Punkkeja on jo monissa osissa Suomea, mutta onneksi suurin osa niistä ei kanna TBE-virusta. Pieni osa kuitenkin levittää puutiaisaivokuumetta eli TBE:tä, josta voit lukea lisää tästä jutusta.
PUNKKI on harvoin näin suuri ”hyökätessään” ihmiseen. Usein se on nymfivaiheessa eli noin 1–2 milliä pitkä ja vaikeasti havaittavissa.
Mitä TBE tarkoittaa? Lyhenne tulee englannin sanoista ”tick borne encephalitis”, joka on suomeksi puutiaisaivokuume. Se on punkkien pureman välityksellä tarttuva virustauti.
Puutiaisaivokuume voi pahimmillaan olla vakava sairaus. Suomessa noin 1–2 % punkeista kantaa TBE-virusta, ja tapauksia ilmoitettiin Suomessa THL:n ylläpitämään rekisteriin vuonna 2024 tasan 200.
Tässä jutussa kuullaan Etelä-Tanskan yliopiston professorin Anton Pottegårdin näkemys puutiaisaivokuumeesta ja lisäksi käymme läpi muun muassa, millaisia oireita tauti aiheuttaa, kenelle rokotteesta on hyötyä ja onko TBE ylipäänsä tauti, jota Suomessa pitää pelätä.
Suomessa moni pelkää puutiaisaivokuumetartuntaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomessa vain 1–2 % punkeista kantaa TBE-virusta.
Professori Anton Pottegårdin mukaan vain noin 25 prosentilla tartunnan saaneista ilmenee taudin oireita.
Suurin osa TBE-virustartunnan saaneista ei siis varsinaisesti sairastu tautiin.
Sairastuneilla ensimmäiset oireet muistuttavat influenssan oireita – ja suurimmalla osalla oireet jäävät tähän. Tauti paranee siis itsestään.
Noin kolmasosalla sairastuneista tauti etenee toiseen vaiheeseen. Heille voi kehittyä muutamasta päivästä kolmeen viikkoon kestävän ensimmäisen ”terveen” vaiheen jälkeen varsinainen aivotulehdus tai aivokalvontulehdus, johon liittyy hermojuurten vaurioituminen. Vuonna 2024 Suomessa THL:n ylläpitämään rekisteriin ilmoitettiin 200 puutiaisaivokuumetapausta. Sitä edeltävänä vuonna tapauksia oli 160.
Puutiaisaivokuumeeseen ei ole parantavaa hoitoa. Kaksi kolmasosaa aivotulehdukseen sairastuneista toipuu sairaudesta täysin, mutta lopuille voi jäädä pysyviä keskushermosto-oireita, kuten kuulovaurioita tai raajan halvauksia.
On vaikea mitata, kuinka suuri osa punkeista kantaa TBE-virusta. Mutta kannattaa muistaa, että vaikka punkkeja on paikoitellen runsaasti, niitä ei suinkaan ole kaikkialla.— Professori Anton Pottegård
Puutiaisaivokuume tunnetaan kaksivaiheisesta taudinkuvastaan. Ensimmäisen vaiheen oireet muistuttavat influenssan oireita:
Noin kaksi kolmasosaa parantuu näiden oireiden jälkeen täysin, kun taas yhdellä kolmasosalla tauti etenee toiseen vaiheeseen viruksen edetessä aivoihin. Sairaus etenee usein niin, että muutamasta päivästä aina kolmeen viikkoon asti kestävän oireettoman jakson jälkeen taudin oireet palaavat äkisti. Oireita ovat esimerkiksi:
Moni toisen vaiheen oireista on vakava, joten siksi aina kannattaa hakeutua lääkärin hoidettavaksi.
Lue myös: Kuume – mistä se johtuu ja milloin se on vaarallista?
TBE oireilee aluksi samankaltaisena kuin flunssa. Sen jälkeen suurin osa potilaista paranee.
Kyllä, puutiaisaivokuumeesta voi parantua, ja näin käykin suurimmalle osalle tartunnan saaneista.
Tautiin ei kuitenkaan ole parantavaa hoitoa. Koska kyseessä on virustauti, antibiooteista ei ole apua, kuten esimerkiksi borrelioosin kohdalla.
Suurin osa tartunnan saaneista paranee itsestään taudin ensimmäisen vaiheen jälkeen.
Niistä, joilla tauti kehittyy toiseen vaiheeseen, noin kaksi kolmasosaa toipuu täysin, kun taas yhdelle kolmasosalle saattaa jäädä pysyviä vaurioita.
Aivotulehdus vaatii aina sairaalahoitoa, ja vaikka puutiaisaivokuumeeseen ei ole parantavaa hoitoa, hoidolla pystytään kuitenkin rajaamaan vaurioita.
Valitettavasti TBE voi tarttua hyvinkin nopeasti. Virus voi siirtyä punkin syljestä ihmisen elimistöön jo muutamassa minuutissa.
Jos oleskelet alueella, jossa on runsaasti punkkeja, noudata hyvää punkkihygieniaa. Vaikka virus tarttuu nopeasti, asiantuntijoiden mukaan tilanne on silti sitä huonompi, mitä kauemmin punkki on kiinni, joten jos huomaat ihollasi punkin, irrota se välittömästi.
Lue myös: Näin vältät ja poistat punkit?
Jos ihoon pääsee kiinnittymään borreliabakteeria kantava punkki, riski bakteerin siirtymiselle on pieni, kunhan punkin poistaa vuorokauden sisällä sen kiinnittymisestä. Lue lisää punkeista ja borrelioosista.
Periaatteessa tartuntariski on olemassa kaikkialla, missä on TBE-virusta kantavia punkkeja.
Punkit elävät metsä- ja ruohovaltaisilla alueilla, ja ne pitävät erityisesti kosteista ja varjoisista paikoista. Punkit odottelevat usein ruohonkorrella ohi kävelevää isäntäeläintä – esimerkiksi ihmistä – ja hyppäävät siitä kyytiin.
Alueilla, joilla on runsaasti peuroja, on todennäköisesti myös runsaasti punkkeja, sillä peura on punkkien suosikki-isäntäeläin.
Punkkien runsaus ei sinänsä kuitenkaan tarkoita, että alueella olisi runsaasti tätä kyseistä virusta kantavia punkkeja.
Suomessa puutiaisaivokuumeen riskialueet löytyvät rannikkoalueilta erityisesti Lounais-Suomesta ja muualta suurten vesistöjen ääreltä.
Puutiaisaivokuumeen esiintyvyys on hiipinyt viime vuosina jatkuvasti ylöspäin. Vuonna 2024 tapauksia ilmoitettiin THL:n ylläpitämään rekisteriin 200, sitä edellisenä vuonna 160. Suomessa riski sairastua puutiaisaivokuumeeseen on kuitenkin keskimäärin alhainen.
TBE-virusta esiintyy useimmiten pienillä, hyvin rajatuilla alueilla, kuten suolla tai leikkipuistossa. Virusta ei siis yleensä esiinny kaikkialla suuremmilla alueilla.
Tanskassa puutiaisaivokuumetta esiintyy Bornholmin saarella ja Tisvilde Hegnin alueella Pohjois-Sjellannissa. Ruotsissa virusta esiintyy ainakin Tukholman saaristossa ja Mälarenin itärannikolla sekä Gotlannin ja Öölannin saarilla. Tapauksia on löydetty myös Skånesta. Puutiaisaivokuumetartuntoja on runsaasti myös Baltian maissa ja osissa Keski-Eurooppaa.
Suomessa TBE-rokotteen eli punkkirokotteen saa maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa, jos asuu pysyvästi riskialueella. Rokotteen ottamista omalla kustannuksella kannattaa harkita, jos on menossa puutiaisaivokuumeen esiintymisalueelle ja aikoo liikkua luonnossa runsaasti sulan maan aikaan.
Jos asut vakituisesti riskialueella, saat TBE-rokotteen osana kansallista rokotusohjelmaa (katso kysymys alla).
Jos et aio oleskella luonnossa pitkiä aikoja riskialueilla, suojaksi puutiaisaivokuumetta ja muita punkkien levittämiä tauteja vastaan riittää hyvä punkkihygienia.
Punkkirokotteen ottaminen kannattaa, jos asuu vakituisesti puutiaisaivokuumeen riskialueella. Riskialueet näet esimerkiksi THL:n sivuilta. Punkkirokote ehkäisee noin 90 % kaikista puutiaisaivokuumetartunnoista.
ROKOTTEEN PERUSSARJAAN kuuluu kolme rokotetta. Tämän jälkeen tehosterokote otetaan 3–10 vuoden välein.
Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluu TBE:n riskialueilla asuville kolme maksutonta rokoteannosta. Muille alueille THL on antanut rokotussuosituksia, joiden mukaiset rokotteet jokainen maksaa itse.
Suositusten mukaan ensimmäisen ja toisen rokoteannoksen välillä tulisi olla 1–3 kuukauden tauko. Kolmas annos annetaan 5–12 kuukautta toisen annoksen jälkeen.
Ensimmäisen ja toisen rokoteannoksen voi hakea jo talvikuukausien aikana, jotta suoja on jo keväällä hyvällä tasolla eli juuri silloin, kun punkit alkavat aktivoitua ja ihmiset viettävät enemmän aikaa ulkona. Täysi rokotesuoja alkaa kahden viikon kuluttua toisesta rokotteesta.
Puutiaisaivokuumerokotteen antama suoja ei ole elinikäinen. Yleensä ensimmäinen tehosteannos annetaan kolmen vuoden kuluttua viimeisestä perusrokotusannoksesta.
Tehosterokote kannattaa siis hakea kolme vuotta ensimmäisen rokotussarjan päättymisen jälkeen, ja siitä eteenpäin tehosterokotusta suositellaan viiden tai kymmenen vuoden välein iästä riippuen. Yli 60-vuotiaille suositellaan tehostetta joka kolmas vuosi.
PUNKIT kulkevat paikasta toiseen isäntäeläimien, esimerkiksi hirvieläimien, mukana.
Suomessa riskialueilla 1–2 prosenttia punkeista kantaa TBE-virusta. Rekisteröityjen tautitapausten määrä on Suomessa ollut viime vuosina sadan ja kahden sadan välillä.
Professori Pottegårdin mukaan tautitapausten yleistymiselle Pohjoismaissa voi olla monia eri syitä. Yksi syistä voi liittyä siihen, että koronapandemian aikaan ihmiset alkoivat viettää enemmän aikaa ulkona, ja moni tekee edelleenkin niin.
”Ilmastonmuutoksen myötä isäntäeläimet ovat levinneet yhä useammille alueille. Toisaalta myös tietoisuus taudista on kasvanut eli mitä enemmän puutiaisaivokuumetta tutkitaan, sitä enemmän tautitapauksiakin löytyy”, Pottegård toteaa.