Kenellekään ei ole hyväksi mussuttaa karkkia päivittäin, joten jos makeanhimosta tuntuu tulleen suorastaan riippuvuus, kierre on syytä katkaista.
SOKERI – murenevatko hyvät päätöksesi makeiden herkkujen edessä?
Vaikka voi tuntua siltä, että karkkikaapista kantautuu täysin vastustamatonta seireenien laulua joka ilta, niin sokerista ei ihan fyysisesti voi tulla riippuvaiseksi, ei ainakaan samalla tavalla kuin alkoholista tai muista päihteistä.
Vakiintuneet tavat voivat kuitenkin joskus olla niin vahvoja, että niiden noudattaminen tuntuu suorastaan pakolta. Lisäksi elimistö pyrkii eloonjäämisen varmistamiseksi suosimaan paljon energiaa sisältäviä syötäviä.
Älä siis soimaa itseäsi liikaa, jos sokeria tuntuu olevan vaikea vastustaa, sillä niin se vain on – mutta älä myöskään vetoa olemattomaan sokeririippuvuuteen tekosyynä olla tekemättä asialle mitään. Nyt on oikea aika tarkastella sitä, mitä syöt, milloin ja miksi.
Herkutteletko hemmotellaksesi, palkitaksesi tai lohduttaaksesi itseäsi? Vai onko herkkuja muuten vain koko ajan tarjolla? On myös hyvä pohtia, onko kyse oikeasti nautinnollisesta mieliteosta vai pakonomaisesta ahmimisesta.
Lue myös: Aina hyvässä iskussa – 28 päivän ravinto- ja treeniohjelma
On eri asia haaveilla jäätelöstä, joka sulaa kielellä samettisena ja makeana, kuin ahmia jotain lähes konemaisesti siitä juuri nauttimatta. Kun on tunnistanut tapansa, niitä on paljon helpompi ryhtyä muuttamaan.
Jos kyse on mieliteoista, opettele priorisoimaan ja kysy itseltäsi: ”Ovatko juuri nämä kalorit juuri nyt tärkeitä?”
Lue myös: Kalorilaskuri – päivän kaloritarve
Jos taas kyse on ahmimisesta, niin tutkaile, mikä sen voisi aiheuttaa. Voi olla, että jos koko ajan kieltää itseltään jotain, niin sitten kun tulee lipsahdus, sen jälkeen tuntuu, ettei millään ole enää väliä, ja ahminta riistäytyy käsistä. Siksi ei kannata asettaa itselleen ehdottomia kieltoja vaan opetella kohtuutta.
Järkevään syömiseen mahtuu myös pientä herkuttelua, kunhan sen tekee harkitusti valikoiden.
Jos tuntuu, että syöminen on täysin hallitsematonta, on syytä hakea apua.
Asiantuntija: psykologi ja kliininen ravitsemusterapeutti I. Vinding