Ekokatastrofi, ympäristötuho, ilmaston lämpeneminen... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta juuri tässä tapauksessa kyse onkin kauhukaksosista, sillä näillä nimityksillä on itse asiassa eroa. Ainakin jonkin verran.
MIKÄ ERO? Kun ilma lämpenee ja sään ääri-ilmiöitä, kuten hirmumyrskyjä, kuivuutta ja metsäpaloja, on enemmän, kyse on ilmastonmuutoksesta – joka kylläkin tuo mukanaan ympäristötuhoja.
Nykyisin törmää mainintoihin ympäristö- ja ilmastoasioista vähän joka puolella, niin ruoka- ja vaateostoksilla kuin pohdittaessa liikkumismuotoja ja polttoainevalintoja. Kyse on eri asioista, vaikka molempia sanoja käytetään arkipuheessa usein toistensa synonyymeina.
Yksinkertaistaen voi sanoa, että ilmasto tarkoittaa vain ilmakehän perustilaa jossain tietyssä paikassa, kun taas ympäristö tarkoittaa kaikkia niin ihmisiin kuin muihin organismeihin vaikuttavia ulkoisia olosuhteita.
Ilmastonmuutos on siis yksi globaaleista ympäristöongelmista, ja osa ympäristöongelmista vaikuttaa myös ilmastoon, mutta on olemassa myös ympäristöongelmia, joilla ei ole aivan suoraan tekemistä ilmaston kanssa.
Miten tässä termien ja ongelmien viidakossa sitten voi toimia parhain päin sekä ilmaston että ympäristön hyväksi?
Usein se, mikä on hyväksi ilmaston kannalta, on myös hyväksi ympäristölle, mutta tähänkin nyrkkisääntöön on myös poikkeuksia – ja joillain toimilla voi joskus olla jopa päinvastaisia vaikutuksia.
Esimerkiksi toisaalta halutaan ilmastosyistä vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siirtyä aurinko- ja tuulivoimaan, mutta toisaalta aurinko- ja tuulivoimaloiden rakentaminen voikin uhata alueen biodiversiteettiä ja siten niiden määrän lisääminen voikin olla ympäristön kannalta haitallista.
Jos tämä tuntuu edelleen sekavalta, niin ehkä alla olevat esimerkit selventävät asiaa.
Viime vuosina huomion kohteeksi joutuneet hajoamattomat fluoriyhdisteet eivät itsessään ole ilmasto-ongelma, mutta ne ovat ympäristöongelma, jos niiden määrä ylittää niille asetetut raja-arvot, niin luonnossa kuin ihmisten elimistössä. Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviraston Environmental Protection Agencyn tutkimusten mukaan PFAS-yhdisteiden valmistuksessa syntyy difluorikloorimetaania, joka on noin 5 000 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi CO2, joten epäsuorasti PFAS-yhdisteet ovat myös ilmasto-ongelma.
Tyynessä valtameressä kelluu monta kertaa isojen valtioiden kokoisia muovijätesaaria, mikä on ympäristöongelma, sillä muovi vahingoittaa eläimistöä ja saastuttaa ympäristöä. Toisaalta muovin valmistuksessa syntyy myös hiilidioksidia, joten epäsuorasti muovikin on ilmasto-ongelma.
Ilmastokriisi on tavallaan ”vain yksi ympäristöongelmista”, mutta se on niin kokonaisvaltainen ja laaja, että se on aivan omaa luokkaansa, ja samaa voi sanoa luontokadosta. Biodiversiteettikriisi eli eläin- ja kasvilajien häviäminen maailmanlaajuisesti johtuu ennen kaikkea siitä, että ihmisen toiminnan vuoksi eläinten ja kasvien elinympäristöjä on tuhoutunut, ja luontokadon vertaaminen ilmastokriisiin sekä mittaluokan että tuhoisien vaikutusten osalta on aivan paikallaan.
Kaikki kasvihuoneilmiötä edistävät kaasut ovat ilmasto-ongelma. Ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa tai voimistaa paikallisia ympäristöongelmia, myös luontokatoa. Hiilidioksidin mukana ilmastoon pääsee myös sekä ympäristölle että kansanterveydelle haitallisia ilmansaasteita.
LÄHDE: Aarhusin yliopiston ympäristötieteen vanhempi tutkija L. Petersen
KUNTO PLUS 13/2023