Dorthe on yksi niistä Parkinson-potilaista, joilla runsas liikunta auttaa pitämään oireet kurissa ja kivut poissa. Hän sai diagnoosin 37-vuotiaana, ja nyt, vuosia myöhemmin, hän on elämänsä parhaassa kunnossa.
LIIKUNTAA SAIRAUDESTA HUOLIMATTA Dorthe pyöräilee, käy ryhmäliikunnassa, pelaa padelia, laulaa kuorossa ja nyrkkeilee – ja paljon muuta. Liikunta lievittää Parkinsonin taudin oireita.
Eräänä aamuna kuusi vuotta sitten Dorthe oli pesemässä hampaitaan, kun hän tajusi, että hänen oireensa johtuivat Parkinsonin taudista.
”Minulla oli ollut sekalaisia oireita, mutta en ollut niputtanut niitä yhteen. Tapaan harjata hampaani pyörivin liikkein, mutta se ei tahtonut sujua. Silloin muistin nähneeni saman ennenkin. Isäni sairastui Parkinsonin tautiin, kun olin kouluiässä, ja muistin, että hänellä oli samoja ongelmia. Silloin ymmärsin, että minulla oli sama sairaus”, hän kertoo.
Hienomotoriikan heikkenemisen lisäksi Dorthella oli erilaisia vaivoja oikealla puolella kehoaan ja käteen tuli kramppeja. Lisäksi saman puolen jalkakin tuntui jotenkin kummalliselta. Hänellä oli usein ummetusta ja hän näki yöllä painajaisia ja huitoi unissaan. Kaikki nämä oireet olivat Parkinsonin taudin merkkejä.
”Sairaus on avannut silmäni. Olen ymmärtänyt, että tärkeintä on voida hyvin ja olla itselle tärkeiden ihmisten kanssa.— Dorthe Nakskov
Dorthen oireet osoittautuivat Parkinsonin taudiksi, niin kuin hän oli epäillytkin. Hän luki kaiken mahdollisen sairaudesta ja oppi, että liikunta auttaa pitämään useimmat oireet poissa. Hän laati itselleen kattavan ohjelman ja alkoi noudattaa sitä äärimmäisen tarkasti.
”Suhtauduin liikuntaan ikään kuin keinona hyökätä vihollista vastaan. Treenasin tuntikausia, noudatin tarkkaa ruokavaliota, nukuin aina kahdeksan tuntia ja joogasin. Kävi kuitenkin stressaavaksi yrittää ehtiä kaikki joka päivä. Hoidin itseäni niin tarmokkaasti, että olin uupua kamppaillessani sairautta vastaan”, Dorthe kertoo.
Dorthe sääti päiväohjelmansa tasolle, jossa edelleen oli liikuntaa päivittäin, mutta nyt vain sellaisia lajeja, joista hän pitää, ja niitä mahtuu viikkoon edelleenkin paljon.
”Käyn fysioterapiaryhmässä, pelaan padelia, petankkia ja tanssin, käyn nyrkkeilemässä ja pelaan sulkapalloa. Hyvällä ilmalla juoksen tai maantiepyöräilen. Lisäksi olen mukana kuorossa, koska Parkinsonin tauti jäykistää kaikkia lihaksia – myös kurkussa”, Dorthe selittää.
”Ohjelma saattaa kuulostaa hengästyttävältä, mutta se sopii minun luonteelleni. Tänään haluan opetella seisomaan käsilläni, huomenna ajaa yksipyöräisellä. Jos jokin liikuntamuoto ei ole mieleinen, vaihdan sen toiseen. Tällä hetkellä suosikkini on nyrkkeily. Siitä saa voimaa ja itseluottamusta, ja sitä minä tarvitsen”, Dorthe toteaa.
Jos Dorthe ei treenaa, lihakset jäykistyvät nopeasti ja niitä alkaa särkeä. Jo kymmenen päivän loma ilman notkeus- ja tasapainonharjoittelua tuntuu heti voinnin heikkenemisenä.
”Alan kompuroida ja jalkaterät kääntyvät vinoon ja kumartuminen ja ylösnouseminen sattuvat. Joogan avulla liikkeet pysyvät sujuvampina ja sulavampina, koska liikunta auttaa normaalin toimintakyvyn ylläpitämisessä. Uskon, että joutuisin käyttämään enemmän lääkkeitä, jos en liikkuisi niin paljon. Ilman liikuntaa tulen nopeasti kankeaksi, ja minulle tulee kaikenlaisia särkyjä,” Dorthe sanoo.
Haluaisitko aloittaa joogan? Kokeile KUNTO PLUSsan joogavideokirjaston opastettuja harjoitteita ja ohjelmia
”En ole kokeillut lopettaa liikuntaa, enkä aiokaan.”
Dorthe oli aktiivinen liikkuja on ennen diagnoosin saamista, mutta viimeiset seitsemän vuotta hän on liikkunut enemmän kuin koskaan, sillä nyt liikunnalla on tavoite:
”Sairaus on avannut silmäni. Olen ymmärtänyt, että tärkeintä on voida hyvin ja olla itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Liikunnan avulla pystyn siihen niin pitkään kuin vain mahdollista. Sairautta ei voi pysäyttää, mutta sitä voi hidastaa. Olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan ja toivon sen jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen.