Aivot rakastavat juoruamista – jopa niin paljon, että emme suorastaan pysty olemaan juoruilematta. Selitämme, miksi juoruilu on niin koukuttavaa.
JUORUILLESSA aivoissa tapahtuu jotakin meille ihmisille kovin mieluisaa.
Psssst… Oletko kuullut…?
Tiedät varmasti, että juoruilu ei ole kivaa.
Silti et voi olla kertomatta muille mehukkaita yksityiskohtia ystävästäsi, joka on taas alkanut seurustella exänsä kanssa, tai kollegastasi, joka saa mahdollisesti ylennyksen.
Useimmat meistä sortuvat juoruilemaan silloin tällöin – tai ainakin kuuntelevat korvat hörössä, kun muut juoruavat.
Siihen on itse asiassa täysin looginen selitys. Neurotieteilijä Thomas Zoëga Ramsøyn mukaan aivot nimittäin janoavat juoruilua, ja se voi antaa samanlaiset kiksit kuin peliriippuvaiset saavat pelatessaan.
Juorutessasi aivosi vapauttavat oksitosiinia ja dopamiinia, jotka palkitsevat sinut rakkauden, onnellisuuden ja euforian tunteilla.
Oksitosiini ja dopamiini ovatkin ratkaisevia tekijöitä, kun yritämme ymmärtää, miksi juoruilu on niin houkuttelevaa.
Kun aivosi vapauttavat juoruillessasi oksitosiinia, se vahvistaa sinun ja juoruilukumppanisi välistä sidettä.
Sillä voi kuitenkin olla myös päinvastainen vaikutus. Korkea oksitosiinitaso voi nimittäin myös lisätä vihamielisyyttä – ja juoruilu on siitä hyvä esimerkki. Thomas Zoëga Ramsøy selittää asian näin:
”Juoruilu vahvistaa yhteenkuuluvuutta juoruilijoiden välillä mutta etäännyttää juorujen kohteesta.”
Juoruilu toimii myös Thomas Zoëga Ramsøyn sanoin ”sosiaalisena valuuttana”. Tässä dopamiini tulee kuvaan mukaan.
Kun levität juoruja, annat tietoa, johon muut eivät muuten pääsisi käsiksi.
Thomas Zoëga Ramsøyn mukaan aivot eivät erota tätä tilanteesta, jossa olet nälkäinen ja joku antaa sinulle ruokaa.
”Jos annan sinulle omenan, voin olettaa, että sinä puolestasi annat minulle omenan, kun minulla on nälkä. Joten jos kerron sinulle salaisuuden, odotan, että sinäkin kerrot minulle kuulemasti salaisuudet. Olemme siis vaihtaneet valuuttaa.”
Tästä juoruilija saa pienen emotionaalisen kiksin eli dopamiiniryöpyn, joka on verrattavissa peliriippuvaisten aivojen reagointiin heidän pelatessaan uhkapeliä.
Mutta miksi aivomme reagoivat juoruiluun tällä tavoin?
Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja, joilla on voimakas tarve tehdä yhteistyötä, ja siksi meidän on tärkeää ymmärtää toistemme motiiveja ja tunteita.
”Juoruista saat tietoa, joka auttaa sinua tekemään päätöksiä, esimerkiksi valitsemaan tietyn kumppanin. Vaarana on vain, että saamasi tieto ei välttämättä ole totta.”— Thomas Zoëga Ramsøy, neuropsykologi ja -tutkija
Koska emme pääse muiden ihmisten pään sisään, käytämme paljon henkistä energiaa ymmärtääksemme muita ja ennakoidaksemme heidän toimintaansa – ja juorut voivat olla siinä avuksi.
”Juorussa on pohjimmiltaan kyse siitä, mitä joku on tehnyt ja mitä se kertoo hänestä – esimerkiksi siitä, voiko häneen luottaa”, Thomas Zoëga Ramsøy selittää.
Lue myös: Liike on lääkettä näissä sairauksissa
Kaiken tämän perusteella voi kuulostaa siltä, että juoruilu onkin vain hyvä asia – mutta muista, että juoruilu koskee lähes aina kolmatta osapuolta. Ja kukaan ei halua olla juorujen kohde.
”Jos juoruilen sinusta, levitän pohjimmiltaan tietoa, jota et todennäköisesti halua jakaa kaikkien kanssa. Haluat varmaan itse päättää, kuka saa tietää sinua koskevista asioista – ja juoruilu on täysin tämän periaatteen vastaista.”
Siksi neuropsykologi ei pidä jatkuvaa juoruilua hyvänä asiana.
”Pelkästään juoruiluun liittyvän aivokemian ymmärtäminen voi auttaa meitä vähentämään juoruilua. Juoruilu on vähän kuin suklaa – se tuntuu hetkellisesti hyvältä, mutta et voi syödä sitä koko ajan. Joten vaikka saat siitä nopean nautinnon, se ei välttämättä ole suositeltavaa jatkuvalla syötöllä.”
ASIANTUNTIJA: Neuropsykologi, neurobiologian tohtori Thomas Zoëga Ramsøy