Ikääntyminen: Kulta-aikaa vai harmaata massaa
Kun ihminen ikääntyy, hänet aletaan nähdä uudella tavalla. Lue, mistä ikäsyrjinnässä on kyse.
Kun ihminen ikääntyy, hänet aletaan nähdä uudella tavalla. Lue, mistä ikäsyrjinnässä on kyse.
Tiesitkö, että Hollywood-elokuvissa naisilla on suhteellisesti sitä vähemmän repliikkejä, mitä vanhempia he ovat? Tai että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan joka toisella ihmisellä on kielteinen käsitys ikääntyneistä ihmisistä? Ja että ikäihmiset jätetään järjestelmällisesti lääketieteellisten tutkimusten ulkopuolelle, vaikka tutkittavat hoitomuodot kohdistuvat todennäköisimmin juuri heihin?
Ikäsyrjintä on tosiasia, ja siitä juontuvat ennakkoluulot koskettavat ihmisiä monissa elämän eri vaiheissa. Esimerkiksi nuoret aikuiset voivat työelämään siirtyessään kohdata vähättelyä ja joutua ottamaan vastaan työtehtäviä, jotka eivät vastaan heidän osaamistaan.
Vastavalmistuneilta voidaan toisaalta odottaa myös kohtuuttomastikin kykyä innovoida ja tuoda työhön uusia näkökulmia vain ikänsä ja tuoreen tutkintonsa perusteella.
Lue myös: Liike on lääkettä näihin sairauksiin
Kovimmin ikäsyrjintä osuu kuitenkin yleensä nimenomaan ikäihmisiin – nuoruutta ihannoiva nyky-yhteiskunta ei näe eikä osaa arvostaa iän tuomia vahvuuksia samalla tavalla kuin nuoruuteen liitettäviä ominaisuuksia.
Miten yhteiskunnan ulkokehälle sysiminen sitten varsinaisesti alkaa näkyä ikävuosien karttuessa?
Ennakkoluulojen ja vähättelevien asenteiden lisäksi ikäsyrjintä ilmenee konkreettisesti esimerkiksi työmarkkinoilla.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 pitkäaikaistyöttömiä oli eniten 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä, ja edellisen vuoden aikana pitkäaikaistyöttömien määrä myös kasvoi eniten juuri samassa ikäryhmässä. Työpaikoilla ikääntyvien koulutukseen saatetaan investoida vähemmän, kenties sillä oletuksella, etteivät nämä enää pysty yhtä hyvin omaksumaan uusia asioita.
Maailman terveysjärjestö WHO kartoitti vuonna 2021 julkaistussa ikäsyrjintää koskevassa raportissaan ikääntyviin työelämässä kohdistuvia ennakkoluuloja. Tulosten mukaan heitä pidetään muun muassa joustamattomina ja heidän motivaatiotaan ja tietoteknisiä taitojaan epäillään.
Raportin mukaan ikääntyvät kuvataan myös mediassa hauraina, epäviehättävinä ja avuttomina – sikäli kuin heitä ylipäänsä nähdään mediassa.
Esimerkiksi saksalaisessa tutkimuksessa on todettu parhaaseen katseluaikaan esitettävien tv-sarjojen hahmoista vain 8,5 prosentin olevan ikäihmisiä.
WHO:n Global report on ageism -raportissa kartoitetaan ikääntyviin ja vanhoihin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja stereotypioita.
Alla raportin yhteenveto terveydenhuollossa, työpaikoilla ja mediassa vaikuttavista ennakkoluuloista.
Terveydenhuolto | ||
NUORET er ... | VANHAT er ... | |
---|---|---|
Myönteiset stereotypiat |
... terveitä ... fyysisesti aktiivisia ... vahvoja ja energisiä |
... lämpimiä ... miellyttäviä |
Kielteiset stereotypiat |
... uhkarohkeita ... päihteiden käyttäjiä ... ahdistuneita |
... ärtyisiä ... yksinäisiä ... hauraita ja heikkoja ... epäseksuaalisia |
Työelämä | ||
NUORET er ... | VANHAT er ... | |
Myönteiset stereotypiat |
... energisiä ... kunnianhimoisia ... taitavia tietotekniikassa |
... luotettavia ... kokeneita ... sosiaalisesti taitavia ... hyviä johtajia |
Kielteiset stereotypiat |
... itsekeskeisiä ... epälojaaleja ... etuoikeutettuja ... laiskoja |
... joustamattomia ... vailla motivaatiota ... taitamattomia ... huonoja tietotekniikassa |
Mediassa | ||
NUORET er ... | VANHAT er ... | |
Myönteiset stereotypiat | ... viehättäviä |
... terveitä ... sitoutuneita ... itsenäisiä |
Kielteiset stereotypiat |
... hankalia ... rikollisia |
... epäviehättäviä ... onnettomia ... seniilejä ... riippuvaisia muista |
Ennakkoluulot eivät välttämättä karise oman ikääntymisen myötäkään. Sisäistetty ikäsyrjintä tarkoittaa itseen kohdistettua ennakkoluuloa – ihminen uskoo itsekin, ettei ole enää ikääntyessään esimerkiksi yhtä arvokas työntekijä.
”Monet iäkkäät eivät pidä siitä, että heitä kutsutaan vanhoiksi tai seniorikansalaisiksi tai muilla vanhuksiin yhdistettävillä nimityksillä. Vanhuutta ei yksinkertaisesti pidetä viehättävänä,” Kööpenhaminan yliopistossa ikäsyrjintää tutkiva Anette Tybjerg-Jeppesen toteaa.
Sisäistetty ikäsyrjintä voi ilmetä monin tavoin. Esimerkiksi eläkkeelle jäänyt voi kokea olevansa ”kakkosluokan kansalainen”, josta ei ole enää hyötyä yhteiskunnalle. Fyysisen ulkonäön, kuten hiusten värin, muuttuminen voi aiheuttaa myös identiteettikriisin – entinen blondi tai punapää onkin enää pelkkää harmaata massaa.
Itseen kohdistuvilla ennakkoluuloilla voi olla varsin negatiivisia seurauksia hyvinvoinnille. Sisäistetty ikäsyrjintä tai omaan ikääntymiseen liittyvät negatiiviset ajatukset voivat lisätä masennuksen, sydän- ja verisuonitaudin ja jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Sisäistetty ikäsyrjintä voi johtaa myös siihen, että omia ikääntymisen merkkejä vastaan aletaan taistella vimmaisesti. Kuvaukset ikäihmisistä, jotka ovat ankaran treenin ja kosmeettisten ja kirurgisten käsittelyjen avulla saaneet muokattua ulkonäköään nuoremmaksi, voivat olla toki inspiroivia, mutta samalla ne voivat myös vahvistaa ikäsyrjintää viestimällä, että ihminen ei saisi ikääntyä – tai ainakaan näyttää silloin ikäiseltään.
Vaikka ikäsyrjinnästä puhutaan yhä enemmän, termi itsessään ei ole uusi vaan sen keksi jo vuonna 1969 psykiatri Robert Neil Butler. Nuoruuden ihannointi ei suinkaan ole vain tämän päivän ilmiö.
”Nuoruuden lähdettä on etsitty kautta aikojen”, Tybjerg-Jeppesen toteaa. ”Ikäsyrjinnästä on nykyisin vain tultu yhä tietoisemmiksi, ja samalla yhteiskunta arvostaa yhä enemmän nopeutta ja kykyä mukautua uusiin tilanteisiin – nämä ovat myös ominaisuuksia, jotka liitetään nimenomaan nuoriin ihmisiin”, hän tarkentaa.
Ikäsyrjintä ulottuukin ilmiönä yhteiskunnan rakenteista aina yksilön ajatteluun asti. On siis tärkeää olla tietoinen omista ennakkoluuloista ja stereotyyppisestä ajattelusta, ja ymmärtää myös, että nämä ennakkoluulot kumpuavat ympäröivästä kulttuurista.
Vanhenemiseen liittyvien stigmojen purkaminen vaatiikin yksilön omien ennakkoluulojen tunnistamisen lisäksi myös merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia panostuksia ja muutoksia.
Tällaisia poliittisia muutoksia voi olla esimerkiksi eläkeiän muuttaminen, työpaikoilla voidaan puolestaan luoda käytäntöjä vanhempien ja nuorempien työntekijöiden saattamiseksi yhteen ja näin tietoisesti alkaa kuroa umpeen sukupolvien välistä kuilua.
Vaikka meillä länsimaissa saattaakin olla sellainen käsitys, että vanhempia sukupolvea arvostetaan enemmän muualla maailmassa, näin ei aina todellisuudessa ole.
Poliittisista aloitteista ja yleisestä hyvästä tahdosta huolimatta ikäsyrjintää ei välttämättä pystytä täysin kitkemään yhteiskunnasta. Joidenkin tutkijoiden mukaan se liittyy nimittäin kiinteästi ihmisen kuoleman pelkoon.
Ihmiset kun eivät halua tulla muistutetuksi omasta kuolevaisuudestaan ja elämän rajallisuudesta, mistä niin oma kuin muidenkin ikääntyminen näkyvästi ja väistämättä kertoo.
”On avoin kysymys, miten pystymme paremmin hyväksymään ja käsittelemään ikääntymisprosessia ja kuolemaa. Yksi asia on kuitenkin varma: Se alkaa siitä, että uskaltaa alkaa puhua ääneen sekä ikääntymisestä että siihen liittyvästä ikäsyrjinnästä – ja se on vaikeaa”, Tybjerg-Jeppesen toteaa lopuksi.
ASIANTUNTIJA: Kööpenhaminan yliopiston tohtoriopiskelija A. Tybjerg-Jeppesen
Lähde: WHO: Ageism, Healthy Life Expectancy and Population Ageing: How Are They Related?