3 asiaa, jotka voivat aiheuttaa elohiiren

Alaluomen nykiminen, eli tuttavallisemmin elohiiri, on useimmiten harmiton ilmiö, joka tulee ja menee. Mutta mistä se voi johtua? Annamme kolme mahdollista selitystä.

Elohiiri - nainen pitelee käsiä silmien päällä silmälasien alla

ELOHIIRI Väsymys, kahvi ja stressi voivat houkutella elohiiren silmäkulmaan.

© iStock

Kenelläpä ei olisi joskus ilmestynyt silmäkulmaan pieni, sinnikkäästi nykivä elohiiri. Aikansa jatkettuaan se menee aina menojaan, mutta voi joissain tilanteissa olla hieman kiusallinen seuralainen.

Ilmiön takana on lihasten supisteluna ja värinäna ilmenevä lihassyykimppujen kouristustila, jota ei pysty tahdonalaisesti lopettamaan. Tyypillisesti elohiiri ilmenee silmäkulmassa, mutta sitä voi esiintyä muuallakin kehossa, esimerkiksi pohkeissa.

Joissain tapauksissa elohiiri voi kroonistua, jolloin se voi häiritä jo elämänlaatuakin. Oireita voidaan helpottaa tällöin esimerkiksi lääkehoidolla tai botuliinipistoksilla, jotka lamauttavat nykimistä aiheuttavan lihaksen.

Elohiiri on yleensä kuitenkin tilapäinen vaiva, jonka taustalla ovat usein silmien kuivuus ja rasitus sekä elämäntavat, usein etenkin stressi, joka kiristää niin mieltä kuin lihaksiakin. Listasimme muutaman tyypillisen syyn:

3 syytä elohiireen

1. Liika kahvin juonti

Kahvi voi kiihdyttää niin sykettä kuin aineenvaihduntaa, ja näin edesauttaa elohiiren ilmaantumista. Tarkkaa kahvittelun rajaa elohiiren estämiseksi ei voida antaa, mutta kahvin juontia kannattaa kokeilla vähentää, jos elohiiri häiritsee tämän tästä.

2. Stressi

Elimistö ilmoittaa liiallisesta kuormituksesta monin tavoin, ja elohiiri voikin laueta myös stressireaktiona ja johtua lisääntyneestä adrenaliin erityksestä, joka saa lihakset helpommin supistelemaan. Sama ilmiö on kyseessä pelon tai säikähdyksen hetkellä.

3. Väsymys

Silmäluomeen vaikuttavat lihakset ovat erityisen herkkiä, ja voivat reagoida jo pieniinkin epätasapainotiloihin. Keho voi yrittää tällöin vain viestiä, että olisi aika rentoutua ja hellittää hetkeksi. Tilanne voi siis korjaantua yksinkertaisesti kunnon yöunilla.

Lähteet: Terveyskirjasto, Potilaan lääkärilehti