Virtsankarkailu – tuleeko sitä kaikille?

Jos lantionpohjan lihakset ovat löysät, virtsankarkailu on todennäköistä. Virtsankarkailu, joka on hyvin yleinen vaiva, voi pilata iloa ja laskea elämisen laatua. Näin sitä voi ehkäistä ja hoitaa.

Nainen kärsii virtsankarkailusta

VIRTSANKARKAILU Paras lääke virtsankarkailua vastaan on lantionpohjan lihasten harjoittaminen.

© iStock

Missä on lähin vessa ja millaisissa housuissa mahdollinen märkä läiskä ei näkyisi?

Virtsankarkailusta kärsivä kehittää suunnittelun huippuunsa, jotta välttyisi ikäviltä tilanteilta kyläilyn, työpäivän, treenin tai kaupungilla käymisen yhteydessä.

Koska virtsanpidätyskyvyn ongelmat voivat haitata myös sosiaalista elämää todella paljon, moni jää vaivansa vuoksi kotiin pelätessään, että ei ehdi vessaan ajoissa. Vaikka virtsankarkailu on erittäin yleistä, siitä ei juuri puhuta, ja vaikenemisen kulttuurin vuoksi moni luulee, että vaivalle ei voi tehdä mitään.

Onneksi virtsankarkailua voi paitsi ehkäistä myös hoitaa.

Keräsimme yhteen olennaisimmat kysymykset virtsankarkailusta eli inkontinenssista.

Virtsankarkailu – mistä se johtuu, ja mitä voi tehdä?

Miten lantionpohjan lihakset vaikuttavat virtsankarkailuun?

Lantionpohjan lihaksilla on kolme perustehtävää: ne kannattelevat vatsan ja lantion sisäelimiä, säätelevät virtsaamista ja ulostamista sekä tukevat lanneselkää.

Lantionpohjan lihaksista ei edelleenkään puhuta tarpeeksi – siitä huolimatta, että ne ovat tärkeät sekä kehon että mielen hyvinvoinnille, niiden hoitaminen tahtoo unohtua.

Koska raskaus ja synnytys rasittavat lantionpohjaa voimakkaasti, etenkin naisten kannattaa hoitaa lantionpohjaa jo nuoresta alkaen. Myös ummetuksen, tupakoinnin ja vähäisen liikunnan on todettu heikentävän lantionpohjaa.

Lisäksi lihakset heikkenevät kaikilla iän myötä, joten varhain aloitettu lantionpohjan lihasten vahvistaminen parantaa elämänlaatua niin synnytysten jälkeen, varhaisessa keski-iässä kuin ikävuosien karttuessakin

Mitä virtsankarkailu eli inkontinenssi on?

Pidätysvaivat liittyvät joko virtsan, ilmavaivojen tai ulosteen karkailuun. Virtsanpidätyskyvyn heikkeneminen on näistä tavallisinta, ja sitä on kahta tyyppiä: ponnistus- ja pakkoinkontinenssia.

  • Ponnistusinkontinenssissa virtsa karkaa ponnistettaessa, kuten aivastaessa, vaikka pissahädän tunnetta ei olisi. Lantionpohjan lihakset ja sidekudokset tai sulkijalihakset antavat periksi, jolloin virtsa pääsee karkaamaan. Vaivalle altistavat mm. ylipaino, raskaus ja synnytykset sekä runsas tupakointi. Myös synnynnäinen sidekudosheikkous voi olla syynä.

  • Pakkoinkontinenssissa virtsan karkaamista edeltää pakonomaisen voimakas virtsaamistarve. Vaivan syynä on virtsarakon lihasten tahaton supistelu kroonisen rakkoärsytyksen vuoksi. Supistelun taustalla voi olla jokin neurologinen sairaus, mutta myös estrogeenivaje vaihdevuosien jälkeen pahentaa virtsan karkailua. Usein syy jää selvittämättä.

  • Joskus kyseessä on sekatyyppinen inkontinenssi, joka on ponnistus- ja pakkoinkontinenssin sekoitus. Yleensä toinen syistä on hallitseva.

Mistä virtsankarkailu johtuu?

Virtsarakon ja virtsaputken yhtymäkohdassa on kaksi sulkijalihasjärjestelmää, sisempi ja ulompi, joiden avulla sekä pidätetään virtsaa että tyhjennetään rakko. Sisemmät sulkijalihakset eivät toimi tahdonalaisesti, mutta ulompia pystyy hallitsemaan.

Ponnistusinkontinenssissa ulommat sulkijalihakset eivät toimi kunnolla. Kun rakko on riittävän täynnä, paine sisempiä sulkijalihaksia vastaan kasvaa, jolloin ne antavat periksi ja aukeavat. Koska aina ei pääse pissalle, ulompi, tahdonalainen sulkijajärjestelmä tulee avuksi.

Pystymme siis halutessamme pidättelemään. Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot, ne saattavat reagoida pidätysyritykseen liian hitaasti, jolloin pissaa pääsee lirahtamaan.

Pakkoinkontinenssissa käy lopulta samoin: uloin sulkijalihas ei enää sulkeudu. Syyt ovat kuitenkin toiset, sillä pakkoinkontinenssi johtuu siitä, että virtsarakon supistellessa sulkijalihaksiin kohdistuu niin kova paine, että virtsa karkaa.

Kuinka yleistä virtsankarkailu on?

Noin 300 000 suomalaista kärsii haitallisessa määrin virtsankarkailusta, ja toistuva, haittaava virtsankarkailu yleistyy iän myötä

Lukuihin ei kuitenkaan ole täysin luottamista, sillä pidätysvaivoista vaietaan yhä, joten kaikki tapaukset eivät näy tilastoissa.

Mikä lasketaan virtsankarkailuksi?

Jos virtsan pidättäminen on vaikeaa esimerkiksi aivastaessa, yskiessä tai liikunnan aikana, tai jos usein käy niin, että vessan ei ehdi ajoissa, kannattaa hakeutua lääkäriin, sillä oireet viittaavat inkontinenssiin eli virtsankarkailuun.

Esimerkiksi muutaman päivän kestävällä seurannalla voidaan tutkia päivittäisen nesteensaannin määrä suhteessa WC-käyntien tiheyteen. Jo tämän avulla on mahdollista kartoittaa virtsankarkailun syitä ja suositella hoitoa.

Vettä lasissa

ÄLÄ JUO LIIKAA VETTÄ, JOS KÄRSIT VIRTSANKARKAILUSTA Jos kärsit virtsankarkailusta, ei kannata juoda enempää kuin 1,5–2 litraa vettä vuorokaudessa.

© iStock

Mikä laukaisee virtsankarkailun?

Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot tai niiden toiminta on jostakin syystä häiriintynyt, seurauksena voi olla virtsankarkailua.

Virtsankarkailuun voi kuitenkin olla monia muitakin syitä: tahdosta riippumatonta virtsankarkailua voi aiheutua myös neurologisten sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, tai esimerkiksi tupakoinnista aiheutuvien verisuonitukosten tai virtsarakon syövän vuoksi.

Suurimpia syitä on kuitenkin ikääntyminen, sillä mitä enemmän vuosia karttuu, sitä todennäköisemmin virtsankarkailu alkaa vaivata ainakin jossakin määrin, kun lantionpohjan sidekudos löystyy ja hormonitaso muuttuu.

Jälkimmäinen vaikuttaa etenkin virtsaputken ja emättimen limakalvoihin, ja limakalvon kuivuessa virtsaputkesta lirahtelee virtsaa aiempaa herkemmin. Iän tuomien muutosten lisäksi ponnistusinkontinenssiin on kaksi muuta hyvin tavallista syytä:

Raskaus

  • Raskauden edetessä ja sikiön painon kasvaessa myös lantionpohjaan kohdistuva paine kasvaa. Jo raskauden aikana virtsaa voi silloin tällöin karkailla, mutta vaiva muuttuu tuntuvammaksi synnytyksen jälkeen. Lantionpohja on ainoastaan yhden senttimetrin paksuinen, ja sen on joustettava voimakkaasti synnytyksessä. Onneksi lantionpohja sopeutuu tilanteeseen hyvin, mutta vaatii silti oman aikansa, ennen kuin lihakset saavuttavat entisen kimmoisuutensa. Tästä syystä virtsanpidätyskyky ei heti synnytyksen jälkeen ole huippuluokkaa ja virtsankarkailu on yleistä.

Ummetus

  • Myös kova vatsa koettelee lantionpohjaa. Jos ulostaminen vaatii erityistä ponnistamista ja tilanne jatkuu pitkään, lantionpohjan lihakset löystyvät ja seurauksena voi olla virtsankarkailua.
Raskaus ja virtsankarkailu

VIRTSANKARKAILU ON YLEISTÄ RASKAUDEN AIKANA JA SYNNYTYKSEN JÄLKEEN Raskaana ollessa ja synnytyksen jälkeen virtsankarkailu on yleinen vaiva.

Miksi virtsankarkailusta vaietaan?

Siitä huolimatta, että ongelma on todella yleinen, moni häpeää virtsankarkailua ja vaikenee vaivastaan. Koska virtsankarkailusta ei puhuta, on helppo kuvitella olevansa tuttavapiirin tai työpaikan ainut lirauttelija, vaikka tilastot muuta todistavatkin.

Urogynekologiaan erikoistunut fysioterapeutti Jannie Dobel on hoitanut virtsankarkailupotilaita vuosien ajan. Hänen mukaansa on kyse kaikkiin ruumiin eritteisiin liittyvistä häpeäntunteista.

Helposti kuvitellaan, että vain vauvat ja vanhukset kastelevat housunsa. Tästä syystä moni peittelee virtsankarkailuongelmaansa jopa niin perusteellisesti, että kaikki eivät kerro edes kumppanilleen virtsankarkailusta.

LUE MYÖS: Sairastatko endometrioosia tietämättäsi?

Miten virtsankarkailu vaikuttaa sosiaalisesti?

Virtsankarkailu heikentää elämänlaatua sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Ajatukset kiertyvät helposti virtsankarkailun ympärille, kuinka virtsankarkailun voisi tällä kertaa ehkäistä ja peittää, ja missä lähin WC sijaitsee.

Pahimmillaan vaikkapa tanssitunti, kuntosalitreeni tai ostoksilla käynti jää väliin, sillä kotona on ainakin vessa aina lähellä. Ajan mittaan tällainen virtsankarkailusta johtuva vetäytyminen typistää sosiaalista elämää ja elämäniloa.

Virtsankarkailusuoja

VIRTSANKARKAILUSUOJA Virtsankarkailua varten on kehitetty imukykyisiä virtsankarkailusuojia.

Virtsankarkailun hoito – Mitä virtsankarkailulle voi tehdä?

Yksi on varmaa: virtsankarkailua ei kannata peitellä tai hävetä, sillä hyvin usein virtsankarkailulle voi tehdä paljonkin.

Seuraavilla sivuilla on toimivia virtsankarkailun itsehoito-ohjeita. Niiden lisäksi lääketiede tulee avuksi virtsankarkailussa.

Lantionpohjan lihaksia voi vahvistaa esimerkiksi emättimeen asetettavien kuulien avulla, tilannetta voi korjata estrogeenihoidolla ja joissakin tapauksissa myös leikkaushoidolla on voitu parantaa tilannetta.

Miten virtsankarkailua voi ehkäistä?

Tee supistusharjoituksia

Supistusharjoitukset ovat paras keino sekä ehkäistä että hoitaa virtasankarkailua.

35–50 % virtsankarkailutapauksista voidaan hoitaa kokonaan pois päiväjärjestyksestä tekemällä supistusharjoituksia. Näin supistusharjoitukset tehdään.

Vältä virtsankarkailu käymällä vessassa ajallaan

Vanha valtioviisaus kuuluu: käy aina vessassa, kun tunnet tarvetta.

On tavallista, että päivässä kertyy keskimäärin 6–8 WC-käyntiä. Moni kehuu seurapiirirakkoaan eli sitä, että pystyy pidättelemään jopa tuntikausia, mutta jos virtsarakon täyttymisestä kertovat tuntemukset sivuutetaan, rakko venyy ajan myötä ja sen tyhjentäminen voi vaikeutua.

Treenaa kohtuullisesti

Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot, kannattaa välttää syväkyykkyjä, sillä niistä koituu painetta lantionpohjaan, mikä pahentaa virtsankarkailua.

Synnytyksen jälkeen kannattaa odottaa 3–6 kuukautta ennen kuin alkaa treenata juoksemista ja hyppyjä sisältäviä lajeja, sillä raskauden heikentämä lantionpohja vaatii toipumisaikansa.

Liikunta ehkäisee jopa virtsankarkailua

Monipuolinen liikunta on myös lantionpohjan paras ystävä. Lihaksia ja etenkin keskivartalon hallintaa vahvistava liikunta on hyvä vakuutus virtsankarkailua vastaan.

Kun tähän lisää vielä kuitupitoisen ravinnon, vatsa pysyy kunnossa eikä ummetus vaivaa. Tämäkin ehkäisee osaltaan lantion pohjan lihasten löystymistä ja virtsankarkailua.

Lähde: J. Dobel, urogynekologinen fysioterapeutti

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu KUNTO PLUS -lehdessä 12/2019