Aiotko lähteä patikoimaan? Vaellus ja patikointi ovat kasvattaneet suosiotaan jo useamman vuoden. Eikä ihme! Jos sinäkin suunnittelet tai harkitset patikointia lomalla tai viikonlopun viihdykkeeksi, lue tämä artikkeli.
VAELLUS – on parasta! Et tarvitse juuri muita varusteita kuin sopivat kengät, reitin ja kohtuullisen kunnon, ja olet valmis matkaan!
Vaellus ja patikointi ovat huippusuosittuja ja siihen on monta hyvää syytä – luontoelämykset, rauhoittuminen kaukana kiireestä, liikunta ja luontoystävällisyys. Miten vaellusharrastuksen alkuun pääsee?
Tästä artikkelista saat vinkkejä ja neuvoja patikoijan kehonhuoltoon sekä parhaaseen kävelytekniikkaan patikkaretkellä ja monenlaista muuta mielenkiintoista. Hyviä vaellusretkiä!
Vaelluskengät jalkaan, nyt se alkaa!
Vaellus on hyväksi sekä sielulle että ruumiille. Seuraavassa esittelemme vain joitakin vaeltamisen, patikoinnin ja ylipäätään luonnossa liikkumisen eduista.
VINKKI! Lähtekää vaeltamaan molemmille uudelle reitille, niin pääsette kokemaan uutta yhdessä ja jaatte kivan kokemuksen.
Juttu luistaa paremmin kävellessä kuin pöydän ääressä. Yrityksissäkin tätä huomiota on hyödynnetty pitämällä kävelypalavereita. Mutta miksi kävely kirvoittaa myös kielenkannat?
Kävellessä on vaikea olla muodollinen tai pönöttää. Kävellessä valtasuhteet isosiskon ja pikkusiskon välillä tai asemat työtovereiden välillä ovat merkityksettömiä. Fyysisestikin ollaan molemmat samassa asemassa. Yhdenvertaisuus helpottaa yhdessäoloa.
Elokuvissa uskoudutaan katsoen toista silmiin. Todellisuudessa asia on suorastaan päinvastoin. Vierekkäin kulkiessa on helpompi puhua kuin toisen kiinteän katseen alla. Se koskee sekä kevyitä että syvällisiä aiheita.
Kävellessä on luonnollista olla välillä hiljaa ja hetken mietittyään jatkaa tai siirtyä toiseen aiheeseen. Puhelimessa tai pöydässä saman mittainen tauko olisi piinallinen, ja aiheen vaihtaminen tauon jälkeen saattaisi tuntua teennäiseltä tai tahalliselta välttelyltä. Kävellessä saa aikaa miettiä vastausta eikä tarvitse salamana tarjota jotain automaattista vakiovastausta ilman, että oikeastaan vastaa kysymykseen yhtään mitään.
Patikkaretken tai vaelluksen läpiviemisellä ja reissusta nauttimisella voi olla iso ero. On eri asia päästä perille kivistävin lihaksin ja nivelin ja mahdollisten liikarasitusvammojen kanssa kuin tyytyväisenä kestävyyskoitokseen valmistautunein lonkin, polvin ja jaloin.
Kävele paljon ja vielä enemmän
Olennaisinta on totuttaa keho kävelyyn ja samalla mahdollisesti myös ajaa sisään uudet vaellusjalkineet ja repun säädöt. Kävele jo hyvän aikaa ennen vaellusta ainakin suositellut 10 000 askelta päivässä. Kävele työmatkat tai ainakin osa matkaa. Jos olet lähdössä oikein rinkka selässä vaeltamaan, totuta itsesi myös rinkkaan esimerkiksi tekemällä markettireissut rinkan kanssa ja kanna ostokset rinkassa kotiin. Jos ei onnistu, ehdit vielä keventää suunnitelmiasi.
Kävele päivämatkoja
Totuta jalkasi pitkiin marsseihin. Raskaatkaan lyhyet treenit eivät siihen riitä. Lisäksi kenkien on syytä ehtiä mukautua jalkaan oikein kunnolla ennen vaellusta, ja se onnistuu vain riittävästi kävelemällä. Ennen pidempää vaellusta on hyvä tehdä useampia päivävaelluksia tai viikonloppuvaellus, jolla pääsee tarvittaessa harjoittelemaan myös ulkona yöpymistä.
Aloita saman tien. Vaikka vaellusreissu olisi vielä 4 kuukauden päässä, on kävelemiseen hyvä alkaa totuttautua ja tekniikkaa harjoitella jo nyt. Oheisia vaeltajan lihastreeniharjoituksia voi tehdä päivittäin. Harjoitteet tekee noin 5 minuutissa.
Tärkeintä oikeassa kävelytekniikassa on se, että osaa jakaa voimansa oikein. Vammojen riski pysyy pienenä, kun voimat eivät ehdy. Alla parhaat kävelyneuvot fysioterapeutilta.
Moni työntää kävellessä päänsä eteen kuin kilpikonna kuorestaan. Anna vartalon kannatella päätä.
Käsien rytmikäs liike auttaa liikkumaan tehokkaammin eteenpäin. Kylmällä ilmalla kannattaa olla kunnon käsineet sen sijaan, että panisi kädet taskuun.
Ajattele, kuinka airot työntävät venettä. Pane pakarat töihin ponnistamalla takajalalla vauhtia sen sijaan, että kävelet vain polvista alaspäin. Pakaroiden käyttö myös säästää polvia.
Työnnä takimmainen jalka pitkälle taakse sekä lonkasta että polvesta, niin kehon takaosan suuret lihakset pääsevät töihin ja työntävät kävelijää eteenpäin.
Askel on vakainta, kun jalat ovat lonkkien levyisessä asennossa. Lonkat tukevat silloin jalkoja ja nilkkoja. Tuntuu aluksi hassulta.
Tarvitset mukaasi noin 20–25 litran päivärepun, jota ei pidä pakata liian painavaksi, mutta mukaan on hyvä mahtua myös varavaatteita. Pakkaa mukaan se, mitä itse katsot tarvitsevasi.
Esimerkiksi:
Kävellessä ei ole suurta loukkaantumisvaaraa, mutta nämä kannattaa kaiken varalta silti muistaa:
Riittävästi juotavaa –varsinkin kesäkuumalla on syytä ottaa juotavaa mukaan, ettei tule nestehukkaa.
Katso reitti etukäteen – reitti ja sen pituus sekä korkeuserot ja mahdollinen paluukyyti on hyvä selvitää etukäteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Tarkista säätiedotus – osaat ottaa oikeat varusteet, kun tiedät mitä taivaalta on tulossa.
Aurinkosuoja – auringossa palaminen, auringonpistoksesta puhumattakaan, pilaa vähintään seuravan päivän, joten muista päähine ja aurinkolasit.
Lue myös: 3 hyvää sääpalvelua
PIDÄ TAUKOJA
Pidä ainakin puolen tunnin tauko jokaista kahta tuntia kohti – joko yksi pidempi tai useita lyhyitä pausseja.
NOSTA JALAT YLÖS
Pitkän kävelyn jälkeen on nautinto asettua makuulle ja nostaa jalat ylös. Se on parempaa kuin istuminen. Parasta on, jos voit vielä ottaa kengät ja sukat pois.
SYÖ JA JUO
Muista tankata enegiaa ja vettä matkan varrella. Pidä myös pientä purtavaa mukana väsähdyksen varalta. Myslipatukat ja kuivahedelmät ja pähkinät ovat käteviä matkassa. Juo myös riittävästi vettä. 10–20 kilometrin matkalla voi hyvin kulua 1–2 litraa vettä.
Mikäli haluat olla seuraavana päivänä vetreä, venyttele vielä vaikka peti kutsuisi kuinka. Venyttely edistää verenkiertoa ja kuljettaa uutta energiaa lihaksiin ja kuona-aineita pois.
Osa-aikaeläkkeelle jäätyään Dorrit lähti kuukauden mittaiselle vaelluksella Espanjaan ja on siitä lähtien kävellyt päivittäin n. 7 kilometriä.
Dorrit on koko ikänsä ollut aktiivinen liikkuja, mutta noin kymmenen vuotta sitten löytynyt vaellus on hänelle jotakin aivan erityistä. Vaeltaessaan hän kokee aistiensa terävöityvän riippumatta siitä onko hän vaeltamassa maailmalla tai omalla kotiseudullaan.
”Kun pääsee kävelyn rytmiin, se alkaa pian sujua kuin itsestään. Kun keho on kävelymoodissa, on sataprosenttisesti läsnä hetkessä.”
Nyt 72-vuotias Dorrit on harrastanut pyöräilyä, juoksua ja kävellytkin paljon, mutta kymmenen vuotta sitten osa-aikaeläkkeelle jäämisen myötä hän löysi patikoinnin. Hän kaipasi jotakin uutta pystyäkseen pääsemään irti vaativasta johtajantoimestaan, jossa hänen oli oltava tavoitettavissa kaiken aikaa.
Rauha löytyi patikoimalla
”Kun leikkasin työaikaani ja sain enemmän vapaa-aikaa, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja lähteä vaellukselle. Otin tavoitteekseni kävellä Pyhän Jaakobin tien eli Camino de Santiagon Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kolmessa tai korkeintaan neljässä viikossa.”
Espanjan maisemien keskellä kulkevilla pölyisillä teillä hän tunsi ensi kertaa patikoinnin vaikutuksen:
”Se oli mahtavaa! Uskomaton rauha! Se tapa, jolla ympäristön kokee kulkiessaan jalan teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.”
On vapauttavaa edetä ilman, että kiinnittää itse kävelemiseen huomiota ja ajattelee ottamiaan askelia. Silloin alkaa huomata ympäristössä pienetkin yksityiskohdat, ja ajatuksetkin vaeltavat vapaasti.
”Varsinkin pitkillä patikkamatkoilla koen olevani enemmän läsnä, koen ympäristön erityisen elävästi ja otan vastaan ajatukset ja vaikutelmat niitä mitenkään suodattamatta. Tunne on samanlainen kuin silloin, kun riisuu paksun ja painavan takin yltään”, Dorrit kuvailee.
Myös seurassa
Heti, kun Dorrit oli palautunut ensimmäisen pitkän vaelluksen rasituksista, hän oli heti valmis uudestaan niin pian kuin seuraava tilaisuus vain tarjoutuisi.
”Halusin myös tutustua muihin patikoijiin sekä kuulla muiden vinkkejä ja kokemuksia, joten liityin samanhenkisten ryhmään.”
Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä lähiluonnossa patikoinnista on tullut Dorritille tärkeä henkireikä eritoten koronarajoitusten aikana. Hän vetää nykyisin myös itse patikointiretkiä.
”Patikoidessa ehtii nähdä paljon kiinnostavaa, ja haluan aina tietää lisää luonnossa näkemistäni asioista, kuten eläimistä ja kasveista ja rakennuksista ja luonnonmuodostelmista ja paikoista, joissa kuljen. Ja mikäpä olisi parempaa kuin päästä kertomaan kaikesta siitä myös muille”, Dorrit kertoo.
Lisää aiheesta: Luontoon.fi ja Retkipaikka.fi
Kehohuoltovinkit: fysioterapeutti E. Solheim
Artikkeli on ilmestynyt KUNTO PLUSsan numerossa 8/2022.