Tutkimusten mukaan aktiivisilla liikkujilla on liikuntaa harrastamattomia parempi ennuste toipua rintasyövästä. Liikunta auttoi Riikkaa toipumaan.
LIIKUNTAA SAIRAUDESTA HUOLIMATTA Jo kahden viikon kuluttua rinnan poistosta Riikka saattoi taas juosta – omien sanojensa mukaan vähemmän painolastia mukanaan.
Viime vuonna, kun Riikka istui imettämässä vauvaansa, lapsi ei halunnut imeä vasenta rintaa. Hän huomasi, että rinnan sisällä oli jokin möykky.
”Ajattelin, että se on vain maitorauhanen, joka on jotenkin tukossa, mutta se osoittautui erittäin aggressiivisen syövän varhaiseksi vaiheeksi. Minulle suositeltiin, että koko rinta pitäisi poistaa mahdollisimman nopeasti”, Riikka kertoo.
Kyhmy oli 8 x 13 cm kokoinen, ja vaikka Riikka tunsi olonsa terveeksi, oli henkisesti raskasta ajatella, että kehon sisällä kasvoi jotakin vierasta.
”Kun mammografiassa ja ultrassa löytyi epäilyttävää kudosta kummastakin rinnasta, olin aika kauhuissani odottaessani kudosnäytteiden tuloksia. Kaikki mahdollisuudet olivat avoinna – aivan pahimmatkin. Olin niin peloissani, että minun oli aivan pakko tehdä edes jotain vahvistaakseni itseäni sekä fyysisesti että henkisesti, koska en kerta kaikkiaan voinut vain istua ja odottaa”, Riikka kertoo.
Liikunta oli Riikan pelastus. Huolet eivät kaikonneet kokonaan, mutta juokseminen musiikkia kuunnellen oli aivan omaa aikaa. Juostessa ei tarvinnut puhua kenenkään kanssa syövästä eikä seurata ystävien ja perheen huolta. Liikunnalla pääsi omaan maailmaan.
”Voimattomuuden tunne oli henkisesti musertava, mutta pystyin sentään vahvistamaan kehoani tulevaan. En halunnut antaa periksi ja liikunta oli tapa pitää pää pystyssä kaikkien vastoinkäymisten keskellä”, Riikka toteaa.
Leikkauksen jälkeen Riikka teki kaikkensa liikunnan eteen. Vasemmasta käsivarresta ei ollut käytännössä mihinkään, joten hän treenasi toista kättään, ja uskoi, että toisen puolen liikuttaminen vaikuttaa heikkoonkin puoleen. Periksiantamattomuus kannatti. Kuukausi leikkauksesta Riikka pystyi jo tekemään lihaskuntotreeniä, ja viiden kuukauden kuluttua siitä, kun syöpä oli löytynyt, hän jo pelasi palloa. Hän oli siitä niin onnellinen, että liikuttui kyyneliin asti.
”Olin niin onnellinen ja liikuttunut. Silloin tunsin olevani taas oma itseni. Olin jälleen se Riikka, joka pystyy tekemään kaikkea sitä, mitä ennenkin ja joka rakastaa palloilulajeja. Se vain oli niin ihanaa”, Riikka kuvailee.
Puolta vuotta myöhemmin Riikalla ei ole enää mitään rajoitteita, vaan kaikki sujuu entiseen malliin. Lääkäreiden mielestä Riikan hyvä fyysinen kunto ennen leikkausta ja sinnikäs itsensä kuntouttaminen ovat auttaneet häntä toipumaan leikkauksesta ennätysajassa.
Rintaleikkauksen jälkeen useimmilta joudutaan poistamaan nestettä rinnasta noin puolentoista kuukauden ajan, mutta Riikan elimistö pääsi nesteestä eroon ilman nesteen punkteerausta vain 10 päivässä, luultavasti siksi, että hän liikkui aktiivisesti sekä ennen että jälkeen operaation. Riikka itse on sitä mieltä, että kunnia nopeasta toipumisesta kuuluu kokonaan liikunnalle.
”En väitä, että liikunta toimisi kaikkien kohdalla. Monet joutuvat paljon rankempiin hoitoihin kun minä, ja voin vain kuvitella, miten raskasta se on, kun on sekä väsynyt että kipeä. Minulle liikunta on tarjonnut tavan kohdata vaikea tilanne, koska pystyin tuntemaan, että pystyn liikunnalla vaikuttamaan tilaani.”
Liikunta on Riikalle yhtä tärkeää kuin ennenkin, mutta se, mikä motivoi liikkumaan, on sairastumisen myötä muuttunut.
”Aiemmin liikkumaan motivoi ennen kaikkea se, että halusin olla sekä hyvässä kunnossa että myös näyttää treenatulta. Sittemmin tavoitteeni ovat vaihtuneet. Tällä hetkellä tavoittelen liikunnalla tervettä ja vahvaa kehoa. Haluan olla sekä fyysisesti että henkisesti terve ja vahva”, Riikka toteaa.