillä, lattioilla tai juoksumatoilla.
Keho kuitenkin hyötyy, jos sen haastaa kävelemällä epätasaisessa maastossa.
Kävelyteissä ja juoksumatoissa ei ole mitään vikaa, mutta jos haluaa kuluttaa enemmän kaloreita, epätasainen alusta auttaa suuresti. Michiganin yliopiston tutkimuksessa selvisi, että jo pieni 2,5 cm:n nousu kasvattaa energiankulutusta 28 prosenttia.
Maastossa kävellessä joutuu väistelemään kiviä ja juurakoita ja kulkemaan nousuja ja laskuja, jolloin joutuu käyttämään aivan eri tavalla keskivartalon lihaksia välttyäkseen kaatumasta. Se on hyvää tasapainoharjoittelua, joka on erityisen tärkeää, kun ikää karttuu, ja tasapaino sen myötä heikkenee.
Mäkisessä maastossa kävely on suunnilleen parasta, mitä voi lonkkiensa hyväksi tehdä. Se aktivoi tasapainoa ylläpitävät lihakset, jotka pitävät lonkan paikoillaan ja ehkäisevät kipuja. Sama koskee nilkkojen ja jalkaterien pieniä lihaksia ja niveliä, jotka aktivoituvat maastossa ihanteellisesti ja vahvistavat jalkojen liikkuvutta ja joustavuutta.
Maastossa on mahdotonta kulkea ajattelematta mihin astuu. Jos ei ole tarkkaavainen, saattaa oksa, vesilammikko tai suuri kivi jäädä huomaamatta. Silloin joutuu pakosti olemaan tarkkana ja läsnä hetkessä, koska maastossa voi joutua pikaisesti tekemään päätöksen väistöliikkeestä ja reagoimaan siihen koko vartalolla.
Äkillisen kaatumisen tai nyrjähdyksen riski toki kasvaa maastossa kävellessä, mutta sen sijaan maastokävely auttaa välttämään tavallisemmat vaivat – ne, joita syntyy yksipuolisista lihasten ja nivelten liikeradoista. Vaihtelevassa maastossa jalka osuu alustaan aina eri tavalla, ja pehmeä metsänpohja on asvalttia lempeämpi alusta.