Jos olet aikaoptimisti, haluat luultavasti hyödyntää vuorokauden kaikki tunnit. Silloin ohjelmaan tulee ahdettua ylimääräistäkin puuhaa, vaikka se merkitsisi, että toiset asiat vuorostaan myöhästyvät. Oletko tullut ajatelleeksi, ettäsevoiollaikävää muille?
AIKAOPTIMISTI - Aikaoptimisti kiiruhtaa ehtiäkseen kaiken, ja läheiset saavat luvan odottaa – mikä varmasti turhauttaa.
Siinä missä joku toinen saa näppylöitä kiireisyydestä, sinä viihdyt yleensä hyvin kovassa vauhdissa. Olet sitä tyyppiä, joka uskoo, että matkalla tapaamiseen ehtii vielä täyttää tankin ja piipahtaa kioskillakin.
Aikaoptimistit ovat usein spontaaneja ja nautinnonhaluisia ja toimivat impulssien mukaan. Pidät itseäsi varmasti joustavana ja mukautuvana.
Luovuus ja menevyys sopivat sinulle, siksi viihdyt usein työssä, jossa sattuu ja tapahtuu.
Rutiinit puolestaan ikävystyttävät sinua, joten työt, joissa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, kuten myyjän, näyttelijän ja toimittajan työt, sopivat sinulle erinomaisesti.
Jos epäilet olevasi aikaoptimisti, katso, mitä testimme sanoo.
Jos olet vankka aikaoptimisti, vaarana on, ettet näe omia sokeita pisteitäsi etkä huomaa, miten rento tyylisi vaikuttaa muihin. Siis sitä, miltä ystävättärestä tuntuu odottaa 20 minuuttia metsän reunassa, ennen kuin ilmestyt lenkille, tai työkaverista, kun hänen odottamansa paperi saapuu hänen työpöydälleen päivän tai pari myöhässä.
”Ihmiset ärsyyntyvät erityisesti siksi, että myöhästymisillä on seurauksia, jotka voivat olla mitä tahansa ärsyttävistä pikku jutuista aivan mahdottomiin ristiriitoihin”, selittää Lise August.
Toisten silmissä saatat olla ihminen, johon ei voi luottaa. Töissä sinun myöhästymisesi voi estää muita saamasta tehtäviään valmiiksi ajallaan, mutta luottamuksen pettäminen voi osoittautua vielä pahemmaksi kotona.
”Pahimmalta tuntuu, jos läheiset, vaikkapa puoliso tai lapset ajattelevat: ’Et pidä minua tarpeeksi tärkeänä pitääksesi sopimuksesi kanssani’,” toteaa Lise August.
Kun aikaoptimisti tulee kotiin vasta ruuan jo jäähdyttyä, on tärkeää, ettei ryhdy heti puolustuskannalle.
”On otettava huomioon toisten tunteet. Osoita ymmärtäväsi, että on merkittävää, jos olet rikkonut lupauksesi. Silloin toiset rauhoittuvat ja voitte sopia yhdessä kaikille sopivat pelisäännöt”.
Sillä, että arvioi käytettävissä olevan ajan pitemmäksi kuin se onkaan, on useita haittapuolia. Myöhästymiset vaikuttavat ihmissuhteisiin, mutta myös sinuun itseesi.
Koska suhtaudut elämään nautinnonhaluisesti, saatat lykätä vähemmän kiinnostavia tehtäviä kunnes niiden toteuttamiseen on liian vähän aikaa.
”Aikaoptimistit joutuvat siksi useammin turvautumaan hätä-ratkaisuihin, mikä voi turhauttaa ja aiheuttaa huonoa omaatuntoa”, sanoo psykologi Lise August.
Näin on, vaikka olet luultavasti kehittänyt taidon työskennellä paineen alaisena. Se voi toimia, jos asut yksin tai työsi on vapaata, mutta ongelmat leviävät kuin renkaat vedessä, jos tekemisesi vaikuttavat läheisiin tai työtovereihin.
”Silloin ei enää ole kyse vain omasta persoonallisuudesta, vaan vaikutuksesta kaikkiin muihinkin”, muistuttaa August.
Aikaoptimisteja on karkeasti ottaen kahdenlaisia: niitä, jotka vähättelevät ongelmaa ja ajattelevat, että muiden pitäisi päästää irti aikatyranniasta. Tällaiset aikaoptimistit saattavat jopa syyttää muita siitä, että ovat itse myöhässä. Ja sitten on niitä aikaoptimisteja, jotka ottavat sen raskaasti ja kyselevät: miksi en koskaan opi?
Kumpikin tapa reagoida on yhtä huono, sillä kumpikaan asenne ei auta eteenpäin.
On parempi tunnustaa tosiasiat ja tiedostaa ongelma.
Et tietoisesti tuhlaa aikaa siksi, että haluaisit toisille pahaa.
Et vain ole koskaan oppinut hallitsemaan ajankäyttöäsi, joten on aika alkaa opetella. Ratkaisu on siis alkaa hallita aikaa.
”Aloita laatimalla aikabudjetti, jotta saat realistisemman käsityksen ajankäytöstäsi. Varaa joka asiaan aikaa kaksi kertaa niin paljon kuin luulet siihen tarvittavan. Et pysty tekemään samanaikaisesti monia asioita ja kaikkea kerralla”, opastaa psykologi Lise August. Kun vähitellen opit paremmin hallitsemaan aikaa, ärsytät muita ihmisiä vähemmän ja näet itsekin vihdoin valoa tunnelin päässä.
Asiantuntija: Lise August, psykologi