Terveyshyödyt, yhteinen aika ystävien kanssa ja upeat luontoelämykset – siinä vain muutama syy, miksi haastateltavamme rakastavat kävelyä. Keho ja mieli voivat hyvin monin tavoin, kun laitat tossua toiseen eteen.
KÄVELY on yksinkertaista ja tehokasta liikuntaa, joka tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.
Kävely on hyvää liikuntaa ja sen lisäksi paljon muutakin! Lue, mitä kävely merkitsee näille kymmenelle henkilölle, joille kävely antaa muun muassa mielenrauhan ja poistaa yksinäisyyden tunteen.
Kuljen joka päivä junalla töihin, ja aloin kaivata junassa istumisen vastapainoksi lisää liikuntaa arkeen. Päätin alkaa kävellä osan matkasta mennen tullen. Reipas kävely käy todellakin tree nistä, ja se on helppoa kuin mikä:
Lisään vain vauhtia ja otan kädet mukaan niin, että koko keho saa liikettä ja lihakset pääsevät töihin. Näin saa taatusti hien pintaan ja sykkeen nousemaan!
Huomasin jo pian kävelyn aloitettuani eron sekä kestävyyskunnossani että jalkojen lihaksissa. Töihin reippailtuani minulla on myös aina enemmän energiaa koko loppupäiväksi. Työmatkoista on tullut arvokas lisä liikuntaharrastusteni ohelle.
Kristian, 39 vuotta
Olen aina pitänyt kävelystä, mutta kun hankin koiran, päivittäisestä ulkoilusta tuli elämäntapa. Ei ole väliä, sataako vettä tai lunta tai tuuleeko – säälle kun ei voi mitään. Palaan kuitenkin lenkeiltä kotiin aina virkistyneenä ja onnellisempana, ja rakastan etenkin pitkiä kävelylenkkejä. Saan samalla seurata läheltä luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua, niin lintujen elämää kuin maiseman muuttuvia värejäkin.
Koiraa ulkoiluttaessa tutustuu helposti myös uusiin ihmisiin, ja muiden koiranomistajien kanssa tuleekin jaettua elämän pieniä ja suuria asioita.
Kun ensimmäinen koirani kuoli, kaipasin kovasti päivittäisiä kävelylenkkejämme. Yritin kävellä yksin, mutta se ei tuntunut samalta, joten hankin pian uuden koiran. Jos pidät kävelystä, nelijalkainen ystävä on paitsi hyvää seuraa, myös jokapäiväinen motivaattori lähteä liikkeelle.
Susanne, 65 vuotta
Tapasin jo lapsena tehdä tutkimusretkiä lapsuuden-kotini lähellä olevalle suolle – kuvittelin samoilevani viidakossa. Yhdeksäntoistavuotiaana pääsin Etelä-merikassa matkustellessani ihan oikeaan viidakkoon ja innostuin toden teolla vaeltamisesta. Luonnossa patikoidessani koen sellaista sisäistä rauhaa ja iloa, jota ei vain voi tuntea missään muualla.
Parhaita ovat kävelylenkit ystävieni tai mieheni kanssa, jolloin syntyvät aina parhaat keskustelutkin. Muutama vuosi sitten kokeilin kuitenkin myös hiljaista kävelyä joogaretriitin aikana, ja huomasin, miten erilaista, suorastaan meditatiivista, on kävellä hiljaisuudessa. Se on myös entisestään syventänyt kiinnostustani ympäröivään luontoon. Olenkin ilmoittautunut kasvikurssille, jotta tiedän, mitä kasveja voi syödä ja käyttää lääkkeinä.
Mitä enemmän opin, sitä mielenkiintoisemmiksi kävelylenkitkin muuttuvat. Ja mitä enemmän kävelen, sitä enemmän kohtaan asioita, joista haluan tietää enemmän. Saattaa kuulostaa juhlalliselta, mutta vuorovaikutuksessa luonnon kanssa koen palaavani kotiin ja tunnen samaa puhdasta iloa kuin aikoinaan lapsena.
Karin, 61 vuotta
Yrittäjänä joudun tämän tästä tekemään tärkeitä päätöksiä, ideoimaan uutta ja ratkomaan yllättäviä ongelmia. Kävely on loistava väline tähän.
Aivoni toimivat visuaalisesti, ja voin helposti muodostaa mielikuvia. Kun lähden kävelylle, mielessäni alkaa ikään kuin pyöriä elokuva ja ratkaisut alkavat hahmottua vähitellen. Kävely auttaakin minua usein selvittämään, miten parhaiten edetä milloin missäkin asiassa.
Paul, 60 vuotta
Tunnen itseni usein yksinäiseksi, mutta tähän auttaa se, kun lähden ulos ihmisten ilmoille. Näen tuttuja kasvoja ja joskus törmään hyvään ystäväänkin. Tuntuu mukavalta liikkua muiden parissa, vaikka ei edes puhuisi kenenkään kanssa.
Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista harrastusta, mutta muutama vuosi sitten tajusin, että kävely on minun juttuni: siitä on tullut aktiviteetti, josta nautin ja jossa olen hyvä. Kävelen päivittäin noin yhdeksän kilometriä ja etsin usein tietoa kulkemieni katujen ja asuinalueiden historiasta. Se tuo kävelyille entistä enemmän merkitystä, ja kutsun usein ystäviäkin mukaan omille opastetuille kiertokävelyilleni.
Seuraava projektini on kävellä kotikaupunkini kaikki kadut läpi. Niitä on tosin satoja, joten tavoite ei tule täyttymään ihan lähiaikoina. Se sopii kuitenkin minulle todella hyvin. Oli mielialani sitten hyvä tai huono, kävely parantaa sitä aina.
Zaineb, 39 vuotta
Saimme ystäväporukkani kanssa aikoinaan idean lähteä kokeilemaan pitkää päivävaellusta. Lähdimme liikkeelle aamukahdeksalta, ja kun iltakymmeneltä palasimme lähtöpaikalle, lukuisia välipaloja ja rakkolaastareita myöhemmin, olimme ehtineet puhua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä – ja olimme myös aivan tohkeissamme suorituksestamme. Kymmenien kilometrien vaellus tuntui kyllä lihaksissa pitkään, mutta pitkään kantoi myös sen synnyttämä euforiakin.
Siitä lähtien kävelystä on tullut yksi elämäni suurimmista iloista. Sen ansiosta voin paremmin sekä fyysisesti että henkisesti, minulla on enemmän energiaa, nukun hyvin ja aineenvaihduntani ja ruoansulatuksenikin toimivat paremmin. Siitä on tullut aivan itsestään selvä osa elämääni, eikä mieleeni edes tulisi keksiä tekosyitä miksi en esimerkiksi kävelisi aamuisin töihin. Minun on toki noustava ylös hieman aikaisemmin sen takia, mutta toisaalta se on hyvä syy mennä myös aikaisemmin nukkumaan.
Seuraavaksi aiomme lähteä ystävieni kanssa entistä pidemmälle, useamman päivän vaellukselle. En malta odottaa!
Helene, 58 vuotta
Minulla on taipumus miettiä liikaa, ja kuormitun helposti henkisesti. Olen kuitenkin huomannut, että kävelyllä on valtava vaikutus siihen, miltä minusta tuntuu – varsinkin niinä päivinä, kun ajatukset laukkaavat ylikierroksilla. Kävelen joka päivä, en päästäkseni paikasta toiseen, vaan yksinomaan sen vuoksi, että pidän näin huolta hyvinvoinnistani.
Kävelen aina mieluummin luonnon rauhassa kuin kaupungin vilinässä. Luonnossa kokemani hyvän olon tunne säilyy vielä pitkään sen jälkeen, kun pääsen kotiin. Olen suorastaan ylpeä, kun rohkenen priorisoida tällaista tekemistä, joka on vain minua varten. Se tuntuu todella arvokkaalta panostukselta omaan hyvinvointiini.
Helena, 33 vuotta
Olen lukuisten kävelyillä viettämieni tuntien aikana oppinut valtavasti niin itsestäni kuin muistakin ihmisistä. Välillä uppoudun lenkeillä omiin ajatuksiini, välillä taas kuuntelen psykologiaa käsitteleviä podcasteja tai äänikirjoja. Olen huomannut, että kävellessäni minun on helpompi keskittyä kuuntelemiseen.
Aluksi kuuntelin äänikirjoja siksi, että kaipasin elämäntilanteeni vuoksi muuta ajateltavaa, mutta enää en tarvitse muita ärsykkeitä kuin luonnon värit ja askelteni ääni. Silloin ajatukset saavat virrata vapaasti ilman, että takerrun murehtimaan mitään. Kävellessäni stressi ja huolet karisevat, ja voin keskittyä vain olemaan läsnä nykyhetkessä. Jos olen surullinen lähtiessäni kotoa, palaan takaisin piristyneenä – ja jos olen hyvällä tuulella lähtiessäni, olen vielä paremmalla tuulella kotiin palatessani.
Katrine, 41 vuotta
Minulla on todettu tarkkaavaisuushäiriö, ja arjen ärsyketulva saa mieleni helposti käymään ylikierroksilla. Kun lähden kävelylle, tuntuu kuin aika pysähtyisi. Saan tilaa ajatuksilleni ja koen sisäistä rauhaa, kun annan maailman vain lipua ohi joka askeleella. Voin tarkkailla ilman, että minun tarvitsee olla mitään tai osallistua mihinkään. Voin kuunnella musiikkia, mutta puhelimeni pysyy visusti taskussa.
Se, missä ja kuinka kauan kävelen, ei ole olennaista – kävelyn liike antaa minulle vapauden luoda oman tilani.
Carsten, 48 vuotta
Seitsemän vuotta sitten erosin puolisostani ja irtisanouduin myös samoihin aikoihin työstäni. Lapsetkin olivat jo niin isoja, että pystyin keskittymään välillä vain itseeni, ja päätin lähteä kävelemään klassisen Santiago de Compostelan vaelluksen lonkkavaivoistani huolimatta. Harjoittelin hieman ennen matkaa ja ostin vaelluskengät – ja menolipun Espanjaan. Se oli lopulta paras lahja, jonka olen koskaan antanut itselleni.
Kävelin 800 kilometriä neljässä viikossa. Matkan varrella löysin syvän rauhan, puhdistauduin kaikesta henkisestä kuonasta, kuntoni koheni ja lonkkavaivakin helpotti. Jalkojen lisäksi kätenikin vahvistuivat, koska kävelin koko matkan sauvojen kanssa.
Nykyisin käyn 2–4 viikon pituisilla vaelluksilla joka vuosi ja tunnen itseni aina niiden jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti virkistyneeksi. Liikun luonnossa paljon muutenkin, ja saan suorastaan vieroitusoireita, jos en pääse ulkoilemaan. Varaan riittävästi aikaa, jotta ehdin rauhoittua katselemaan luontoa, nauttimaan maisemista, pysähtyä juttelemaan muiden retkeilijöiden kanssa tai vaikka muuttamaan reittiä ex tempore. Samalla kuntokin kohenee.
Väittäisin, että kävellä voi ympäri vuoden. Varustaudu vain sään mukaan, pakkaa mukaan vettä ja välipala, ja kun astut ulos ovesta, sinun ei tarvitse kuin päättää, lähdetkö tänään vasemmalle vai oikealle.
Ellen, 56 vuotta
KUNTO PLUS 2/2024